onko kukaan kokenut luomusynnytystä?

Synnytys oli pitkä ja epiduraali toi kyllä ihanan helpotuksen.

Toiseen synnytykseen mennessä olin jo kotona alussa kipeämpi kuin missään vaiheessa ensimmäistä synnytystä. Pyysin epiduraalia mutta en sitä saanut. Synnytys kesti kuitenkin vain reilut 6h. Ihan hyvät muistot jäi muuten. Ainoa mikä harmitti oli se ettei henkilökunta huomioinut pyyntöjäni.

Kolmanteen synnytykseen lähdin sillä asenteella että katsotaan. Jos selviän ilman niin hyvä niin. Otin kuitenkin epiduraalin. Tällä hetkellä kolmas synnytys tuntuu kivuliaimmalta. Alun supistukset oli hirveitä ja varsinkin loppu vaiheen ja ponnistusvaihe oli hankala kun en tuntenut ponnistamisen tarvetta vaan kamalaa kipua. Siinä välissä oli onneksi muutama tunti jolloin sain levätä. Voi olla ettei kolmas synnytys kohta enää tunnu kamalalta. Siitä on nyt vajaa 4vrk vasta niin on vielä hyvin mielessä.

Kesti 10 tuntia, koko ajan selällään pakotettuna koska lapsen päähän laitettiin jotkut piuhat. Siinä mielessä paska juttu, että pystyasennossa ei olisi sattunut juuri ollenkaan. Huusin välillä kuin syötävä äitiä, sillä olin vasta 17 vuotias teini ja minua pelotti. Pyysin jossain vaiheessa kivunlievitystä, lääkäri nauroi minulle. Silti homma kesti vielä ainakin 2 tuntia. Kun sai ponnistaa, olin niin lopussa, että lapsi, joka oli melkein 5 kg, meinasi jäädä kiinni. Onneksi kuitenkin lapsi oli terve, minulle sen sijaan jäi elinikäiset vammat.



Olen jälkeen päin ajatellut, että huono kohtelu johtui siitä, että olin teiniäiti. Varmaan ajattelivat kostaa jo etukäteen sen, että "tuo joutuu kuitenkin sossun elätiksi". No, enpä joutunut, vaan sairastelusta huolimatta olen suorittanut ylimmän akateemisen tutkinnon.



Tosin, jos joskus joutuisin sen lääkärin kanssa vielä vastakkain, varmaan tempaisisin turpaan...

Tai ainakin ilman lääkkeitä. Molemmat synnytykset yli vuorokauden pituisia. Tahdoin synnyttää aktiivisesti, valmistauduin hyvin ja se onnistui. Näin tekisin kolmannenkin kanssa.



Ilman lääkkeitä voi kyllä synnyttää, mutta ilman kivunlievitystä en suosittele kokeilemaan. ;) Nämä on kaksi ihan eri asiaa. Lääkkeettömiä kivunlievityksiä on ainakin:



TENS. Mahtava vekotin, ihan ehdottoman hyvä.

Aqurakkulat

Liikkuminen

Äänenkäyttö

Hengitys

Vesi

Lämpötyynyt

Akupunktio

Homeopatia

Kylmäkaulin

Hieronta

Älä suunnittele liian tarkkaan. Mene tilanteen mukaan. Itselläni supistuskivut oli ihan ok (jos näin nyt voi sanoa) mutta oli silti pakko laittaa epiduraali koska en pystynyt rentoutumaan niin, että olisin avautunut tarpeeeksi. Puudutteen jälkeen avauduinkin sitten nopeasti.



Voit tietenkin miettiä etukäteen mitä haluaisit, mutta älä ole ehdoton.

Esikoisesta meni kotona vedet. Mentiin Naistenklinikalle ja laittoivat osastolle odottelemaan. Ehdin odotella melkein tunnin ja sitten aloin pyytämään epiduraalia tai jotain, olihan kaikesta kerrottu valmennuksessa. No, typy vaan totesi, että ei täällä osastolla sellasta saa, voit aloittaa ilokaasulla kun menet saliin. Hän laittaa paperit. Odottelin 15 min käytävällä kävelleen seinistä pitäen, ja menin kysymään, että onko ne paperit jo tehty, että voinko jo mennä. Ei ollut edes aloittanut, totesi vain, että enhän voi ensisynnyttäjänä tietää, ja kuule että olet ihan alussa vasta. Siinä vaiheessa luulin, että kuolen ennen puolta väliä. Ei niitä papereita vaan saanut aikaiseksi ja mua sattu jo ihan sikana, sanoin miehelle että nyt lähden sinne synnärille sitten ilman papereita, että pakko saada jotain ennen kuin taju menee kivusta. Tää typy juoksi sitten perään ja kirjoitteli hississä jotain paperiin ja vielä synnytyssaliin mennessä vinkui kätilölle, että tää nyt vaan vaati päästä, että sori. Synnytyssalin kätilö tutki paikat ja totesi, että kultaseni, ei tässä ehdi mitään epiduraalia laittaa, kun sä oot 9 cm auki ja kohta saat ponnistaa. Eli luomuna, ei omasta tahdosta.



Toisesta Naistenklinikalle mennessä, eka kerrasta viisastuneena pyysin heti helpotusta, kun mentiin sisään. Päästiin synnytyssaliin heti ja lupailtiin ilokaasua. Sitten heille tuli jokin kiire ja kun uudestaan sitten tuli, kun mies soitteli kelloa, niin olin 8 cm auki ja kohta alettiin ponnistaan. Taas luomuna, en tosiaankaan omasta tahdosta.



Eka syntyi 4 tunnissa, toka 2,5 tunnissa. En tiedä, mistä palstoilla oli keksitty väite, että Naistenklinikka tuputtaa epiduraalia yms. Eihän niitä saanut, vaikka pyysi.

kaksi luomusynnytystö takana, (ei täysin luomu, ekassa tehtiin episiotomia). Molemmat oli todella nopeita, eka kesti n.4,5h säännöllisistä supistuksista, toka 2,5h. Vedet meni vasta ponnistusvaiheessa. Lapset alle kolmekiloisia. Kipu oli intensiivistä, mutta siedettävää... Ekan kanssa en olisi edes ehtinyt mitään kivunlievitystä saamaan, tokan kanssa en halunnut, kun tiesin että nopeasti menee sekin.

Synnytykset on niin erilaisia, joillekin kivunlievityksestä on hyötyä, joillekin haittaa... Kyllä varmaan itsekin ottaisin epiduraalin jos synnytys olisi pitkä ja supistukset sietämättömiä. En usko että synnytystä kannattaisi suunnitella etukäteen liikoja, mutta tietysti hyvä jos kerrot vaikka miehelle toiveistasi. Siinä tilanteessa, supistuskivuissa en juuri mitään pystynyt itse pyytämään tai vaatimaan, kunhan vaan keskityin hengittelemään ja puuskuttamaan....

Minulla auttoi tokassa synnytyksessä kipuihin alaselän hieronta ja se, että synnytin polvillaan, nostettuun sängynpäätyyn ja patjaan nojaten.

imukuppiketju on, johon ap viittaa? Olis kiva lukea, itsekin kärsin läpi karmean imukuppisynnytyksen.

takana kaksi synnytystä luomuna. Mua on auttanut se, että supistukset ovat tulleet ihan loppuun asti keskimäärin 10 min välein. Siinä välissä on ehtinyt hyvin kerätä voimia ja rentoutua. Se on helpottanut. Mutta luulisin, että en olisi selvinnyt ilman mitään, mikäli supistukset olisivat tulleet lopussa parin minuutin välein.



Ai niin, sain ekassa synnytyksessä aquarakkulat selkään. Ne kyllä helpottivat selkäkipua. Samoin lämpimät kauratyynyt ovat olleet ehdoton apu.

joko sitä kipua pelkää tai sitten ei, joko sen kestää tai ei. sitä ei pysty ennen synnytystä juurikaan ennakoimaan, vaikka takana olisi helppojakin luomusynnytyksiä.

ekan lapsen synnytys käynnistettiin. Se oli tosi kamalaa ja kipu oli mieletön. En olisi pystynyt synnyttämään ilman lääkitystä. Toisen lapsen synnytys käynnistyi itsestään, enkä saanut lääkitystä kipuihin. Sattui tietysti, mutta ei oikeasti paljon enempää kuin hurjat menkkakivut. Kun lähdettiin sairaalaan, niin pelkäsin, että ne nauraa mut ulos vielä siinä vaiheessa. Ja pelkäsin, että jossain vaiheessa tulee se aivan järkyttävä kipu, mitä oli esikoisesta. Mutta sairaalassa pääsinkin heti ponnistamaan. Se vaihe kesti pari minuuttia ja olo oli heti ihan "tavallinen". Tässäkö se sitten oli?

Mikähän tämä imukuppiketju on, johon ap viittaa? Olis kiva lukea, itsekin kärsin läpi karmean imukuppisynnytyksen.

Hei!



Synnytin esikoisen heinäkuussa ja lääkkeellisenä kivunlievityksenä käytettiin vain ilokaasua. Jos haluat kokeilla luomuna synnyttämistä, kannattaa ehkä lukea mahdollisimman paljon synnytyksen kulusta ja lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista. Itse luin paljon bebesinfon synnytysosion juttuja sekä synnytyslaulu-kirjaa, jossa kerrotaan rentouttavasta äänenkäytöstä. Myös Malla Rautaparran kirja synnytyksestä, äitiydestä ym. oli itselleni hyödyllinen.



Ihan hyvin voit mennä synnyttämään ja kokeilla onnistuuko luomuna. Jos ei tule komplikaatioita tai kova kiire, ehdit todennäköisesti saada jotain lääkkeellistä kivunlievitystä, jos alkaa tuntua, ettet kestä.



Myös synnytykseen mukaan tuleva tukihenkilö kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun ja kokeilla jo kotona vaikka erilaisia asentoja, joissa saattaa synnyttäessä olla helpompi olla. En itse olisi todennäköisesti selvinnyt pelkällä ilokaasulla, jollei mies olisi ollut aktiivisesti tukemassa koko synnytyksen ajan (ja meillä se hupi kesti yli 30 tuntia...). Itse koin äänenkäytön ja syvän hengityksen hyvinä keinoina päästä supistuksista yli. Ilokaasu ei poistanut kipua, mutta tavallaan "pyöristi" sitä vähän. Ja aiheutti kyllä aikamoisen teinihiprakkafiiliksen.



Tsemppiä sulle!



Niin ja itse olin (ja olen) suht huonokuntoinen ja 33 vuotias. Ja aion mahdollisen toisen lapsen syntyessä olla huomattavasti paremmassa kunnossa ihan siksi, että jaksaisin synnytyksen paremmin :)

autossa synnyttäminen ja pää housuissa kävely ei niin kamalan mukavaa ollut.

Edelliset menivät ilokaasulla ja autossa syntyneen jälkeinen ilman kivunlievitystä; mutta just ja just sairaalassa tällä kertaa

Koskaan en ole kokenut yhtä kovaa kipua, kuin synnyttäessä. Mutta kipu muuttuu ehkä siedettävämmäksi, kun ajattelee sen auttavan lasta syntymään (kuten joku aiempi kirjoittaja jo ehti sanoa).



Oli tavallaan hauskaa, kun tajusin kesken synnytyksen, että "hei, mehän ollaan Espoossa". Olin niin keskittynyt hengitykseen ja supistusten yli pääsemiseen, että ajatus ympäröivästä kaupungista tuntui epätodelliselta.

ns. luomuna. Neljännestä sain spinaalipuudutuksen. Ja ajattelin, et olispa tää ihanuus ollu jo ennen mahdollista. Epidruaalia en ole saanut suht nopeiden synnytysten takia.



En koe itseäni yhtään sen paremmaksi synnyttäjäksi ja äidiksi vaikka olen kaikki kivut joutunut kokemaan.



Tästä viidennestä otan spinaalin aivan varmasti jos se on mahdollista. Turha kipu ei tee jumalaa kenestäkään. En anna pienintäkään reikää suussa porata ilman puudutusta. Eli miksi ihmeessä haluaisin synnytyssalissa voihkia tuskissani.

niin olen. Silloin kun synnytin, ei epiduraalia ollut edes saatavilla. Naiset ovat kautta aikojen synnyttäneen ja monissa paikoissa edelleen synnyttävät "luomusti". Se on luonnollinen tapahtuma ja ihminen on rakennettu se kestämään.

Sain sen ekassa synnytyksessä. Ponnistus oli pitkä ja lopulta siinä auttoi, kun pyysimme siirtymään jakkaralle. Kaikki kätilöt eivät siitä tykkää, mutta siinä sain sen poikani ulos eikä tarvittu imukuppia. Mieheni piti puoliani ja tuki minua,kun olin jakkaralla. Muista tämä jos päädyt epiduraaliin. Tehtiin myös pieni eppari.



Ekassa synnytyksessä olin ihan avuton sen kivun suhteen ja siksi epiduraali oli hyvä tosin se jätti kipupisteen ja yhdessä kohtaa tunsin kaikki kivut silti.



Olen kokenut myös lähes luomusynnytyksiä. toisessa lievittelin kipua keinutuolilla ja ihan hiukan ilokaasulla (jota tosin en silloin vielä osannut oikein hengittää), mutta ponnistus kesti muutamia sekunteja ja synnytys oli nopeasti ohi. Eka kerralla ei välttämättä.



Kolmannessa osasin jo hengittää ilokaasua, mutta se oikeasti auttaa vain pahimpaan ja vähän aikaa ja ponnistaessa sitä ei käytetä. Nyt auttoi suihkuttelu ja hengittäminen. Olin lukenut kirjoista, kuinka hengittää syvään ja olin paljon pystyasennossa. Nopeasti oli tämäkin synnytys ohi.



Neljänteen sain lopulta spinaalipuudutuksen. Synnytys eteni hitaasti ja kalvot haluttiin puhkaista. Lopussa taas sain kokea kivut ja ponnistaa ilman lievitystä. Oli ihanaa saada kivuton tauko synnytykseen.





Kyllä luomuna voi selvitä, mutta kylläl ne kivut ovat rankkoja. Se vaan kun ei etukäteen tiedä, kuinka kauan ne kestävät. Jos tietäisit, että tämä on ohi puolessa tunnissa tai tunnissa, kestäisit, mutta kun ei tiedä, joutuuko useamman tunnin tuskiin.

Yleensä ( eli ei siis AINA, mutta yleensä) siihen, miten äiti sen luomusynnytyksen kokee, vaikuttaa kaikkein eniten se, halusiko äiti sitä vai ei.



Eli nämä ns. pakkoluomut on täysin eri tarinoita kuin ne, joissa äiti on alkujaan asennoitunut siihen, että ilman kipulääkkeitä mennään.



Mä myös sanoisin, että älä tee mitään liian isoja päätöksiä sen suhteen, vaan ota asenne, että niin pitkään kun hyvältä ( okei synnytyksen ollessa kyseessä hyvältä ei kovin usein tunnu) tuntuu, menet muilla keinoilla, ja sitten jos siltä tuntuu otat puudutetta tms.



itse olen synnyttänyt 3 kertaa ilman puudutteita tms. lääkkeitä, ilokaasua olen ottanut. Erittäin hyvät ja kauniit muistot kaikista, ja jokaisesta olen toipunut saman tien, kun se kehon oma adrenaliini& oksitosiini myrsky on niin valtava. Eli siis olen ollut aina heti synnytyksen jälkeen jaloillani, pystynyt istumaan normaalisti jne.