Suhteellista! (myöhästelystä)

vaikka en tykkääkään myöhästyjistä niin vielä enemmän ihmetyttää ne ihmiset jotka tulevat eim.työpaikalle jo puoli tuntia aikaisemmin lukemaan lehtiä ja keittämään kahvia.

julkiset kulkee niin että vaihtoehtoina on joko olla työpaikalla 30min etuajassa, 1 tunti 30min etuajassa tai 30 min myöhässä. Minkäs kuvittelet minun näistä valitsevan? Varsinkaan kun ei ole liukuvaa työaikaa.

tarkoittanut julkisilla kulkijoita vaan ihmisiä jotka asuvat ihan työpaikan vieressä (tällaisiakin on) tai ajavat omalla autolla työpaikalle.

minä oikeasti ajttelen että "vielä on aikaa siihen ja siihen" ja sitten huomaankin olevani jo myöhässä.

kyllä täytyy, jos koskaan ei keneltäkään hyväksy edes minuutin myöhästymistä. Silloin täytyy jokaisen joka ikinen kerta varautua myös odottamattomiin esteisiin, joita ei kuitenkaan tule kovin usein

Yritän päästä tilanteen tasalle ennen työn aloitusta. Vilkaisen asiakkaan tilanteen, sähköpostin jne. Usein se 15 minuuttia ei edes riitä. Joskus taas jää aikaa juoda kupponen kahvia ennen töiden aloitusta ja ehdin vaihtaa pari sanaa työkavereiden kanssa.



En ymmärrä ihmisiä, joille työaika alkaa minuutilleen silloin, kun asiakas saapuu ja sinne saavutaan sitten ulkovaatteet päällä ja aivan pihalla siitä, mistä on kyse. Työkavereiden kanssa ei vaihdeta kahta sanaa koskaan. Tylyä. Työpaikan asioista ei voi olla koskaan täysin perillä eikä tuollainen työpaikka voi olla kovin mielekäs. Minusta ei ole liikaa uhrata työpaikalleni tuota 15 minuuttia aamuisin ja toiset 15 minuuttia iltapäivisin, jotta voin tehdä työni asiakasta kunnioittaen ja hyvällä mielellä ilman virheitä.



Tämän lisäksi tuo 15 minuutin vara-aika ehkäisee myöhästymiset pikkuesteiden takia. Esim. pari päivää sitten meillä oli valtava lumipyry ja tiet auraamatta. Lähdin normaalisti töihin, mutta saavuin vasta kahta minuuttia ennen työaikani alkua. En myöhästynyt, kun oli tuo 15 minuutin varaus, mutta en ehtinyt kyllä perehtyä asiakkaan tilanteeseen, ja koko päivä oli kiireinen ja kaoottinen. Teen siis vain itselleni palveluksen, kun annan hiukan ylimääräistä aikaa työnantajalleni.



Olen muutenkin leppoisa tapaus esim. julkisen liikenteen myöhästelylle. Siskoni käyttää päivittäin junia ja metroja työmatkaansa, ja aina kun lähdemme viettämään iltaa hänen luotaan, hän hoputtaa minuuttiaikataulun kanssa, että nyt on kiire mennä, kun jos emme ehdi tähän junaan, joudumme odottamaan 15 minuuttia ja metroa vastaavasti jopa 4 minuuttia! Meillä maalla kun bussi kulkee kerran kahdessa tunnissa, niin ihan hyvin voidaan se 15 minuuttia odotella eikä katastrofia siitä tule. Siskoni polttaa päreensä toistuvasti meidän bussin kanssa, kun se tulee lähes säännöllisesti 5 minuuttia myöhemmin kuin sen hänen mukaansa pitäisi tulla (tulee yli 30 minuutin matkan päästä) ja joskus tuleekin ihan ajallaan, ja se vasta siskoani raivostuttaa...



Liian tiukat aikataulut tekevät myöhästymisen mahdolliseksi ja katastrofin valmiiksi. En käsitä, miksi ei oikeasti voisi mennä sinne hammaslääkärille 10 minuuttia etukäteen ja käyttää se hyödyksi vaikka lukemalla lehteä tai kirjaa tai soittamalla se pakollinen puhelu äidille...

ja hän asiakkaana todella tarvitsee minua enemmän kuin minä häntä, niin vastaavasti tapaamisemme lyhenee. Jos olen varannut aikaa tunnin, niin 15 min myöhästelijälle se aika on enää 45 min. Minä myös ilmoitan 10 min ennen ajan päättymistä, että meillä on nyt 10 min aikaa, joten asia pitää saada siinä ajassa päätökseen. Jolloin asiakas yleensä sanoo, että sovittiin kyllä tunnista. Vakiovastaukseni on, että totta, sovin varaavani sinulle tunnin aikaa, josta ajasta 15 min meni odottamiseesi.



Ei, asiakkaani ei voi valita ketään tai mitään muuta asiakaspalvelijaa kuin minut. Valituksen voi tehdä, mutta toistaiseksi yksikään ei ole aiheuttanut mitään varoitusta tai huomautusta minulle. En voi laittaa seuraavaa asiakasta odottamaan, jos edellinen ei halua tulla ajoissa.

Sinä siis teet omaksi tappioksesi joka päivä 30 minuuttia töitä?



Itse saatan toisinaan mennä aiemmin töihin, ihan vain juodakseni ne kahvit siellä. Mutta työaikana alkaa sitten kun se oikeasti alkaa, tai jos on liukuva työaika, niin työaika alkaa siit, kun aloitan ne työt. Omaksi huvikseni en tee töitä.



Itse pyrin välttämään myöhästymistä, ja jos tiedän myöhästyväni, niin ilmoitan siitä. Esimerkiksi työhaastatteluun meni hyvissä ajoin etten vaan myöhästy, mutta odottelin sitten siellä aulassa kunnes klo oli 5 minuuttia vaille tapaamisajan, ja ilmoitin sitten vasta olevani siellä. Tämä on oikea tapa, jos olet liian ajoissa.

Olen ammatiltani opettaja ja jos myöhästyn töistä siitä seuraa ongelmia monelle.



Yksityiselämässäkään en myöhästele, pidän sitä epäkohteliaana. Ajoitan lähtemiset niin, että olen ajoissa yksin tai perheen kanssa.



Tuttavapiiriini kuuluu perhe, joka on aina vähintään 30 min myöhässä - usein tunninkin. Juhlia ym. pitäessäni tekee mieli kutsuakin heidät aikaisemmin paikalle, että saan kaikki kutsutut paikalle samaan aikaan ja esim. ruokailun alkamaan samaan aikaan. On todella rasittavaa ajoittaa ruokailuja niin, että eräät olisivat samassa pöydässä. Rasittavaa myös muiden vieraiden odotella, milloin myöhästelevät tulevat paikalle.



Nykyisin en enää heitä odottele - tulevat jos tulevat ja saavat syödäkseen sitten mitä sattuu olemaan jäljellä. Heilläkään ei huvita kyläillä, koska ikinä ei ole mitään valmiina kun syömään kutsuvat. Nälissään saa odotella tuntitolkulla.

Yritän päästä tilanteen tasalle ennen työn aloitusta. Vilkaisen asiakkaan tilanteen, sähköpostin jne. Usein se 15 minuuttia ei edes riitä. Joskus taas jää aikaa juoda kupponen kahvia ennen töiden aloitusta ja ehdin vaihtaa pari sanaa työkavereiden kanssa.

En ymmärrä ihmisiä, joille työaika alkaa minuutilleen silloin, kun asiakas saapuu ja sinne saavutaan sitten ulkovaatteet päällä ja aivan pihalla siitä, mistä on kyse. Työkavereiden kanssa ei vaihdeta kahta sanaa koskaan. Tylyä. Työpaikan asioista ei voi olla koskaan täysin perillä eikä tuollainen työpaikka voi olla kovin mielekäs. Minusta ei ole liikaa uhrata työpaikalleni tuota 15 minuuttia aamuisin ja toiset 15 minuuttia iltapäivisin, jotta voin tehdä työni asiakasta kunnioittaen ja hyvällä mielellä ilman virheitä.

Tämän lisäksi tuo 15 minuutin vara-aika ehkäisee myöhästymiset pikkuesteiden takia. Esim. pari päivää sitten meillä oli valtava lumipyry ja tiet auraamatta. Lähdin normaalisti töihin, mutta saavuin vasta kahta minuuttia ennen työaikani alkua. En myöhästynyt, kun oli tuo 15 minuutin varaus, mutta en ehtinyt kyllä perehtyä asiakkaan tilanteeseen, ja koko päivä oli kiireinen ja kaoottinen. Teen siis vain itselleni palveluksen, kun annan hiukan ylimääräistä aikaa työnantajalleni.

Olen muutenkin leppoisa tapaus esim. julkisen liikenteen myöhästelylle. Siskoni käyttää päivittäin junia ja metroja työmatkaansa, ja aina kun lähdemme viettämään iltaa hänen luotaan, hän hoputtaa minuuttiaikataulun kanssa, että nyt on kiire mennä, kun jos emme ehdi tähän junaan, joudumme odottamaan 15 minuuttia ja metroa vastaavasti jopa 4 minuuttia! Meillä maalla kun bussi kulkee kerran kahdessa tunnissa, niin ihan hyvin voidaan se 15 minuuttia odotella eikä katastrofia siitä tule. Siskoni polttaa päreensä toistuvasti meidän bussin kanssa, kun se tulee lähes säännöllisesti 5 minuuttia myöhemmin kuin sen hänen mukaansa pitäisi tulla (tulee yli 30 minuutin matkan päästä) ja joskus tuleekin ihan ajallaan, ja se vasta siskoani raivostuttaa...

Liian tiukat aikataulut tekevät myöhästymisen mahdolliseksi ja katastrofin valmiiksi. En käsitä, miksi ei oikeasti voisi mennä sinne hammaslääkärille 10 minuuttia etukäteen ja käyttää se hyödyksi vaikka lukemalla lehteä tai kirjaa tai soittamalla se pakollinen puhelu äidille...

no senhän pitäisi kuulua palkalliseen työaikaan se 15 minuuttia jolloin "vilkaiset asiakkaan tilanteen ja sähköpostit jne". Olisiko aika keskustella työnantajan kanssa?

Itse olen työpaikalla 5-10 minuuttia ennen töiden alkua. Siinä ajassa ehdin vaihtaa kengät ja ottaa ulkovaatteet pois. Työaika alkaa siitä kun alan käynnistelemään tietokoneen. Seuraavan päivän ensimmäisen asiakkaan tiedot vilkaisen ennen töistä lähtöä. Ja saan siitä jopa palkan. Ei tarvitse tehdä 2,5 tuntia viikossa (10 tuntia kuukaudessa) ilmaista työtä.

Joka ilta muuten katson säätiedotuksen telkkarista. Jos on luvannut lumipyryä, älytöntä vesisadetta tai liukasta, niin pistän aamulla kellon soimaan normaalia aikaisemmin. Ja lähden töihin normaalia aikaisemmin. Yleensäkin työmatkaan kuluvan ajan olen arvioinut niin että voisin ajaa jopa hiukan nopeusrajoitusta hitaammin, enkä silti myöhästy.

Olen ammatiltani opettaja ja jos myöhästyn töistä siitä seuraa ongelmia monelle.

Yksityiselämässäkään en myöhästele, pidän sitä epäkohteliaana. Ajoitan lähtemiset niin, että olen ajoissa yksin tai perheen kanssa.

Tuttavapiiriini kuuluu perhe, joka on aina vähintään 30 min myöhässä - usein tunninkin. Juhlia ym. pitäessäni tekee mieli kutsuakin heidät aikaisemmin paikalle, että saan kaikki kutsutut paikalle samaan aikaan ja esim. ruokailun alkamaan samaan aikaan. On todella rasittavaa ajoittaa ruokailuja niin, että eräät olisivat samassa pöydässä. Rasittavaa myös muiden vieraiden odotella, milloin myöhästelevät tulevat paikalle.

Nykyisin en enää heitä odottele - tulevat jos tulevat ja saavat syödäkseen sitten mitä sattuu olemaan jäljellä. Heilläkään ei huvita kyläillä, koska ikinä ei ole mitään valmiina kun syömään kutsuvat. Nälissään saa odotella tuntitolkulla.

joka jatkuvasti vähintään 30 minuuttia myöhässä, useimmiten tunnin. Perheen äitillä on liukuva työaika, töissä pitää olla 8-9 välillä. On kehuskellut minulle että hän aina iltaisin ajattelee että menee aamulla töihin klo 8:ksi. Aamulla siinä puuhastelee kaikenlaista ja lopulta on töissä paria minuuttia vaille 9.

Kerran saman naisen kanssa sovittiin että mennään minun töiden jälkeen leffaan. Minulla loppui työt klo 15 ja leffan piti alkaa klo 17. Kerroin että menen töiden jälkeen ensin shoppailemaan ja nähdään leffateatterilla noin 16.45. No, soitin töiden jälkeen varmistaakseni asiaa. Kyllä, hän on tulossa. Menin shoppailemaan ja leffateatterille ajoissa.

Tämä ihminen soitti sitten minulle 16.50 ja kertoi ettei pääsekään leffaan koska ei ehdi. Oli alkanut kotona tiskaamaan 15 minuuttia ennenkuin hänen olisi pitänyt seisoa pysäkillä odottamassa bussin tuloa. Ei ollut ehtinyt siihen, ylläri pylläri.

Myöhemmin olen huomannut että ovat tosiaan aina myöhässä kaikesta. En enää odottele, kerran ollaan jopa lähdetty itse kotoa pois. Olivat olleet tunnin myöhässä eikä mitään ilmoitusta. Sanottiin vain että luultiin että ette ole tulossa.

Olen erittäin täsmällinen ja kunnia-asiani on olla ajoissa. Jos joku tapaa minua työpaikalla ja tulee myöhässä, tapaamisaika voi hyvinkin lyhentyä, jos on muuta kalenterissa. Toisaalta joustankin jos on mahdollista.



Liukuva työaika on, tulen ja menen milloin sattuu klo 7 ja 9 välillä. Se tuo mukavasti joustoa arkeen. Tulen kyllä aina vähintään varttia ennen aamun ensimmäistä tapaamista.

Yritän päästä tilanteen tasalle ennen työn aloitusta. Vilkaisen asiakkaan tilanteen, sähköpostin jne. Usein se 15 minuuttia ei edes riitä. Joskus taas jää aikaa juoda kupponen kahvia ennen töiden aloitusta ja ehdin vaihtaa pari sanaa työkavereiden kanssa.

En ymmärrä ihmisiä, joille työaika alkaa minuutilleen silloin, kun asiakas saapuu ja sinne saavutaan sitten ulkovaatteet päällä ja aivan pihalla siitä, mistä on kyse. Työkavereiden kanssa ei vaihdeta kahta sanaa koskaan. Tylyä. Työpaikan asioista ei voi olla koskaan täysin perillä eikä tuollainen työpaikka voi olla kovin mielekäs. Minusta ei ole liikaa uhrata työpaikalleni tuota 15 minuuttia aamuisin ja toiset 15 minuuttia iltapäivisin, jotta voin tehdä työni asiakasta kunnioittaen ja hyvällä mielellä ilman virheitä.

Tämän lisäksi tuo 15 minuutin vara-aika ehkäisee myöhästymiset pikkuesteiden takia. Esim. pari päivää sitten meillä oli valtava lumipyry ja tiet auraamatta. Lähdin normaalisti töihin, mutta saavuin vasta kahta minuuttia ennen työaikani alkua. En myöhästynyt, kun oli tuo 15 minuutin varaus, mutta en ehtinyt kyllä perehtyä asiakkaan tilanteeseen, ja koko päivä oli kiireinen ja kaoottinen. Teen siis vain itselleni palveluksen, kun annan hiukan ylimääräistä aikaa työnantajalleni.

Olen muutenkin leppoisa tapaus esim. julkisen liikenteen myöhästelylle. Siskoni käyttää päivittäin junia ja metroja työmatkaansa, ja aina kun lähdemme viettämään iltaa hänen luotaan, hän hoputtaa minuuttiaikataulun kanssa, että nyt on kiire mennä, kun jos emme ehdi tähän junaan, joudumme odottamaan 15 minuuttia ja metroa vastaavasti jopa 4 minuuttia! Meillä maalla kun bussi kulkee kerran kahdessa tunnissa, niin ihan hyvin voidaan se 15 minuuttia odotella eikä katastrofia siitä tule. Siskoni polttaa päreensä toistuvasti meidän bussin kanssa, kun se tulee lähes säännöllisesti 5 minuuttia myöhemmin kuin sen hänen mukaansa pitäisi tulla (tulee yli 30 minuutin matkan päästä) ja joskus tuleekin ihan ajallaan, ja se vasta siskoani raivostuttaa...

Liian tiukat aikataulut tekevät myöhästymisen mahdolliseksi ja katastrofin valmiiksi. En käsitä, miksi ei oikeasti voisi mennä sinne hammaslääkärille 10 minuuttia etukäteen ja käyttää se hyödyksi vaikka lukemalla lehteä tai kirjaa tai soittamalla se pakollinen puhelu äidille...

Tämähän siis olisi työnantajan velvollisuus hoitaa asia niin, että työaikanne alkaa sen verran ennen asiakastapaamisia, että valmistavat työjutut ehtii tekemään jos kerran sellaisia on pakko tehdä. Jos tekee päivittäin puoli tuntia ilmaista työtä, se on viikossa 2.5h, mikä tekee vuodessa 120 tuntia eli viisi vuorokautta, joka kaikki on työnantajalle lahoitettua ja ennenkaikkea perheeltäsi pois.

Mikäs siinä jos haluaa, mutta minun vapaa-aikani on arvokasta ja myyn sitä työnantajalle korvausta vastaan, tottakai työpanokseni kanssa. Joustaa voi tarpeen vaatiessa mutta ilmaiseksi en työnantajalle hommia tee.

Itse myöhästymisestä, en stressaa alle 5min myöhästymisitä, harva kuitenkaan ihan jatkuvasti tarkastaa kellojaan suhteessa viralliseen aikaan, virastojen ja laitostenkin kellot näyttävät yleensä ihan mitä sattuu (erityisen hauskaa se on silloin, kun saman puljun eri kellot näyttävät eri aikaa). Pari minuuttia siis voi aiheutua kevyesti siitä, että kellot ovat sen muutaman minuutin eri ajassa.

Mulla on se riemu, että jos en tekisi työtäni palkasta, harrastaisin sitä. Ajattele, mitä luksusta, että tästä kaikesta maksetaan 4000 euroa. Ei paljon, mutta ei siis vähänkään.



Minua ei haittaa, jos olen aamulla aikaisemmin töissä tai illalla myöhempään. Vastaavasti sitten, kun työantaja on tajunnut, että tuohan on joustava ja joviaali tyyppi, homma toimii toiseenkin suuntaan. Eli jos minun pitää käydä värjäyttämässä hiukseni keskellä päivää, sanon asian esimiehelle, joka toivottaa hauskoja kampaajahetkiä ja vielä ilmoittaa palatessanikin, että haiset, mutta hyvältä näyttää.



Mutta että myöhässä - ehei. Se ei kuulu ajattelevan ja itsensä hallitsevan ihmisen hyveisiin. Olen samaa mieltä, että jos tilanteesta voi poistua sen 15 minuuttin odottamisen jälkeen, jos ilmoitusta ei ole tullut, sitten kannattaa poistua. Minun aikani ei ole niin arvokasta, etten voisi sitä työnantajalle ylimääräisesti lahjoittaa, mutta odottamiseen se on liian arvokasta.

jos työaika alkaa kahdeksalta. Työsähköpostien katsominen ja asiakkaan tilanteeseen perehtyminen on osa työtä ja siten työaikaa

1-5min myöhästyy, ei tarvitse ilmoittaa. Sen verran malttaa jokainen odottaa ja tuo on ihan inhimillistä ja ok, eikä välttämättä tiedossa etukäteen niin että osaisi arvioida myöhästyvänsä. Tuon jälkeen taas on järkevää ilmoittaa, että myöhästyy.



Kuka muka oikeasti soittaa jos on minuutin myöhässä?