Miksi hehkutetaan että laihtuneen elämä on ihanaa.

kun laihduin 62 kilosta 54 kiloon. Ei pullottanut naama eikä tursunnut enää maha. Tunnen itseni kauniimmaksi -> mieliala paranee -> elämä maistuu.

kun laihduin 62 kilosta 54 kiloon. Ei pullottanut naama eikä tursunnut enää maha. Tunnen itseni kauniimmaksi -> mieliala paranee -> elämä maistuu.

Joo-o, allekirjoitan tän täysin, tosin mulla kilot vaan 107 -> 87, mutta sitten alkoikin se kauhea stressi ettei se paino nyt vaan vahingossakaan NOUSE ... -> BULIMIA. :( No, olinkin sitten raskaana kun ihmettelin kun paino ei ollut pudonnut kahteen kuukauteen vaan hiiitaaasti noussut ylöspäin oksenteluista huolimatta...

No, kohta pääsis synnyttämään ja laihdutus alkaa alusta, paino nyt taas pian se 107:(((

Olen aina ollut paljon iloisempi ja hyväntuulisempi, kun en ole tsekkaillut syömisiäni.



sit kun on laihduttanut, alkaa hirvaa panoikointi siitä, ettei ne kilot tule takaisin. Ja jos vähän relaa, niin ne kilot palautuu...

Eli ei se laihuus aina niin hääppöstä ollut. Nyt olen lihavimmillani, eli BMI on normaalin yläpäässä, eli n.24 ja elämä ei ole hassumpaa...

Ex-anorektikko

Olen aina ollut paljon iloisempi ja hyväntuulisempi, kun en ole tsekkaillut syömisiäni.

sit kun on laihduttanut, alkaa hirvaa panoikointi siitä, ettei ne kilot tule takaisin. Ja jos vähän relaa, niin ne kilot palautuu...

millään kitukuurilla olekaan tarkoitus olla.

eihän se välttämättä IHANAA ole kokoajan, mut kyllähän sopusuhtasena on fyysisesti helpompi olla kun lihavana. Mä oon sen karvaasti kokenu raskauksien myötä, aikasemmin ihmettelin töissä kun naiset valittaa tiettyjen hommien olevan raskaita ja hankalia, no en ihmettele enää... Jos/kun raskauden myötä paino nousee nopeasti, sen eron todella huomaa!



Toivottavasti nää kolmannesta tulleet kilot lähtee kun asukas tulee ulos...

normaalipainoisena söin virallisen ravitsemussuosituksen mukaisesti ja liikuin suositusten mukaisesti. Minulla oli jatkuvasti nälkä ja koin että jouduin olemaan ihan kitudieetillä. Nyt reilusti lihavampana on paljon parempi olo. Ei ole nälkä eikä stressiä. Koen olevani oma itseni.

Onhan se kiva kun liikkuminen on helpompaa.

Ennen lihomista sitä liikkumisen helppoutta ei ole edes huomannut.



Eikä se elämän nyt samanlaista ole kuin ennen lihomista. Monella menee kauan aikaa ennen kuin huomaa lihoneensa. Usein siihen lihomiseen myös liittyy jokine elämänmuutos.

ja elämä ON ihanaa

normaalipainoisena söin virallisen ravitsemussuosituksen mukaisesti ja liikuin suositusten mukaisesti. Minulla oli jatkuvasti nälkä ja koin että jouduin olemaan ihan kitudieetillä. Nyt reilusti lihavampana on paljon parempi olo. Ei ole nälkä eikä stressiä. Koen olevani oma itseni.

kuin 20kg painavempana. Löydän vaatetta kaupasta, se vaikuttaa jo tosi moneen asiaan (lyhyt ja paksu ei ole kiva yhdistelmä kun etsii vaikka farkkuja).

Polvet ei kipuile niin usein.

Syön nykyään terveellisemmin, koska jos syön huonosti niin lihon. Kun syön terveellisesti (vähintään 500g kasviksia päivässä) en näe nälkää, vatsa voi hyvin ja olen muutenkin terveempi.

Joten kyllä, parempi nyt hoikempana kuin ennen.

Eihän se samaa ole. Moni asia on paremmin, mutta jotkut myös huonommin.



Valopuolia on tietysti paljon: terveys, vaatteet näyttävät paremmalta päällä, ei tarvitse shoppailla isojen tyttöjen osastolla, ei hengästytä enää portaissa...



mutta varjopuolena ainakin minulla on palelu, enkä pysty enää nauttimaan uimisesta, koska en pysy pinnalla yhtä hyvin kuin ennen ja vesi tuntuu kauhean kylmältä. Löysää nahkaa on tietysti jäänyt, ja on myös kiusallista kun tuttavat huomauttelevat että olen laihtunut - ihan kuin en itse sitä huomaisi!



Hiukan pettynyt olen myös siihen, kun aina toitotetaan, että pienikin painonpudotus alentaa esim. verenpainetta ja -sokeria. Olen nyt laihduttanut yli 40 kg eikä verenpaine ole laskenut yhtään, puhumattakaan että lääkitystä olisi saanut vähentää.

No kyllä mun elämä on paljon mukavampaa.

Normaalipaino on kivempi kuin 20 ylikiloa.

Vaatteet näyttää hyvältä päällä, jaksaa paremmin ja olotila on hyvä kun syö terveelliesti.

Mä nautin!

kunnossa ja jopa upean näköinen. Nyt olen 14kg painavampi, olo on vetämätön, väsynyt, turvahtanut ja naama on aivan tavallisen pulliaisen vetelä vatkuli. Plaah

Pudotin 25kg ja oloni on huomattavasti parempi. Ei väsytä, ei närästä, enkä kärsi enää päänsäryistä. Jaksan liikkua, leikkiä lasten kanssa, olla iloinen, tuntuu että aivotkin "toimivat" paremmin :D

niin kyllä mulla on paljon parempi olo nyt kuin 10kg sitten.

Lähtöpaino oli 97 ja vielä pitäisi se 10kg laihtua että olisin omassa ihannepainossani. Tai no, ainakin. Jos lähtee enemmän niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Itse en ole laihduttanut millään nutriletilla tai muulla nopealla "ÄkkiäMulleHetiKaikkiNyt" dietillä.

Sain GFG haasteesta alkustartin ja nyt olen vuodessa laihduttanut hitaasti, mutta tasaisesti. Senttejä on lähtenyt enemmän pois kuin kiloja, mutta minua se ei haittaa. Kiinteytys samaan aikaan kilojen pudottamisen aikaan on vain hyvä asia.

Laihduttaminen ja painossa pysyminen on iso elämäntapamuutos. Kun siinä ihannepainossa on, niin se ei tarkoita sitä että heti pitää alkaa mässäämään niinkuin ennen laihduttamistakin, vaan niitä terveitä elämäntapoja ja liikkumista tulee jatkaa, että se paino pysyisi samassa.

Itselleni laihduttamisessa oli osana myös se, että lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön. Yleisesti voin niin paljon paremmin jo nyt, vaikka olenkin vasta puolessa välissä urakkaani.