Miksi lähes jokaiseen ongelmaan vastaus täällä on "miksi teit lapsia?"
Mä en oikein ymmärrä miten tämän on tarkoitus auttaa niitä jotka neuvoja ja vertaistukea hakevat täällä. Ei kai se nyt enää auta, että toteaa että "olisit jättänyt lapset tekemättä".
Kai teillekin sanotaan vaikka autokorjaamolla, että pakkoko se auto oli hankkia kun heti sen menit hajottamaan? Mee kotiis siitä ja jätä ajaminen jatkossa muille. Okei, ehkä vähän ontuva esimerkki, mutta ehkä pointti tuli selväksi?
Kommentit (20)
jotka suunnittelevat elämänsä sekunnilleen etukäteen eivätkä ole koskaan kokeneet mitään epäonnistumista elämässään.
Itse ainakin pyrin siihen, että jos jollain on joku ongelma, niin voin kertoa miten itse olen asian ratkaissut, kuitenkin niin, että se on vain oma kokemukseni, jollekin toiselle voi sopia joku toinen tapa.
Olin itsekin tuollainen ennen lapsia ja ajattelin, että kaikkihan tietää, että perhe-elämä on pyllystä, turha valittaa jos vapaaehtoisesti siihen on ryhtynyt.
kaikki vanhoja ja valitellaan dementoituneen puolison omaishoitajana olemisen raskautta, niin vakivastaus kuuluu "mikä pakko se oli naimisiin mennä" ja "mun mies on ihan terve, mutta mä osasinkin valita paremmin".
kaikki vanhoja ja valitellaan dementoituneen puolison omaishoitajana olemisen raskautta, niin vakivastaus kuuluu "mikä pakko se oli naimisiin mennä" ja "mun mies on ihan terve, mutta mä osasinkin valita paremmin".
"ei sellaista dementiaa oikeasti olekaan ja kaikki olisi ollut vältettävissä jos olisitte vaan rakastaneet puolisoanne enemmän ja tehneet enemmän hänen hyväkseen."
Siksi, että suurin osa täällä kirjoittavista on avohoidossa olevia mielenterveyspotilaita, joilla on aika rankat diagnoosit. Kenellä muulla olisi edes aikaa saati sitten halua roikkua tällaisella palstalla.
Siis ihanko tosi? Että ihan ite pitää hoitaa? Koska jos se lapsi vaikka kaksi kertaa kuussassa olisikin mummolassa hoidossa, niin sehän saman tien mitätöi koko loppu kuun oman hoidon. Että jos et ole lapsesi kanssa 24/7 vaan vain 23/7, niin av:n logiikan mukaan et hoida siis lastasi enää ollenkaan.
Yksi vastaava lause on, että "sellaista se on lapsiperheen elämä, tuliko se sulle yllätyksenä". Niin, jos ei ole itse henk.kohtasesti ikinä ennen elänyt sitä lapsiperheen elämää, niin siinä voi tulla monikin asia yllätyksenä. Vaikka kuinka muka varautuisi etukäteen. On aina ihan eri asia tehdä kuin tietää teoriassa.
käytökseensä liittyvästä ongelmasta, saa kuulla, miten olisi pitänyt valita toinen puoliso.
Tai jos valittaa puolisonsa jostain viasta tai hänen käytökseensä liittyvästä ongelmasta, saa kuulla, miten olisi pitänyt valita toinen puoliso.
Huomauttaisin muuten, että minulla ei ole lapsia mutta ei tulisi kyllä mieleenkään lohkaista ensimmäisenä jotain, että "etkö nyt miettinyt niitä tehdessäsi, että tuollaista se on":) Yleensä kyllä skippaan nuo lapsi-ketjut.
jos edes puolet niistä uusavuttomista tyhmänkyselijöistä olisi jättäneet penskansa tekemättä. Ei kaikille ole suotu äidinvaistoa tai kykyjä vanhemmuuteen.
Älä siis hanki lapsia, jos sinua ärsyttää ostaa lapselle talviurheiluvälineitä kouluun tai päiväkotiin.
ymmärrän sun pointin.
Mutta EN ymmärrä vaikkapa sitä, että
- tehdään lapsia vaikka siihen ei olisi varaa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia jonkun jo lähtökohtaisesti kusipäisen/saamattoman/laiskan miehen kanssa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia uus"perhe"hässäköihin
ja sitten itketään
- tehdään lisää lapsia, jos vanhemmat lapset ns. erityislapsia ja sitten ei hermo kestäkään ja sitten itketään
Ja nuo nyt ihan vaan muutamia AV-peruskamaa olevia aloituksia, joissa tapauksissa tosiaan mietin, että oliko se lasten "tekeminen" ihan viisasta jos ottaa niin koville.
Mutta EN ymmärrä vaikkapa sitä, että
- tehdään lapsia vaikka siihen ei olisi varaa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia jonkun jo lähtökohtaisesti kusipäisen/saamattoman/laiskan miehen kanssa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia uus"perhe"hässäköihin
ja sitten itketään- tehdään lisää lapsia, jos vanhemmat lapset ns. erityislapsia ja sitten ei hermo kestäkään ja sitten itketään
Ja nuo nyt ihan vaan muutamia AV-peruskamaa olevia aloituksia, joissa tapauksissa tosiaan mietin, että oliko se lasten "tekeminen" ihan viisasta jos ottaa niin koville.
ymmärrän sun pointin.
Mutta EN ymmärrä vaikkapa sitä, että
- tehdään lapsia vaikka siihen ei olisi varaa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia jonkun jo lähtökohtaisesti kusipäisen/saamattoman/laiskan miehen kanssa ja sitten itketään
- tehdään niitä lapsia uus"perhe"hässäköihin
ja sitten itketään- tehdään lisää lapsia, jos vanhemmat lapset ns. erityislapsia ja sitten ei hermo kestäkään ja sitten itketään
Ja nuo nyt ihan vaan muutamia AV-peruskamaa olevia aloituksia, joissa tapauksissa tosiaan mietin, että oliko se lasten "tekeminen" ihan viisasta jos ottaa niin koville.
ei siitä ole minkään valtakunnan iloa enää jos joku mennä näpäyttää palstan kuolemattoan "mitäs teit lapsia" -lauseen jos se lapsi/lapset siinä jo ovat. Mikään ei ole niin turhaa kuin jälkiviisaus.
Sitä paitsi elämäntilanteet muuttuu jos sitä et sattunut tietämään. Miehestä tuleekin uusia, ei niin mukavia puolia esille vasta sitten kun se lapsi on syntynyt, perheeseeen voi tuolla työttömyyttä vasta sen jälkeen kuin lapsi on syntynyt jne.
Kyllä ihminen saa olla väsynyt, turhautunut ja kiukkuinenkin aina välillä omaan elämäänsä. Mutta tilannetta ei paranna yhtään mikään täysin turha jälkiviisastelu.
kommentoin tuohon tyyliin, jos tuloton itkee että ei saa sitä ja tätä sossusta kun olen yh/köyhä/on paljon lapsia/on järkevämpää nostaa sosiaalietuuksia kuin käydä töissä. Ja tulee oikeasti suoraan sydämestä.
Oikeasti on meitä, jotka kustantavat tuon "siivellä eläjien" lystin. Esimerkiksi yleensä asumistuen saajat elävät isoimmilla neliöillä kuin asumistuen maksajat.
että tyypillinen av-mamma on kyvytön empatiaan ja haluton rakentavaan ongelmanratkaisuun ja muiden auttamiseen.
Onhan se paljon helpompaa sanoa että "mitäs teit lapsia" kuin yrittää keksiä jotain mikä parantaisi toisen tilannetta.
Jos on valinnut väärän puolison, niin harvoin toista pystyy valtavasti muuttamaan. Silloin voi jatkaa ja purra hamamasta tai sitten laittaa puoliso vaihtoon. Mutta ei se tilanne täällä vinkumalla parane.
Niin ja niistä lapsista. Kuinkahan monta sataa tilitystä täällä on kun on niin rankkaa, kun on jo neljä lasta ja sitten vielä kaksoset tulossa ja ne kaikki kymmenen koiraakin pitäisi hoitaa ja pyykin peseminen koneella on niin helkutin raskasta...
Elämä on valintoja täynnä. Ei maailma parannu kitisemällä ja ruikuttamalla vaan pitää muuttaa tilannetta, jos nykytilanteessa ei ole hyvä olla.
Niin ja niistä kotitöistä on sitten ihan turha alkaa valittaan. Se on melko lepposta puuhaa...
Monet asiat elämässä ovat sellaisia, joita ei voi ennustaa.