Onko teillä kaikilla joku ystäväperhe,

niin iso perhe, että tässä on juhlijoita tarpeeksi.

molemmilla kavereita, mutta ei ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa kuin me... kenellä on melkein aikuiset lapset, kuka on eronnut, joku viettää puolet ajastaan ulkomailla...

Meillä on useampiakin ystäväperheitä (tutustuttu opiskeluaikoina), mutta ollaan mieluiten miehen kanssa kahdestaan. :) Yksillä kavereilla on tosi hyvä "perhesuhde" muodostunut etelänmatkalla tapaamansa perheen kanssa 20v sitten.

ennen kadehdin niitä, joilla on vakiseuraa

nyt olen suht. tyytyväisesti omalla porukalla

Mutta ystäväperhe hajosi ja kaverin uus mies on niin daiju että ei todellakaan kutsuta sitä yhtään mihinkään saati mennä edes heille mitään kyläilyiltajoja viettämään. Harmillista!

meillä on ystäväperheitä, muttei juurikaan vietetä kiinteästi aikaa eikä suunnitella lomia tms.

Ollaan nimenomaan oman perheen kesken joulut ja lomat jne., juhannukseksi saatetaan pyytää kokolle kanssamme yksi perhe, uudenvuoden raketteja katsomaan toinen. Viihdytään oikeasti omalla porukalla. Ennemminkin kyläillään sitten vuoroin lasten ja aikuistenkin syntymäpäivien yhteydessä.

Vastaus kysymykseen on, että meillä on muutama hyvä ystäväperhe!

Taidetaan olla liian valikoivia. Olisi kyllä kiva, kun meillä on vain yksi lapsi. Mutta reissusta on aina löytynyt seuraa paikanpäältä. Eikä kuitenkaan sido mitenkään yhdessä olemiseen, kuten se, että lähtisi yhdessä jonkun perheen kanssa reissuun.

ennen kadehdin niitä, joilla on vakiseuraa

nyt olen suht. tyytyväisesti omalla porukalla

Komppaan. Näin mullakin. Nykyään olen omaan elämääni tyytyväinen, enkä enää kadehdi ja kurki muiden onnea. Olen vain huomannut, että minullakin on läheisiä ihmisiä elämässäni, ei vain just samalla tavalla kuin jollakin muulla. Parhaat ystäväni on lapsettomia sinkkuja, joiden kanssa voi olla sitten muulla tavalla ja sekin on ihanaa :)

Miehet tutustuivat toisiinsa yhteisten harrastusten kautta, ja perheinä olemme matkustteellet yhdessä jonkun verran, ja he oli meillä just uutanavuonna. Muutenkin tapaamme aika usein. Ystävä pariskunta on meitä yli n. 10 v vanhempi. Mies tekee töitä kotoaan, joten hän on ollut suuri apu myös käytännön asiossa. Me tietysti autamme myös heitä. Lapsen oikaisuhammaslääkärit hoituu, joskus ystävämme on olleet hoitamassa sairasta lastamme. Me taas pidetään huolta heidän kodistaan, kun ovat matkoilla, ja tarjoamma iltahoitoa koiralle. Mutta seura on parasta. Varsinkin mieheni ystävästä on tullut isoisä-hahmo lapselle, omia hänelle ei enää ole.

4 perhettä kylässä ja hiihtolomalla lähdetään yhden perheen kanssa lappiin. Osa on jomman kumman työn puolesta tulleita ystäviä, osa harrastusten kautta, osa vanhoja koulukavereita jne.

Surullista, mutta ei oikein ole enää ... meillä on vähän erilainen lapsi, ja mukavat yhteiset tapaamiset ja matkat ystäväperheiden kanssa ovat karsiutuneet lapsen häiriökäytöksen vuoksi.

Melko tiivis ystäväporukka, jossa useimmilla alkaa olla lapsia. Alkaa olla aika vakiintuneet kuviot, joku järjestää uudenvuodenbileet, toiset kutsuvat vappuna jne. Porukan sisällä jotkut ovat parempia ystäviä keskenään kuin muiden kanssa.



Ystäväporukka koostuu minun ja mieheni kouluaikaisista ystävistä, aloimme seurustella 18-vuotiaina ja kutsuimme ystäviämme saunailtoihin, bileisiin, mökille jne.

On iso suku, johon voi halutessa pitää tiivisti yhteyttä (me ei ehditä)

Mutta ystäväperhe hajosi erosta johtuen.

seuraa kuin oman perheen kanssa aina olemista...

yleensä saman porukan kanssa ja juhannusta sukulaisperheen kanssa, mutta ulkomaanreissuilla emme ole tehneet koskaan kimppamatkoja - johtuu kai siitä, ettemme ole olleet minkään matkanjärjestäjän reissuilla.

Mulla ja miehellä kummallakin omat kaverit joista suurin osa sinkkuja ja ne harvat jotka eivät ole ovat sitten niin eri maailmasta ettei todellakaan voisi kuvitellakaan mitään tollaista. Eikä ole sellaisia sukulaisiakaan keitä tavattaisiin yhdessä.

Olemme nimittäin yh-perhe, minä + lapsi.



Joten olen siis potentiaalinen munahaukka ja ties mitä, ei meidän kanssa voi olla.



Normitilanteessahan esim. uutena vuotena ladyt häärää köökissä, lapset leikkii ja miehet "parantaa maailmaa" tai jotain. Naisen johtaman yh-perheen kanssa se miesosio ei toteudu, joten sitten ei toteudu mikään. Perheet mellastaa keskenään, se on nähty, nekin jotka joskus olivat ystäviä.



*huoh* En ole katkera, mutta kuitenkin... Hitot tässä jaksa enää edes yrittää esittää ystävää. Kavereille (etenkin niiden lapsille) kelpaa kyllä synttäri- ja joululahjat, mutta siihen se jääkin... Mitä nyt keittiöpsykologin rooli lankeaa mennen tullen, mitäs sillä yyhoolla on muuta kuin aikaa ja hemmetinmoista mielenkiintoa parisuhteiden kriisipesäkkeisiin... Älytöntä!!!



(Okei, sorry ap, meni vähän ohi aiheen mutta tuli tarpeeseen...)

yleensä saman porukan kanssa ja juhannusta sukulaisperheen kanssa, mutta ulkomaanreissuilla emme ole tehneet koskaan kimppamatkoja - johtuu kai siitä, ettemme ole olleet minkään matkanjärjestäjän reissuilla.

matkanjärjestäjän matkoilla? Ei jummarra

Olemme nimittäin yh-perhe, minä + lapsi. Joten olen siis potentiaalinen munahaukka ja ties mitä, ei meidän kanssa voi olla. Normitilanteessahan esim. uutena vuotena ladyt häärää köökissä, lapset leikkii ja miehet "parantaa maailmaa" tai jotain. Naisen johtaman yh-perheen kanssa se miesosio ei toteudu, joten sitten ei toteudu mikään. Perheet mellastaa keskenään, se on nähty, nekin jotka joskus olivat ystäviä. *huoh* En ole katkera, mutta kuitenkin... Hitot tässä jaksa enää edes yrittää esittää ystävää. Kavereille (etenkin niiden lapsille) kelpaa kyllä synttäri- ja joululahjat, mutta siihen se jääkin... Mitä nyt keittiöpsykologin rooli lankeaa mennen tullen, mitäs sillä yyhoolla on muuta kuin aikaa ja hemmetinmoista mielenkiintoa parisuhteiden kriisipesäkkeisiin... Älytöntä!!! (Okei, sorry ap, meni vähän ohi aiheen mutta tuli tarpeeseen...)

ja illanvietoissa mukana olleet niin sinkkukavereita ja yh-immeisiäkin :)