Lue keskustelun säännöt.
Miksi työäidit pitävät itseään parempina kuin kotiäidit?
02.01.2012 |
Onko heillä siihen yhtäkään syytä, ellei ihmisarvon tärkeimpänä mittarina pidetä sitä, että tienaa mahdollisimman paljon rahaa?
Kommentit (19)
en ole kyseinen kirjoittaja, mutta ei meillä ainakaan ehditä. Meillä menee viikonloppu siinä, kun siivoaa ja silittää, mitä ei viikolla ehdi. On myös laitettava viikonlopun ruokien lisäksi ruokaa valmiiksi viikolle,kun silloin ei läheskään joka päivä ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tätä vastakkain asettelua kotiäiti vs työäiti. Tulee olo, että pitää pönkittää omaa itseään, kun pitää yrittää päteä haukkumalla muiden ihmisten toisenlaisia valintoja kuin itsellä on.
Mä olen tehnyt omat elämääni liittyvät valinnat yrittäen huomioida itseni, lapseni ja mieheni. Miehelläkin on ollut sanottavansa, onko lapset kotona vai hoidossa ja kuka heitä sitten hoitaakin. Kyllä niitä kompromisseja elämässä riittää, mikä tuntuu oikeimmalta vaihtoehdolta omalla kohdalla.
Ps. pitääköhän koti-isät itseään parempina kuin työisät? Miksei tällaisesta keskustella?
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk.
* Miten pystyt moisen vertailun tekemään?
- lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista
* Tutkimustuloksia missä? Ja tällainen hihhuliäiti ei valitettavasti vakuutu "aineellisista" seikoista.
- se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa
* Passitettakoon se pakkohoitoon, joka kodinhoitoa lomaksi väittää. 3h/vrk ehkä toimistopäivän jälkeen maistuu, kun se kotikaan ei ole päivän aikana kummemmin asuttu, mutta täyspäiväisenä ehkä himpun eri juttu..
- se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta
* Minulla ja monella muullakin useita työvuosia takana (itselläni n. 15 työvuotta) ja hyvin monta vielä edessä kotivuosien jälkeen.
- elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan
* TÄSTÄ VOIT OLLA YLPEÄ!
- rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme
* Vapaa-ajan määritelmä lienee perheen sisäinen asia, eikä ole riippuvainen työssäkäynnistä/kotiäitiydestä.
- näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa)
* Kotiäiti/työssäkäyvä äiti voi kumpikin olla hyvä/huono malli lapselle ihan muista syistä.
- olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
* Kuten joku jo kommentoikin; kesälomalta palataan töihin lepäämään...
lasta kohti, taitaa kolmonen unohtaa. Eli yhteiskunta tässä tukee sun työssäkäyntiä suhteettoman paljon.
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk
- lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista
- se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa
- se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta
- elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan
- rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme
- näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa)
- olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Riittääkö? Vai vieläkö lisää?
- Annamme lapsille esimerkin, että naiset pärjäävät työelämässä siinä missä mieskin
- Annamme lapsille esimerkin tasavertaisuudesta miesten ja naisten kesken
- Annamme lapsille esimerkin siitä, että terveen ihmisen tulee ansaita perheensä elanto
- Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että naiset pystyvät työelämässä siihen mihin miehetkin
- Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että ammatin voi valita muualtakin kuin naisten perinteisiltä aloilta ja ruveta ihan siksi miksi haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäiti voi antaa esimerkin, että perheestä ja läheisistä huolehtiminen ja tarpeiden tyydyttäminen tuo elämään tarkoitusta ja antaa tyydytystä. Että kotiäiti voi näin tehdä elämässään valintoja itsensä ja perheensä hyväksi ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Kotiäiti voi näyttää esimerkkiä siitä, että elämä ei pyöri pelkän rahan ja materialismin ympärillä vaan elämässä on jotain syvällisempää ja arvokkaampaa.
t. kotiäitejä kunnioittava työäiti
ps. puhummeko nyt kotiäideistä/kotirouvista, jotka eivät ikinä mene töihin vai hoitovapaalla olevista äideistä?
-- - Annamme lapsille esimerkin, että naiset pärjäävät työelämässä siinä missä mieskin - Annamme lapsille esimerkin tasavertaisuudesta miesten ja naisten kesken - Annamme lapsille esimerkin siitä, että terveen ihmisen tulee ansaita perheensä elanto - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että naiset pystyvät työelämässä siihen mihin miehetkin - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että ammatin voi valita muualtakin kuin naisten perinteisiltä aloilta ja ruveta ihan siksi miksi haluaa
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk - lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista - se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa - se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta - elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan - rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme - näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa) - olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Riittääkö? Vai vieläkö lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Annamme lapsille esimerkin, että naiset pärjäävät työelämässä siinä missä mieskin - Annamme lapsille esimerkin tasavertaisuudesta miesten ja naisten kesken - Annamme lapsille esimerkin siitä, että terveen ihmisen tulee ansaita perheensä elanto - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että naiset pystyvät työelämässä siihen mihin miehetkin - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että ammatin voi valita muualtakin kuin naisten perinteisiltä aloilta ja ruveta ihan siksi miksi haluaa
Lapseni oppivat arvostamaan kotona tehtyä työtä. Ihminen voi olla tuottoisa, vaikkei työpanostaan kodin ulkopuolelle uhraisikaan. Sinä nimenomaan opetat lapsillesi kapeaa näkökantaa tuolla asenteella, ettei nainen ole tärkeä ilman titteliä. Kuinka monen kotiäidin tyttärestä luulet tulevan kotiäiti? Oma äitini oli töissä liki 24/7 ja samaa en halua omille lapsilleni. Heille tarjoan turvallisen lapsuuden olemalla läsnä.
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk. * Miten pystyt moisen vertailun tekemään? - lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista * Tutkimustuloksia missä? Ja tällainen hihhuliäiti ei valitettavasti vakuutu "aineellisista" seikoista. - se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa * Passitettakoon se pakkohoitoon, joka kodinhoitoa lomaksi väittää. 3h/vrk ehkä toimistopäivän jälkeen maistuu, kun se kotikaan ei ole päivän aikana kummemmin asuttu, mutta täyspäiväisenä ehkä himpun eri juttu.. - se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta * Minulla ja monella muullakin useita työvuosia takana (itselläni n. 15 työvuotta) ja hyvin monta vielä edessä kotivuosien jälkeen. - elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan * TÄSTÄ VOIT OLLA YLPEÄ! - rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme * Vapaa-ajan määritelmä lienee perheen sisäinen asia, eikä ole riippuvainen työssäkäynnistä/kotiäitiydestä. - näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa) * Kotiäiti/työssäkäyvä äiti voi kumpikin olla hyvä/huono malli lapselle ihan muista syistä. - olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. * Kuten joku jo kommentoikin; kesälomalta palataan töihin lepäämään...
oletko tullut ajatelleeksi että ette pelkästään vietä vähemmän aikaa uhdessä vuorokaudessa lastenne kanssa, kuin kotiäidit-VAAN vietätte KOKO elämässänne reilusti vähemmän aikaa lastenne kanssa kuin kotiäidit. Miten äidin poissaolo voisi olla hyvä juttu lapselle? Jopa isommallekin?
Niinkuin joku tässä jo sanoi; materiaalinen hyvinvointi ja naiskuvan antaminen lapselle ei TOD. korvaa sitä aikaa minkä olet menettänyt lastesi kanssa. Kotiäiti haluaa olla kotona juuri siitä syystä, että antaa lapselleen tarvittavat eväät elämään, ja se kaikki lähtee niistä vauvavuosista. Lapsipsykologitkin tietävät mikä vaikutus varhaislapsuudella on.
Luuletko että pientä lasta kiinnostaa millaisen kuvan naisista annat hänelle??Lasta ainoastaan kiinnostaa onko äiti siinä, lapsi ikävöi äitiä hoidossa, kukaan hoitaja ei korvaa omaa ÄITIÄ.
Sinun teorioissasi ei ole päätä eikä häntää. Mietihän asiaa uudelleen sitten jos sairastut, kun vanhenet, jos lapsesi sairastuu tms. vakavaa. Onko silloin edelleen raha ja feministinen naiskuva se tärkein asia, VAI olisiko tärkeintä että olisit elämässäsi viettänyt AIKAA lastesi kanssa?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä hoitovapaan jälkeen. Muutenhan hän on hoitovapaalla, eikä kotiäiti.
Mutta jos kotiäitinä pidetään hoitovapaalla olevaa äitiä niin tuskinpa tyttöni on saanut parivuotiaana sellaista maailmankuvaa, ettei naiset pärjää työelämässä :)
Ei hän siitä suuria traumoja saanut, vaikka olinkin hoitovapaalla siihen asti kuin nuorin täytti 3v.
Kotiäiti voi antaa esimerkin, että perheestä ja läheisistä huolehtiminen ja tarpeiden tyydyttäminen tuo elämään tarkoitusta ja antaa tyydytystä. Että kotiäiti voi näin tehdä elämässään valintoja itsensä ja perheensä hyväksi ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Kotiäiti voi näyttää esimerkkiä siitä, että elämä ei pyöri pelkän rahan ja materialismin ympärillä vaan elämässä on jotain syvällisempää ja arvokkaampaa.
t. kotiäitejä kunnioittava työäiti
ps. puhummeko nyt kotiäideistä/kotirouvista, jotka eivät ikinä mene töihin vai hoitovapaalla olevista äideistä?-- - Annamme lapsille esimerkin, että naiset pärjäävät työelämässä siinä missä mieskin - Annamme lapsille esimerkin tasavertaisuudesta miesten ja naisten kesken - Annamme lapsille esimerkin siitä, että terveen ihmisen tulee ansaita perheensä elanto - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että naiset pystyvät työelämässä siihen mihin miehetkin - Annamme etenkin tyttärillemme esimerkin siitä, että ammatin voi valita muualtakin kuin naisten perinteisiltä aloilta ja ruveta ihan siksi miksi haluaa
Itse olen parempi äiti työäitinä. (Äitiysloman jälkeen). Masennun ja ahdistun rahahuolista, olen paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi, kun rahan tulo on taattua ja sitä tulee tarpeeksi.
Vihaan myös kotitöitä ja kotiäitinä ollessani ne kasaantuvat aina minulle. Olen vittuuntunut ja vihainen sekä lapsilleni että miehelleni, kun elämäni kuluu pelkkään pyykinpesuun ja pottujen keittoon.
Lisäksi lapset eivät riitä elämäni ainoaksi sisällöksi. Minulla on aina ollut monta rautaa tulessa ja juuri se pitää minut liikkeessä myös lasten kanssa.
Semmosta se on. Olen hyvä äiti ja niin olet ap varmasti sinäkin, vaikka ratkaisusi ovat todennäköisesti toisenlaisia kuin minulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk
- lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista
- se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa
- se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta
- elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan
- rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme
- näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa)
- olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Riittääkö? Vai vieläkö lisää?
eipä tuohon paljon muuta sanottavaa, ajattelen täysin samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina lapset on kotona hoidettu. Kuitenkin olen myös samalla käynyt ilta ja v-lopputöissä. Viime vuonna tuloni olivat 27 000e ja töitä tein vain puolet vuodesta. Joten tiedän myös sen mitä on käydä töissä. Itse kuitenkin ajattelin meneväni töihin lepäämään kotoa. Me ihmiset ajattelemme asioita vaan niin eri kantilta ja jokainen haluaa elämältään jotain muuta kuin joku toinen.
Joku tuossa sanoikin, että työssä käyvät äidit elättävät monet kotiäidit. Jos itseäni ajattelen, niin minä en saa mistään pennin hyrrää, joten minua ei ainakaan kukaan elätä (muu kuin mieheni).
Miksi arvostella muita? Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja ei kukaan ole toista parempi.
- meillä on useimmiten vähintään yhtä hyvä suhde lapsiimme kuin kotiäideillä, vaikka vietämmekin lasten kanssa vähemmän aikaa / vrk
- lapsistamme tulee keskimäärin menestyneempiä (aineellisesti mitattuna) kuin kotiäitien lapsista
- se mitä kotiäidit kutsuvat työksi on meille lomaa
- se mitä me kutsumme työksi on kotiäideille jotain täysin vierasta
- elätämme perheemme lisäksi melkoisen joukon kotiäitejä ja heidän lapsiaan
- rakastamme lapsiamme ihan yhtä syvästi kuin kotiäiditkin, käytämme vapaa-aikamme lapsiimme ja unohdamme omat harrastuksemme ja kahvittelumme
- näemme lapsistamme, että äidin työssäkäynti on heille osa normaalia elämää ja jopa malli tulevaisuutta varten, ei mikään maailmanloppu tai suuri rasite (kunhan hoitoasiat ovat kunnossa)
- olemme itsekin olleet kotiäitejä, jotkut äitiysloman ajan, jotkut vuosia, ja tiedämme ettei se kotiäitiys nyt OIKEASTI ole mitään kovaa työtä ja uhrautumista, vaan ihan silkkaa lomaa ja tekosyy olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Riittääkö? Vai vieläkö lisää?
täällä aina kaikki työssä olevat äidit odottavat (tyyliin loma-aikoina), että pääsevät töihin lepäämään kun kotona on niiiiiin rankkaa ;D Samalla syyllä monet ovat laittaneet sen vuoden ikäisen tarhaan.
itse olen omassa työssäni vastuussa monesta kymmenestä lapsesta ilman minkäänlaisia vessa-tai ruokataukoja päivän aikana, niin omien lasten kanssa kotonaolo on aikamoista lomaa siihen verrattuna.
Ainakaan työelämä ei ole tehnyt sinusta sivistyneempää, kohteliaampaa tai nöyrempää, päinvastoin koppavan ja moukan, tai sitten kannat huonoa omaatuntoa.
Minäkin olin joitain vuosia kotona lasten kanssa ja nyt työssäkäyvänä äitinä. Kotityöt ei meillä ole loppuneet minnekkään ja ajankäyttö töiden jälkeen on tiukentunut. Meillä on hoidettavana niinä muutamana tuntina arki-iltaisin sekä koti, ruokahuolto, lasten harrastukset, oman äidin hoito, ruokaostokset ja muut hankinnat, laskujen maksu, kampaajalla käynnit, omien ystävien tapaamiset, lasten kaverisuhteiden ylläpito (tarvitaan kuljetusta) jne jne. Vapaa-aika ei todellakaan ole leppoisaa yhdessäoloa sen pari-kolmetuntia, mitä lapset valveilla, stressi alkaa nousta jo kotimatkalla. Paljon on sellaista mitä haluaisin tehdä lasten kanssa mitä en kerkeä. Ennen käytiin museoissa, eläimiä katsomassa, vanhoja sukulaisia tervehtimässä, rakenneltiin ja askarreltiin, leivottiin ym ym.
noitako ei sitten viikonloppuisin ehdi tehdä...?