En ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että jos perheessä on

Kuka sen määrää? Tietenkään lapsia ei pidä ainakaan tekemällä tehdä, jos tietää, että voimavarat eivät riitä.

miksi ei! Ihan noin järkikullan kanssa, kyllä se sieltä putkahtaa esiin!

jos kerran tieten tahtoen tekee vammaisia tmv. erityiskohtelua/hoitoja vaativia lapsia, pitäisi vastaavasti sitten maksaa kaikki siitä koituvat kulut itse.

koska voimat hädin tusin riittää tähän yhteen

Koskee myös "tavallisia" lapsia.

jos kerran tieten tahtoen tekee vammaisia tmv. erityiskohtelua/hoitoja vaativia lapsia, pitäisi vastaavasti sitten maksaa kaikki siitä koituvat kulut itse.

onneksi me ei asuta suomessa ja oikeasti maksamme kaikki lapsen hoidosta koituvat kulut itse ja/tai yksityisillä sairausvakuutuksilla.

Ja sama "erityisyys" tietenkin hänelläkin.

jokaisen kyllä pitäisi pystyä ennustamaan vaikka kristallipalloa hinkkaamalla se lapsen "erityisyys" ja todennäköisyydet seuraavan lapsen kohdalla sitten ainakin.

että lapsi syntyy vaikeasti vammaisena, miksi saattaa hänet maailmaan kärsimään muutamaksi vuodeksi ja sitten kuolemaan pois? Ja näin minulle perusteli asian vaikeavammaisen lapsen äiti, joka EI missään nimessä halunnut yrittääkään uutta lasta. Ja ymmärrän hänen kantansa täysin.

että lapsi syntyy vaikeasti vammaisena, miksi saattaa hänet maailmaan kärsimään muutamaksi vuodeksi ja sitten kuolemaan pois? Ja näin minulle perusteli asian vaikeavammaisen lapsen äiti, joka EI missään nimessä halunnut yrittääkään uutta lasta. Ja ymmärrän hänen kantansa täysin.

No jos todellakin tiedetään, mikä on se todennäköisyys, että perheeseen syntyy toinenkin vaikeasti vammainen lapsi tai vakavasti sairas lapsi , eli äidin ja isän kromosomit yms selvitetty, niin kyllähän sen ymmärtää, jos vanhemmat ITSE eivät enää halua samanlaista riskiä ottaa. Tai jos vaikka haluavat.

Meidän muiden pitää sitten vaan elää heidän päätöksensä kanssa oli se mikä tahansa.

Mutta aloitus oli taas ihan yliyleistäen tehty, kun erityislapsi tosiaan voi olla ihan mitä vaan ja usein se diagnoosi tai varmuus siitä, että todellakin on "erityislapsi" tulee vasta joskus viiden-kuuden-seitsemän vuoden iässä, kun kouluvalmiuksia aletaan enemmän katselemaan ja tutkimaan.

että lapsi syntyy vaikeasti vammaisena, miksi saattaa hänet maailmaan kärsimään muutamaksi vuodeksi ja sitten kuolemaan pois? Ja näin minulle perusteli asian vaikeavammaisen lapsen äiti, joka EI missään nimessä halunnut yrittääkään uutta lasta. Ja ymmärrän hänen kantansa täysin.

No jos todellakin tiedetään, mikä on se todennäköisyys, että perheeseen syntyy toinenkin vaikeasti vammainen lapsi tai vakavasti sairas lapsi , eli äidin ja isän kromosomit yms selvitetty, niin kyllähän sen ymmärtää, jos vanhemmat ITSE eivät enää halua samanlaista riskiä ottaa. Tai jos vaikka haluavat.

Meidän muiden pitää sitten vaan elää heidän päätöksensä kanssa oli se mikä tahansa.

Mutta aloitus oli taas ihan yliyleistäen tehty, kun erityislapsi tosiaan voi olla ihan mitä vaan ja usein se diagnoosi tai varmuus siitä, että todellakin on "erityislapsi" tulee vasta joskus viiden-kuuden-seitsemän vuoden iässä, kun kouluvalmiuksia aletaan enemmän katselemaan ja tutkimaan.

mutta tietyt kommentit sen jälkeen vähän hakusessa

taata vanhemmilta tarpeeksi aikaa, ettei sitten tarvitse puolustella erityislapsen tekemisiä sillä, ettei ehdi monen lapsen kanssa yhtä vahtia tai ettei kerkeä kuntouttaa. Erityislapsi tarvitsee aikaa toistoihin, uuden opetteluun, aloitteelisuuteen, selviämiseen arjesta, kohdatakseen omat kasvu ja kehitysvaiheet jne jne.

Sille ensimmäiselle erityislapselle täytyy myös olla mahdollisuus apuvälineisiin ja kuntoutukseen (mitä ne sitten ovatkin kuvakansiosta, tietokoneohjelmista ratsastukseen). Jos tavallinen lomailu ja harrastukset eivät käy, on sille erityislapselle suotava ne sopivat, tarvitaan rahaa.

Ok, jos nämä muutamat esimerkit on järjestetty ja NIISTÄ ei tarvitse tinkiä vaikka perheeseen tulee toinen erityislapsi, niin sittenhän kaikki on hyvin. Pitää myös muistaa, että jos vaikka vanhemmat ovat voimissaan, niin hekin vanhenevat ja voivat kenties sairastuakin. Jaksaako toinen vanhempi hoitaa koko ruljanssia yksin ja tarjota parasta erityislapsilleen?

14 sisarusta ja olen vanhin. Minusta seuraava on kehitysvammainen, hänellä tuntematon aivosairaus, on nyt 27 vuotias. hänen jälkeen on syntynyt 13 tervettä lasta. jos vanhempani olisivat tuolloin tienneet, että molemmat kantavat harvinaista geeniä (mikä on selvinnyt vasta hiljattain), joka aiheutti veljeni sairauden, olisi 13 tervettä lasta jäänyt syntymättä tämän palstan neuvojen mukaan.



se, että on riski saada ei ole yhtä kuin saada!

1 tai useampi erityislapsi niin lisää lapsia ei saa tehdä

kait sitä tehdä. Mutta kun ei jaksa.

Kyllä yhdenkin erityislapsen + taviksen kanssa on tekemistä. Saatika jos erityisiä tai taviksia olisi useampia.

Itse ainakin harkitsisin tooooodella tarkkaan omat voimavarat. Ja kun tervettä lasta ei voi tilata, vaan pitää olla valmis tulokkaaseen kaikkine haasteineenkin.

jos kerran tieten tahtoen tekee vammaisia tmv. erityiskohtelua/hoitoja vaativia lapsia, pitäisi vastaavasti sitten maksaa kaikki siitä koituvat kulut itse.

Tai että se tulee pysymään terveenä? Kehitysvammoja ei näe sikiöseulonnoissa. Tiedän perheen jossa on 10 lasta joista yksi vaikeasti vammainen, ja 9 tervettä. Eikö sinun mielestäsi nämä 9 muuta olisi saaneet syntyä lainkaan, koska yksi on vammainen?

Sairauksia ja vammoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Et pysty millään eliminoimaan sitä.

Tuolla logiikalla kaikkien syöpään sairastuneiden pitäisi pyytää anteeksi, ja maksaa omat hoitokulunsa itse. Ovathan he sairastuneet ja ovat nyt taakkana yhteiskunnalle!

p.s mistä sinun kaltaisiasi sikiää? Vedä itsesi jojoon, äläkä ainakaan missään tapauksessa lisäänny.

voi tehdä. Mutta itse pitää jaksaa hoitaa ja kustantaa. Ei mielestäni ole yhteiskunnan tehtävä.