Miksi kotiäit ei voi uskoa että lapseni viihtyy päivähoidossa?

Puusilmiä taidatte olla molemmat.



Omat lapseni ovat myös viihtyneet päiväkodissa, MUTTA ymmärrän myös sen toisen puolenkin. Vaikka omilla lapsillani on lyhyet päivät, näkee heistä selvästi, että ovat väsyneitä. Ja lomalla tuova aina hyvin selvästi esiin sen, että on kiva olla kotona.

Itsekään en laittaisi lapsia hoitoon ellei olisi rahallinen pakko. Seuraa ja aktiviteettejä voi hankkia muutenkin kuin laittamalla lapsi päiväkotiin missä on ryhmässä 3 aikuista ja 20 lasta.

itsekkin olin 3 vuotta kotiäitinä lapsen kanssa. Kun aikoinaan kerroin että "Hilma" aloittaa hoidon oli vastaus "ai kauhee, onneksi meidän Pekan ei tarvitse ikinä mennä hoitoon vaan saa olla kotona" Nytkin voi kysyä kuinka hoidossa menee ja kun vastaan että viihtyy hyvin niin sanoo "hmm..mä olen päättänyt ettei Pekka joudu sitten iltapäiväkerhoon koska päätettiin että olen kotona koko Pekan ala-asteen ajan"

Meidän tyttö meni pk:hon vasta 4-vuotiaana, ja teki kyllä todella hyvää. Aina ihan innoissaan menossa sinne, kivaa on kun on kavereita ja tekemistä eri lailla kuin kotona. Muutenkin vilkas lapsi, olisi pitänyt laittaa päiväkotiin jo aiemmin.

siis ihmetelen mikä saa ihmisen uskomaan että pk tai vastaava on jokin kauhea paikka?? Ja onhan niitä yksityisiä joista valita jos kunnalliset on niin hirveitä. Muutenkin tämä äiti on niin fanaattinen tuon läsnäolonsa kanssa ettei voi edes harrastaa/lenkkeillä jottei jätä lastaan koskaan. Ihme että isä kuitenkin voi olla lähes 24/7 töissä ilman että lapsi kärsii.



Kerroin kuinka lapseni oli mummolassa kerran yökylässä niin sanoi "ei meidän pekka vaan ole koskaan ollut poissa kotoa yötä"

nimenomaan harmittaa hänen valintansa ja mielipiteensä. Miksei hän saisi sanoa sitä ääneen, kun kerran sinäkin sanot? Mikä yksinoikeus sinulla on olla innostunut omasta perhe-elämäsi valinnoista? Jos haluat olla ystävä vain samankaltaisten ihmisten kanssa mitä itse olet niin suosittelen, ettet mene enää juttelemaan tälle kotiäidille.

Mun lapsi meni päivähoitoon 10kk ikäisenä ja oli ekan kerran mummolass yökylässä 2kk vanhana!



Mitähän se Pekan äiti siihen sanoisi ;)



Mut kun super-äitien tehtävänä on aina tuomita se muu, paitsi oma. Olethan omassakin kirjoituksessasi hieman kriittinen tätä kotiäitiyttä kohtaan. Kun meitä on niin hirveen moneen junaan ja kaikki kasvattaa tavallaan.



Emmäkään tajua kun mun ystävä imettää yli 2v poikaansa, mutta mikä mä sitä olen tuomitsemaan? Miehen kanssa voidaan vähän hihitellä kun se on vähän eksoottista kun poika kävelee äidin luo ja repii siltä paidat päältä, mut hei, jos se on tän perheen tahto niin anti mennä.



Tärkeintä on rakastaa ja olla äiti lapselle :)

riittää lapselle varsin mainiosti tavallinen kotielämä kerhoineen, muskareineen ja kavereineen ihan kouluikään asti. Tavallisella järjellä varustettu äiti kykenee kyllä keksimään lapselleen riittävästi tekemistä ja löytämään kavereita eikä siihen tarvita kunnallista hoitopaikkaa.



Mutta jos äitiä ahdistaa elämä kotona, rahat ovat lopussa eikä kestä sitä, että lapset tarvitsevat koko ajan, on lapselle ilman muuta parasta päästä päiväkotiin päiväksi ja kavereiden luo illoiksi, kuten ap kertoo omalla lapsellaan olevan.



Meitä äitejä on niin erilaisia. Osalle ero lapsesta on maailman ihanin asia, osalle kurja juttu. Onneksi on päiväkoteja, joihin lapsen saa varastoitua, kun itse elää omaa elämäänsä.

miksei voi vastata normaalilla tavalla jos kerran itse kysyy vaan pitää kauhistella ja hokea kuinka itse ei ikimaailmassa laittaisi lastaan hoitoon. Kuitenkin hänen poikansa aina hinkuu kylään/kerhoon minne milloinkin kun nähdään mutta ei pääse viemään minnekkään koska hänellä ei autoa ja lähistön äiti-lapsi kerho 2krt kuukaudessa jossa kaikki muut lapset alle 3v. Välillä vaikuttaa masentuneelta (on marmattanut näistä ongelmistaankin) ja vastailee lapselleen huokaillen. Sitten kiillottaa taas kruunuaan minulle kauhistelemalla. Olen ihan ihmeissäni!



Ja luulen ettei 5v saa traumoja jos äiti käy lenkillä taikka muussa harrastuksessa pari kertaa viikossa. Ehdotin että lähtee mukaani harrastamaan koska epäilen että on yksinäinen (mies aina töissä, joka pv kotona lapsensa kanssa kaksin) mutta ei voi koska haluaa olla lapsensa kanssa. Ja voi kuulemma harrastaa kotonakin. Mun mielestä menee vähän överiksi...

JOs ei ole kokemusta päivähoidosta nykyaikana, voi hyvinkin olla kielteinen näkökulma asiaan varsinkin jos joku tuttu on jotain kielteistä puhunut. Tosin monet päivähoidossa työskennelleet kannustavat kotiäitiyttä. Ehkä hän elää elämäänsä lapsensa kautta ja ajattelee tekevänsä niin kuin itse luulee, että hänelle itselleen olisi ollut paras. Kaikille lapsille päivähoito ei kuitenkaan ole mitenkään ihannetila, toiset taas ehkä kaipaa kotona ollessaan enemmän seuraa. Niin yksilöllistä.

Hän on ehkä lukenut kaikki kauhujutut päivähoidosta.

Lapseni aloitti erittäin ihanassa pienessä (yksityisessä)päiväkodissa 3-vuotiaana. Viihtyi heti hyvin ja sai ystäviä. Nyt vielä eskarina aamuisin lähtee innoissaan ja iltapäivällä leikkii pihalla tyytyväisenä kavereiden kanssa kun haemme. Vierailee puolin ja toisin pk kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tätä ennen olin kotiäitinä ja lapseni viihtyi erittäin hyvin kerhoissa ja muissa tapahtumissa missä oli aktivitetteja sekä toisia lapsia. Tämä kotiäiti jaksaa aina muistuttaa kuinka hän ei ikimaailmassa voisi lastaan laittaa hoitoon vaan pitää kotona kouluikään asti. Ja senkin jälkeen pysyy kotona jotta lapsi voi tulla koulusta kotiin niin että äiti on aina kotona paikalla. Asuvat syrjässä eikä äidillä autoa. Kerho 2krt/kk ja lapsi 5v. Ihmettelen suuresti mikä saa ihmisen ajattelemaan ettei lasta saa missään tapauksessa laittaa päiväkotiin vaan sitten vaikka istutaan kahdestaan äidin kanssa kotona 6 vuotta.

Kaikella aikansa. Kun lapsi alle kolmevuotias ei ryhmähoito ole suositeltavaa, päivittäin, pitkikisi ajoiksia. Kukaan ei pysty väittämään että lapsen näkökulmasta tämä olisi paras mahdollinen ratkaisu.Lapsen ollessa yli kolme ja saavuttanut normaalit kehitykselliset valmiudet, silloin lähtökohta on hyvin toisenlainen.Kyllä ymmärtääkseni myös valtaosa päivähoitoa vastustavista on tätä mieltä ja vastustaa siksi ns virikehoitoa kun lapsi vielä hyvin pieni.

Ei arvosteta kotiäitiyttä ollenkaan..minä saan taas selitellä miksi olen kotona, vaikka lapset ovat jo niiiin isoja. Työhön kykenemätön olen muiden silmissä ja mielenterveydellisiä ongelmia minulla täytyy olla vähintään..mutta meidän lapset viihtyvät kotona..pitäisi olla kait siitäkin huolissaan..

jossa toinen vanhemmista on melkein 24/7 töissä, en ihmettele yhtään, että se toinen yrittää sitten kompensoida lapselle läsnäoloa vähän liiankin kanssa. Pitäisikö äidinkin sitten mennä töihin niin, ettei lapsi näe kumpaakaan vanhempaansa koskaan? Äidin syy totta kai, ja toinen nainen ensimmäinen kivien heittelijä.

siis ihmetelen mikä saa ihmisen uskomaan että pk tai vastaava on jokin kauhea paikka?? Ja onhan niitä yksityisiä joista valita jos kunnalliset on niin hirveitä. Muutenkin tämä äiti on niin fanaattinen tuon läsnäolonsa kanssa ettei voi edes harrastaa/lenkkeillä jottei jätä lastaan koskaan. Ihme että isä kuitenkin voi olla lähes 24/7 töissä ilman että lapsi kärsii.

Kerroin kuinka lapseni oli mummolassa kerran yökylässä niin sanoi "ei meidän pekka vaan ole koskaan ollut poissa kotoa yötä"

että kenenkään lapsi viihtyisi päivähoidossa paremmin kuin kotona.

Omille lapsilleni olen löytänyt hyvän päiväkodin, jossa lasten viihtyvyyteen panostetaan. Mukavaa siellä lapsilla näyttääkin olevan.

Silti omat lapset viihtyvät paremmin kotona kuin päiväkodissa.

Esikoinen on myös väittää, että koulussa on kivempaa kuin pk:ssa ö.ö

Kuulemma siksi kun koulussa oppii asioita ja vapaa-aikaa on enemmän.



Tietysti päiväkoteja on monenlaisia eivätkä lapsetkaan ole keskenään samanlaisia. Silti tuota ap:n juttua on vaikea uskoa.

Valtaosa meistä?



Olen varmaan sitten sitä vähemistöä joka ei ole kotona koska siitä saa kotihoidontuen (jonka saa sekin joka vie lapsen yksityiselle tai mm. mummo hoitaa/lapsen vanhemmat järjestää työt vuorotellen)!



Valtio ei anna kotihoidontukea koska se on lapselle parasta. Lapselle tarjotaan hoitoa kun vanhempainvapaa päättyy!

Kotihoidosta saa rahat aina kun lapsi ei ruuhkauta jonoja tarhojen alle 3- vuotiaiden ryhmissä.



Se että on joitain lapsiin keskittyneitä asiantuntijoita jotka liputtaa kotihoidon olevan hyväksi alle 3- vuotiaille ei tarkoita että kaikki ovat tätä mieltä.



Minulla on suuri perhe ja osa lapsista on ollut tarhassa 9 kk ikäisestä, osa ryhmiksestä samasta iästä, osa on ollut kotona vuosia. Ja kaikki on sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuvia.

On tykätty niin tarhoista kuin kerhoista, ja on tykätty olla kotona.



En ymmärrä mistä tulee haukkuminen toisten valintoihin. Minä käyn töissä että maksetaan lainaa pois vauhdilla ja saa vaihtaa välillä kuluneet kodinkoneet ja tapetit.

Ja kotona olen välillä koska sillä saa oltua kotona kun lapsi tulee koulusta ja voi himmata tahtia työelämästä vauvan kanssa. Enkä pidä tapaani toimia oikeana tai vääränä. Kun se toimii niin se toimii. Olisin voinut jäädä kotiin kun lapset pienenä oli tarhassa/ryhmiksessä mutta ne alle 1- vuotiaana sattui tykkäämään.



Harvassa on ne jotka sanoo että OMA KOKEMUS sanoi että lapsi ei tykännyt pienenä hoidossa ja jäi kotiin lapsen takia. Varmasti kaikki näin tekisivät.

Mutta yleensä ne arvostelijat ettei lapsi JAKSA olla tarhassa tai EI TUNNE äitiä on niitä joilla ei ole kokemusta! Siinä on todella iso ero.



Keskustelu monesti kääntyy asiattomaksi: moniko työssäkäyvää haukkuva on itse tehnyt niinkin rankan (itselleen rankan) valinnan että kodin lisäksi hoitaa työn pikkulapsi vaiheessa?

On helppoa sanoa että henkisesti sairas äiti voisi viedä lapsen hoitoon -mutta ei tajua sitä ettei tälläinen äiti voi osallistua työelämään!

Eli kotona tälläisen ihmisen kuuluu olla ja saada helpotusta lastenhoitoon, jolloin tarha on hyvä apu silloin mutta työnteko harvoin on helppoa. Puhumattakaan että on työnlisäksi perhe ja parisuhde.

Missä sanotaan että tarhassa tarttee viihtyä paremmin kuin kotona?



Eihän se silti tarkoita sitä ettei lapsi viihdy tarhassa vaikka viihtyy paremmin kotona tai mummolla?



Jos äitini hoitaisi lapsiani niin viihtyisikö hän silloin enempi mummolla kuin kotona?

-Pointti on ettei lapsi hoidossa viihtyisi- ei että viihtyisi paremmin siellä kuin kotonaan

että kenenkään lapsi viihtyisi päivähoidossa paremmin kuin kotona.

Omille lapsilleni olen löytänyt hyvän päiväkodin, jossa lasten viihtyvyyteen panostetaan. Mukavaa siellä lapsilla näyttääkin olevan.

Silti omat lapset viihtyvät paremmin kotona kuin päiväkodissa.

Esikoinen on myös väittää, että koulussa on kivempaa kuin pk:ssa ö.ö

Kuulemma siksi kun koulussa oppii asioita ja vapaa-aikaa on enemmän.

Tietysti päiväkoteja on monenlaisia eivätkä lapsetkaan ole keskenään samanlaisia. Silti tuota ap:n juttua on vaikea uskoa.

Hyvässä päiväkodissa yli kolmevuotiaat lapset tavallisesti viihtyvät jos osa-päiväisiä.Harjoittelu ryhmässä ja toisten lasten kanssa oleminen kuuluu tämän ikävaiheen tarpeisiin,ja vie kehitystä oikealla tavalla eteenpäin.Kerhot tietenkin ajavat tätä samaa asiaa, mutta jos kerhotoimintaa ei päivittäin ole saatavilla pystyy päiväkoti useinmiten tarjoamaan samankaltaista harjoittelua aamupäivisin. Iltapäivät ovatkin sitten oma juttunsa

5v voi olla päivähoidossa ilman että menee rikki. Mikä maaginen raja 6v on että voi mennä esikouluun? (ilman äitiä!) Uskon myös vakaasti ettei 5v hajoa psyykkisesti jos äiti menee 1krt viikossa lenkille/harrastamaan!!



Miksi teidän/hänen mielestä vain äiti on niin tärkeä että isä saa olla aina töissä?? Siksihän isän pitää olla töissä aina jotta äidin ei tarvitse mennä!



OMASTA mielestäni tasapaino ja kohtuus kaikessa on tärkeää. Itselle aikaa, lapselle aikaa ja perheelle aikaa! Ainakin meidän perhe on näillä eväillä ollut tyytyväinen.