Elätkö niinkuin suvussasi on "aina ollut tapana", vai kuunteletko mieluummin
Kommentit (10)
Oikein mukavaa kuulla että muutkin kulkevat omaa tietänsä.
eli elän hyvää elämää, kannan vastuun teoistani ja elätän sekä itseni että lapseni.
En ymmärrä, miksi pitää elää kuin siat pellossa, jos suku on kunnollinen. Mitä sillä muka saavuttaa?
Tietysti paljon niistä lapsuudenkotini arvoista tulee ihan selkärangasta, mutta en tietoisesti yritä miellyttää sukulaisiani.
Niille ei kelpaisi kuin tohtorintutkinto ja akateeminen ura, mä olen säälittävänä maisterina ja ihan vain firmassa palkollisena varmasti heidän mielestään pettymys - mutta pitäkööt tunkkinsa.
mutta en kuuntele kettuilujakaan. Jätän yhteydenpidon minimiin, jos se on pelkkää ihmettelyä. Sukuaan ei voi valita mutta ei ole pakko sitä jatkuvasti kuunnellakaan.
Meidän suvussa jokainen tekee omat valintansa eikä kenellekään kettuilla. Jos kapsahtaa omaan nilkkaan, sitten tuetaan. Me kaikki ymmärrämme että ihmiset eivät ole täydellisiä ja hyväksymme sen.
Sen jälkeen onkin välit menneet poikki, kun sanoin mm. appivanhemmille, etten jaksa enää, tuossa on ulko-ovi. Nyt voi koko perhe hengittää.
pelkästään tavan vuoksi tai muiden mieliksi. En piittaa kyselystä tai arvostelusta. Jos se on liiallista, en ole yhteydessä. Ihan helppoa.
tavan mukaan tai etenkään muitten tapojen, en sukulaisten enkä ystävien, jos ne eivät sovi minun arvomaailmaani ja käsitykseeni onnellisesta ja hyvästä elämästä.
Kettuilua ja kummastelua kuulen jatkuvasti, mutta olen oppinut olemaan välittämättä. Joskus perustelen, joskus otan vähän etäisyyttä.
ps. millä tavalla provo? Tämä oli hyvä kysymys.
En todellakaan elä "niin kuin suvussa on aina ollut tapana", vaan olen käyttänyt omaa järkeä ja sydäntä valintoja tehdessäni.
Tämä on johtanut siihen, ettei minulla ole enää paljoa yhteistä monien sukulaisteni kanssa, joten emme juurikaan ole tekemisissä toistemme kanssa.
Sukuaan ei voi valita, mutta onneksi yhteinen ajanvietto sen sijaan on täysin vapaaehtoista.