Mitenkähän Anna-Leena Härkösestä on tullut sellainen ongelmakimppu?

saman toistoa, ei uusiutumista, ei riskinottoa.

Valitettavasti.

Härkösellä on taito nähdä asioita, niin kuin taiteilijoilla on ja hänellä on taito kuvata kokemaansa. Mikä kirjailija sellainen ihan sama säitä on pidellyt -tyyppi olisikaan. Härkösen suhde asioihin tuntuu olevan tietyllä lailla poleeminen ja haastava, hän kääntää asiat nurinpäin katsoo asioita oudosta vinkkelistä, mutta sehän se juttu juuri onkin. Taiteen tarkoitus on saada ihmiset älähtämään. Tämäkin ketju on hänen taiteensa synnyttämä älähdys. =)

Kauheeta venkoilua ittensä kanssa, tai näin minä ainakin tulkitsen kirjojen perusteella. Mikä sillä muka niin kauheen kamalasti on elämässä?

Lukeudun itse ihmistyyppiin, joka kokee elämän monesti hyvin raadollisena ja herkkänä ihmisenä koen monet asiat nk. "verrokki-ihmisiä" voimakkaammin. Itseäni raastaa sekä henkilökohtaisemmat, mutta myös yhteiskunnalliset epäkohdat ja tuo taistelu omien sisäisten ristiriitojen kanssa saa aikaan sen, että elämä tuottaa monesti suurta tuskaa. Olen vihdoin hyväksynyt itsestäni sen, ettei minusta tule koskaan ihmistä, joka pystyy hyväksymään tietyt asiat sillä ajatuksella, että koska en voi joitakin asioita muuttaa, ei niitä kannata murehtiakaan. Soimasin itseäni pitkän aikaa, kuinka kiittämätön olen elämää kohtaan menetettyäni minulle rakkaita ihmisiä erilaisten sairauksien tai oman käden kautta. Lopulta ympyrä sulkeutuu kuitenkin siihen, että arvostan kyllä elämää, mutta se ei loppujen lopuksi muuta minua ja omaa sisintäni. Uskon, että myös Anna-Leena Härkösellä saattaa olla samansuuntainen persoona. Olen monesti kuullut, että itseään voi muuttaa. Osaltaan se on totta, mutta on olemassa ihmisen syvin tietoisuus itsestään, mikä sinä olet ja sille ei voi tehdä muuta kuin hyväksyä tuo puoli itsessään. Vastaan tappelu vain repii repii kappaleiksi. Kiitos Anna-Leenan rehellisyydelle, jatketaan omana itsenämme oloamme.

Sydänverellä

liian vähän huomiota saanut ja liikaa jumalansanaa. Siinä diagnoosi härkösestä

Mitenkähän Anna-Leena Härkösestä on tullut sellainen ongelmakimppu? Kauheeta venkoilua ittensä kanssa, tai näin minä ainakin tulkitsen kirjojen perusteella. Mikä sillä muka niin kauheen kamalasti on elämässä?

Saattaa johtua hänen lyhyydestään. Anna-Leena Härkönen on 153,5 cm pitkä. Tutkimusten mukaan noin lyhyt pituus on terveysriski. Ruumiillisesti ja henkisesti.

Ja ei kai ne kaikki mitään omaelämänkertoja ole???!



Avoimien ovien päivä oli todella hyvä, itse narsistisessa suhteessa eläneenä pystyin hyvin samaistumaan kirjan henkilöön, kuten myös hänen perhesuhteisiinsa ja lapsuuteen ja tajusin itsekkin aika monta asiaa.

Ja ei kai ne kaikki mitään omaelämänkertoja ole???!



Avoimien ovien päivä oli todella hyvä, itse narsistisessa suhteessa eläneenä pystyin hyvin samaistumaan kirjan henkilöön, kuten myös hänen perhesuhteisiinsa ja lapsuuteen ja tajusin itsekkin aika monta asiaa.

Tykkäsin siitä lopulta. Olen lukenut melkein kaikki Härkösen kirjat ja pitänyt niistä, mutta kerta kerralta se negatiivinen ininä turhista asioista ärsyttää enemmän ja enemmän. Vietän varmaan aikaa niin paljon aaveellä, että niskakarvat nousevat pystyyn heti kun törmään aaveemäisyyksiin muussa elämässä.



Pakko myös myöntää, että ko. kirja laittoi vähän ajattelemaan omaa rooliani äitinä. Mulla on joitain samoja taipumuksia kuin kirjan päähenkilön äidillä...

tällöin Härköseen eri yhteyksissä ja minulle jäi sellainen kuva, että hän nyt vaan on luonteeltaan tyyppiä "Neiti Epämääräisen Tyytymätön".

pääosin aika kamalaa. Perfektionistit (sellaiseksi hän itsensä määrittelee, samoin kuin edesmenneen siskonsa) ovat harvoin tyytyväisiä, vaikka menestyisivät kuinka hyvin elämässään.



Olen ollut joskus nuoruudessani asiakaspalvelutehtävissä ja muistan nähneeni Härkösen useamman kerran. Hän on sellainen "äkkiväärä" tyyppi.

ja minusta tuntuu, kuin lukisin aaveetä kansissa. Samanlaista negatiivistä jurputusta ja epämääräistä ihmisvihaa.

Tämä taisi olla vuoden ensimmäinen ilkeilyketju ja sinä avasit sen!

Tämä taisi olla vuoden ensimmäinen ilkeilyketju ja sinä avasit sen!

Mielestäni ko. kirjailija toistaa tiettyjä teemoja kaikissa kirjoissaan, joista olen tehnyt sen tulkinnan, että nämä ovat osittain myös hänen omia kipupisteitään. Ihmettelen kuitenkin, mistä niin monet ongelmat oman itsensä kanssa kumpuavat, hänhän on kuitenkin ns. hyvin menestynyt jo nuoresta asti.

Toistaiseksi kukaan ei ole ilkeillyt tässä ketjussa.

tuntevat hyvin usein maailmantuskaa, jota sitten yrittävät kuvata meille muillekin. Mulle on joskus erän kirjallisuuden proffa sanonut, että jos ei koe äärimmäisiä tunteita, ei ole myöskään mitään kiinnostavaa sanottavaa.

No onhan häneltä esim. sisko tehnyt itsemurhan, että ei nyt ihan pumpulissa ole ollut. Ja avioeroa yms.

Mutta todella lapsellisen oloista tilitystähän nuo hänen kirjansa ovat. Perustyytymätön ihminenhän hän varmaan on ja jonkinlainen taitelijan persoonallisuushäiriö siihen päälle niin tuommoiseksi vinkumiseksihan se sitten menee.

Tunnistan kyllä, miksi hän aiheuttaa närää sovinnaisessa av-mammassa. Ihanaa, että on tuollaisia kirjoilijoita olemassa!

olen ajatellut, että Härkönen on jonkinlainen huomionhakuinen persoona; ja aika moni julkisuuden henkilö varmasti hänen laillaan.



Kiinnitti huomiota etenkin "heikosti positiivinen" -kirjassa, että hän tunsi olevansa aivan ainutlaatuinen ongelmineen ja kaikilla muilla meni kaikki hyvin. Lisäksi kaikki lääkärit ja hoitajat olivat lähtökohtaisesti vihollisia, kylmiä, välinpitämättömiä, koska hän ei saanut erityiskohtelua.



Lahjakas ja luova persoona varmasti, ja sillä on hintansa. Olisi silti onnellinen, sai lapsenkin vaikka niin moni muu ei. Vaikka synnytyskokemuskin oli tietysti niiiiiiin karmiva....

Kaikki luulee tuntevansa Härkösen henkilökohtaisesti luettuaan hänen kirjansa tai palveltuaan häntä pari kertaa kaupan kassalla. Ääliömäistä.

Wau, oot aika welho. Oikee vitun av-juorunnälkäinen-mami.

Härkösen huumori ja itseironia purevat minuun.