Lue keskustelun säännöt.
kaverini maailma menee sekaisin kun vauva ei nuku päikkäreitä
30.12.2011 |
Remonttimiehet herättelee, naapuri paiskoo ovia jne. jolloin vauva herää vaunuissa.
Päivärytmi on sekaisin ja vauva itkuinen, se on selvä. Mutta onko normaalia, että äitikin itkee niinkuin maailmanloppu olisi tullut aina, jos vauvan päivärytmi sekoaa? Äiti on aika nuori ja vauva ensimmäinen, kuten varmaan arvasittekin :)
Siis tajuanhan minä kolmen äitinä, että on kurjaa, kun vauva herätetään kesken päiväunien. Mutta kolmannen kanssa se nyt vaan menee - siinäpähän sitten kitisee loppupäivän mutta nukahtaa sitten illalla helpommin tai ottaa pikku torkut 'väärään aikaan'. Vähän arkista harmia, mutta ei tosiaan maailmanlopun paikka meidän perheessä. Vauva saa olla keskipisteessä toki, mutta ei keskipisteenä.
Tuntuu hassulta puhelimessa lohdutella itkevää ystävää, joka on ihan hysteerisenä kävellyt lenkkiä, keinutellut ja tehnyt ties mitä temppuja saadakseen vauvan nukkumaan. Ja hän on niin vihainen koko maailmalle, koska se ei suostu hiljenemään vauvan päiväunien ajaksi. Sähkömiesten pitäisi suunnitella työaikansa vauvan mukaan, samoin naapurien menonsa, muuten on epäreilua.
Yritän olla neutraali ja kuunnella (samalla kun roikotan rintarepussa omaa vauvaani joka ei myöskään nuku ja imuroin ja laitan isommille ruokaa)ja yritän lohduttaa, että eihän tuo nyt maata kaada, ei ole vaarallista jos vauva ei nuku. Mutta se ei tunnu häntä auttavan vaan hänellä on tarve olla hirveän vihainen niille, jotka ovat vauvan herättäneet.
Pitäisikö tuon kaverin takia huolestua - onko ihan normaalia ekan lapsen kanssa vai merkkejä masennuksesta?
Kommentit (21)
ekan kanssa se homma nyt vaan niin helposti pyörii väärälläkin tavalla vauvan ympärillä. Eli niinkun hyvin kirjoitit, vauva on keskipisteenä - sehän ei ole hyvä, vaan vauvan pitäisi olla tapahtumien keskipisteessä kuten Anna Wahlgren opettaa :D
Sitten kun tulee lisää lapsi ei tuommoiseen ole aikaa, eikä tosiaan enää keitellä esim. yhtä perunaa vauvalle jne.
Ja onhan se luonnekysymyskin, kuinka paljon mistäkin skitsoaa. Jotkut osaa kyllä ekankin kanssa ottaa ihan rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on kauhean väsynyt ja omatkin päivätirsat menee tuon takia pieleen, minustakin kuoriutuu melkoinen hirviö :D
Kuulostaa siltä, että kaverisi on pöllämystynyt elämänmuutoksesta eikä vielä tiedä, mitkä asiat vauvanhoidossa ovat niitä joista oikeasti kannattaa hermostua. Lisäksi hän saattaa olla hyvin väsynyt, silloin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta.
suunnattomasti päähän, jos päiväunet menivät pahasti plörinäksi. Eikä edes ollut esikoinen, vaan keskimmäinen. Tämä kaveri kun ei mitään pienesti kitissyt, vaan suurinpiirtein huusi suoraa huutoa iltaan asti. Ja samainen vauva ei osannut nukkua itsekseen, vaan minun piti mennä illalla samaan aikaan nukkumaan ja vauva nukkui sitten melkeinpä tissi suussa koko yön. En tiedä, miten oli tuonluonteinen, kun kaksi muuta on ollut ihan normivauvoja, jotka käyttäytyvät päiväunien jäätyä väliin kuten ap omia vauvojaan kuvaili. Jos kaverillasi on samanlainen vauva kuin minulla niin en tosiaan yhtään ihmettele reagointia.
Vaikka vauva huutaisikin suoraa huutoa loppupäivän niin so what? Kuoleeko se siihen? Pysähtyykö maailma? Eikai nyt sähkömiehet sun muut tosiaan voi lopettaa hommiansa sen takia, että joku tenava saisi nukuttua mitä? :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaveri aina ollut kontrollifriikki ja saanut samanlaisia kohtauksia, jos joku ei ole mennyt suunnitelmien mukaan?
Jos on selkeesti muuttunut, niin voi kyllä huolestuakin!
Vaikka vauva huutaisikin suoraa huutoa loppupäivän niin so what? Kuoleeko se siihen? Pysähtyykö maailma? Eikai nyt sähkömiehet sun muut tosiaan voi lopettaa hommiansa sen takia, että joku tenava saisi nukuttua mitä? :-)
maailma pysähdy, mutta onhan se nyt hemmetin ärsyttävää, jos koko loppupäivän tulee karjuntaa tyyliin nupit kaakkoon. Esikoinenkin hermostuu siinä pahemman kerran ja sitten tulee karjuntaa kahdesta tuutista. Monta tuntia loppupäivää menee piloille ja korvat soi kun viimein pääsee nukkumaan. Miksei sellaisesta saisi olla ärsyyntynyt.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin muistelin kaiholla menneitä tänään. Sukulaistäti sai ekan lapsenlapsen ja tytär tuli vauvoineen kylään. Olivat tuore isä ja äiti olleet aivan väsyneitä ja nukkuneet koko vieraulun ajan kolme päivää ja sitten käyneet kavereidensa luona, saunoneet ja levänneet, levänneet ja saunoneet, kun mummi ja ukki hoitelivat vauvaa, kun on ollut niin raskasta.
Minnekäs lepokotiin sitä itse pääsisi passattavaksi näiden neljän kanssa? Ei varmaan minnekään... mennääs pesemään hampaat... =)
Sano hänelle, että vauvaa ei kyllä rauhoita yhtään se, jos äiti itkee. Jommankumman olisi otettava järki käteen ja rauhoituttava. Kummankohan tehtävä se olisi, äidin vai vauvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masunnuksen merkki sanoisin kun ei välitä!
Mutta hei, mä ehkä olen ainoa jonka mielestä vauvan päivärytmi (siis lähes koko vuorokausi) kuluu valvaosin nukkuessa. Aivot tarttee unta ja lapsen pitää saada unta.
Ymmärrän ystävääsi, mutta toki remonttimiesten hommaan vaikea vaikuttaa.
Ehkä naapuri tosiaan paiskoo ovia? Kyllähän se voi olla ihan oikea ongelma. En ymmärrä miksi vähättelet.
ap ei mielestäni vähättele vaan pohtii...
Kun lapsia on enemmän, vauvat oppivat nukkumaan vaikka vähän ääniä kuuluisikin. Ainakin suurin osa näin. Ekat vauvelit on sellaisia herkkiksiä. Äidin pitää opetella, että joku on siinä koko ajan vaatimuksineen. Niin kyllähän se elämänmuutos voi vähän väsyttää ja saad äidillekin mielen herkäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän esikoinen ei juuri nukkunut koskaan. (allergiat ym.) Muistan olleeni välillä niin totaalisen väsynyt, että kun heräsi kymmenen minuutin päästä uniltaan (päiväunet pisimmillään hyvällä tuurilla 45 min), juuri kun olin saanut vessassa käytyä, itkin. Tai yöllä kun olin nukkunut sen pari kertaa 45 min ja sitten valvonut taas 3 h itkevän vauvan kanssa, itkin, että pliis, nuku nyt. Ihan puhtaasti silkasta väsymyksestä.
Joten veikkaisin, että ihan oikeesti, on vaan niin väsynyt. Vieläkin tulee joskus flasbackinä se olo (kolme paremmin nukkuvaa lasta sen jälkeen) ja se on jotain ihan hirveetä, se epätoivo, että nukkuuko tämä koskaan, selviänkö tästä hengissä. Totta kai sen järjellä tietää, mutta se olo vain tulee jostain ja sillä hetkellä sille ei mitään voi. Tarjoudu seuraavan kerran lenkittämään vauvaa päikkäreiden ajan, jotta äiti saa nukkua sun kotona paossa melulta.
Minä nimittäin en kestä yhtään vinkumista. Hampaita kiristellen yritän olla karjumatta turpa kiinni ja tyydyn tiuskimaan että ole nyt edes vähän aikaa hiljaa. Eikä siitä tietysti ole mitään apua. Ja sitten on paha mieli molemmilla. Itseäni ainakn tuossa kitinässä eniten ärsyttää se, että olen itse kohta itse naama norsunvitulla räjähdyspisteessä.
Meillä jos vauva nukkuu huonot päikkärit, niin yöunille meno viivästyy ja saattaa ottaa tissipäikkärit ja sitten yö on levoton ja aamulla herää liian aikaisin ja sitten taas nukkuu huonot päikkärit jne. Eli tulee kierre joka kestää monta päivää. Mitä paremmin nukkuu päivällä, sitä paremmin nukkuu yöllä. Olen niin laiska ihminen että haluan nukkua rauhassa 9-10 tunnin yöunet ja sen takia meillä ollaan orjallisesti kotona päiväuniaikaan ja illalla ajoissa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan loppu koliikkivauvani kanssa ja kun varsinaisen koliikin loputtua lapsella selvisi allergioita yms ja ensimmäiseen kuuteen kuukauteen en ollut nukkunut kuin pieniä pätkiä ja viikonloppuisin yhdet n. 6h unet, niin kyllä niissä univeloissa voin sanoa että oli lähellä etten mennyt keskeyttämään tietyötä talomme kohdalla. Äitini tuli yksi päivä kylään ja vahingossa paukautti oven kiinni ja koirakin siinä vielä haukkui ja sitten lapsi heräsi, niin mä vaan itkin ja huusin että en jaksa enää. Olin vaan niin väsynyt siitä nukuttamisesta, valvomisesta, heräämisestä...siitä kaikesta rumbasta.
Ystäväpiirissäni on pari vauvaa nyt kun omani on jo taapero ja eipä tosiaan kaikkien valvomiset ole samassa mittakaavassa! Ystäväni taivastelevat, että kun eivät saa nukuttua yöllä kuin vain pari muutaman tunnin pätkää ja jos ei päivällä saa nukuttua edes tunnin päikkäreitä niin ei millään jaksa...blaa blaa. Itse vedin kuusi kuukautta keskimäärin viiden tunnin vuorokausiunella ja sekin joskus parissa, kolmessa pätkässä. En toisaalta halua vähätellä kenenkään väsymystään, mutta koittakaa mammat tajuta, että ei kaikkien vauva-aika ole samanlaista. On helpompia ja vaikeampia vauvoja ja on erilaisia äitejä.
Ap: olisiko sinulla joskus mahdollisuutta vaikka ottaa ystäväsi vauva hoitoon? Siis ymmärsin että sinulla on kolme jo isompaa lasta? Antaisit ystävällesi vaikka pari tuntia aikaa nukkua niin, että hän tietää että kukaan ei herätä. Siitä saa paljon voimaa jaksaa taas!
Tunnistan itseni jossain määrin ap:n kuvauksesta, etenkin esikoisen kanssa oli tuollaista. Mutta niin sen ehkä pitää mennäkin, että ekan kanssa on tosi tarkkana, sillä siitä se meno höllentyy. Jos höllentäminen aloitetaan hällä väliä -meiningistä, ollaan lopulta aika välinpitämättömiä... Minusta on parempi olla yliherkkä kuin välinpitämätön, jos noista täytyisi valita, eikä ekan lapsen äiti yksinkertaisesti VOI hallita hommaa täysin. Minusta kaikkia äitejä voisi tukea ihan hyvillä mielin :)
Sivuhuomautuksena sanon, että myös minun kuopukseni (kuten esikoinenkin) oli tosi herkkäuninen vauva, ja jos jokin meni mönkään, saattoi kirkua lopun päivää, eikä se minusta ollut mikään "ihan sama vaikka kirkuukin, heh heh" -juttu.
päiväunien keskeytymiseen. Että siinähän sitten kitisee loppupäiävän ja nukahtaa illalla helpommin. Sulla on tuossa kaksi sellaista valhetta, joiden kuvittelet olevan totta.
On hyvin ymmärrettävää, että sanot noin, koska sun omat lapset reagoivat päiväunien keskeytykseen kitinällä ja nukahtamalla illalla helposti. Mutta tuo ei ole mikään ainoa todellinen toimintamalli vauvoille. Vauvoja kun syntyy hyvin erilaisella perimälläkin kuin mitä ap:n lapset ovat. Ja erilainen perimä voi aiheuttaa hyvin erilaisia tapoja ragoida vaikkapa tähän päiväunien keskeytymiseen.
Joten kerron minäkin monen muun tapaan, että jotkut vauvat eivät vajaiden päiväunien jälkeen kitise, vaan huutavat tikahtuakseen suurimman osan aikaa iltaan asti. Välillä toivon mukaan vetävät vähän henkeä ja nikotelevat, ja sitten huuto taas jatkuu, jos äiti sattuu vaikkapa aivastamaan tai vetämään vessan, istumaan alas tai juomaan vettä.
Ja kun vauva on iltapäivästä asti huutanut enemmän tai vähemmänkin tosissaan, niin sellainen kimpale ei enää illalla ihan helpolla nukahda. Siinä vauvassa on iltaan mennessä joka solu niin kireänä, että siinä saa kumpikin vanhempi tehdä hartiavoimin töitä, että saa vauvan rauhoittumaan ja rentoutumaan nukahtamiseen asti.
Ystävällä voi siis olla ihan pätevät syyt tuohon hermostuneisuuteensa.
lapsi (2,5-vuotias jo nyt) jättää päikkärit väliin, koska tuo päiväuniaika on ainut aika päivässä, jolloin saan tehdä jotain omaa juttua, kuten lukea lehteä, ottaa nokoset tmv.
ettei pysty nukkumaan. Minäkin varmaan häipyisin jonkun remontin keskeltä sen takia... Ja vaikka mulla on kaksi lasta, niitä ei p**ele herätellä turhan takia!
itselläni oli myös vauvan kanssa noita päikkäriongelmia. vauva huusi sitten n.klo13 alkaen iltaan asti kun ei saanut nukuttua syystä tai toisesta. itse en hermostunut tai itkenyt sen vuoksi että en jaksanut vauvaa kuunnella tai kannella vaan itkin ja olin erittäin pahalla mielellä siksi että tiesin että vauvalla on paha olla kun on väsymys mennyt jo niin yli. vauvan lohduton itku tuntui vaan niin pahalta.
jokainen asia itkettää ja toisaalta ei tee mieli muuta kuin tiuskia ja huutaa kaikille ja kaikelle, varsinkin jos pystyy paikantamaan selkeän syyn unettomuudelleen.