Toinen lapsi toiveissa, miten parisuhde?
Heippa!
Meillä on aivan ihana 10kk lapsi, jonka kanssa nautin elämästä ihan suunnattomasti. Kotona oleminen oman lapsen kanssa on paras duuni mitä tiedän. Toivoisimme miehen kanssa molemmat toista, mutta parisuhteen tulevaisuus pelottaa.
Tällä hetkellä lapsemme nukkuu todella huonosti, herää öisin useita kertoja syömään (imetän) ja iltayöstä monesti ennen nukkumaanmenoamme. Omaa yhteistä aikaa meillä ei siis ole, kun lapsi tarkistaa iltaisin että olemme paikalla. Yöt nukutaan perhepedissä, mikä on kyllä ihan kaikkien mieleen ja saan nukuttua ihan hyvin monista herätyksistä huolimatta. Väsymys ei sinänsä enää paina kovin usein.
Ainoa ongelma tässä tilanteessa on se, ettei parisuhteelle tunnu löytyvän aikaa. Miehelle tämä on erityisen kova pala. Itse olen varsin muokkautuva erilaisiin elämäntilanteisiin ja olen ihan onnellinen parisuhteen suvantovaiheesta huolimatta ja pystyn ymmärtämään, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa. Miehelle sen ymmärtäminen tuottaa ongelmia. Todella pitkään ongelmana on ollut seksin vähyys (raskauden puolivälistä saakka), joka aikaisemmin johtui sairaudestani, joka aiheutti kovaa yhdyntäkipua. Nyt sitä on saatu kuriin lääkkeillä, mutta aikaa ei tunnu enää löytyvän. Pian mies palaa taas töihin ja iltaisin meillä ei ole yhteistä keskeytyksetöntä aikaa kuin hyvällä tuurilla 1h pätkissä, useimmiten 30min kerrallaan. Useamman kuukauden olemme olleet yhdessä kotona.
Hoitoon mummolaan en (emme) halua vielä viedä, eroahdistuskausi painaa päälle ja vieraat naamat itkettävät varsinkin iltaisin. Päivisin lapsi voi hyvin olla hoidossa jollain lähisukulaisella.
Itse olen sitä mieltä, että minä nuorena jaksan toisenkin lapsen, jopa valvomisineen. Olenhan nytkin valvonut jo vuoden päivät. Mies on myös toisen kannalla, mutta pelkään että hän masentuu lopullisesti, kun aikaa ei löydy riittävästi parisuhteen hoitoon (vaikkakin vain väliaikaisesti). Seksiä pitäisi olla useampi kerta viikossa, mutta itse pidän sitä epärealistisena jo yhdenkin kanssa. Pattitilanne, haluaisimme lisää lapsia, mutta miehen pää ei tunnu kestävän edes yhtä. Olen kyllä sanonut, että olen onnellinen tähän yhteenkin, jos ei toista jaksa...
Onko tyhmää edes haaveilla toisesta? Miten käy parisuhteen, kun toinen lapsi tulee taloon? Onko parisuhdeaikaa enää ikinä, oli ikäero pieni tai vähän isompi?
Kommentit (5)
Olen tietoinen siitä, että lapsi ei tarvitse yöllä ruokaa. Se ei meidän kenenkään elämää haittaa, niin saa syödä :) Yöt on meille kaikille ihan ok, niihin emme koe tarvitsevamme muutosta. Päikkäreitä en ole tarvinnut aikoihin, yöheräilyistä ei ole mitään muistikuvia. Sen takia ajattelen, että pystyisin toisenkin hoitamaan, perhepedissä nukkuessa saa helposti nukuttua tarpeeksi! Kaikille ei tietenkään sovi...
Seksiä ollaan harrastettu kaikkialla muualla kuin meidän sängyssä, lapsen päikkäreillä on tietty se oma sänky myös käytössä :D On meillä toinenkin makkari, ja kaikki muutkin paikat... Meillä poika menee nukkumaan iltaisin jo seitsemältä, että äiti ei ehkä ihan silloin vielä sänkyyn hipsi... Nyt vaan viime iltoina nukkumaanmeno on venynyt kun olimme ulkomailla ja rytmi meni sekaisin. Argh.
Ehkä sitä yhteistä aikaa pitää aktiivisemmin alkaa etsimään. Ja ehkä tämä "kriisi" nyt on päällä juurikin sen takia, että lapsen rytmi on sekaisin...
Ainiin, ja sellainen mahdollisuus olisi vielä, että mies voisi jäädä kotiin vanhempainvapaalle (ja minä olisin vaan "rahaton") jos arki kahden kanssa on liian rankkaa. Nyt yhden kanssa olen opiskellut ja mies on ollut vanhempainvapaalla, mutta pääasiassa olemme olleet yhdessä kotona.
aiheuttaa ongelmia. Ihan siis parisuhteesta riippumattomia sellaisia. Jos lapset sattuvat vielä olemaan vilkkaita, ongelmien määrä, rasitus ja väsymys viisinkertaistuvat. Siinä sinulla olisi täysin avuton vauva ja 1-2-vuotias, joka vaatii sekin vielä paljon apua ja huomiota. Kannattaa odotella ainakin vielä vuosi, ennen kuin alatte tehdä toista. Siinä sitten näkee, miten parisuhdekin on sujunut siihen asti. Ei siis tarvitse heittää haavetta toisesta romukoppaan, mutta kannattaa olla kärsivällinen ja odottaa, että esikoinen on edes suurinpiirtein omatoiminen ja osaa pukea ja syödä ongelmitta.
Olemme ajatelleet jotain 2,5vuoden ikäeroa. Minulla ei ole kierto imetyksen takia palautunut ja kierukkakin on, joten raskaaksi tulosta ei tarvitse haaveilla :) Imetys jatkunee vielä kesään asti...
ja parisuhteelle löytyi aikaa ko lapset vähän kasvoivat... perhepedissä meilläkin nukuttiin, mutta seksiä oli sitte jossain muualla. Ei siihen niin kauaa mene ko on vaan nopea...
lapsi on jo niin iso ettei tarvitse ensinnäkään yöllä ruokaa. Ja niin kauan kuin perhepedissä nukutte yöt ei rauhotu. ihan oikeesti. Oon sen huomannut. Lapsella voi olla kausia isompanakin (kuten meillä nyt reilu 2v:llä) et yöt on huonoja. minäkään en ensimmäisen kanssa ollut väsynty kun pystyin nukkumaan päivällä sen kanssa jos oli huono yö. Nyt kun se ei enää nuku päikkäreitä ni en voi nukkua päivällä vaikka molemmat lapset nukkuisivatn huonosti. ja tämä on sitten pois ilallla miehen kanssa yhteisestä ajasta. jos äiti on väsynyt niin menee nukkumaan heti ku lapset on nukahtanut...
mutta yks käytännön kysymys jota oon miettiny. Kuinka harrastetaan seksiä samassa sängyssä nukkuvan lapsen kanssa..? Itse en ole pystynyt etes täysin heittäytyä ja rentoutua jos samassa huoneessa on vauva/lapsi nukkunut. Toinen siirrettiinkin sitten 3kuisena isomman kanssa samaan huoneeseen.
meillä alkoi olemaan aikaa kahestaan kun saatiin illat vihdoin rauhottumaan ja lapset nukkumaan ajoissa. toinen oli siinä vaiheessa 7kk.. nut kun lapset nukkuu ennen puolta 9 ni ihanaa ku ei ite oo sillon jo ihan väsynyt.
Suosittelen sitä toista lasta pienelläikäerolla (meillä 1,5v) mutta hommatkaa nyt sitä yhteistä aikaa. kun mies lähtee töihin on sitä oltava illalla.. Ja seksi on aika iso osa elämää ja miehillä varsinkin. itehän saa hellyyttä sitäkin kautta ku päivän kattelee pientä kullanmurua ja suukottelee ja antaa haleja. Mutta äiti herkästi unohtaa että on muutakin kun lapsi. Älä siis unohda miestäsi eläkä omaa naisellisuuttasi!! Tsemppiä sinne! :)