Päiväkodin henkilökunta, millainen on kiva hoitolapsen vanhempi?

Työelämässä kun puhutaan alaistaidoista, niin millainen on hyvä yhteistyökumppani hoitolapsen vanhempana. Nyt olisi mahdollisuus vaikuttaa, kun hoitouransa aloittavan äiti kyselee. Haluan itsekin mahdollisuuksien mukaan huomioida asioita myös hoitopaikan ja henkilöstön suhteen.

Uskon että jokainen vanhempi pystyy olemaan hyvä yhteistyökumppani päiväkodin hoitajalle jos päiväkodissa on riittävästi mietitty tätä yhteistyötä, sen muotoja ja tärkeyttä ja kehitetty selkeä malli yhteistyölle, joka pystytään siksi jo päiväkodin aloituksessa vanhemmille avaamaan ja tätä pohtimaan.Hyvä yhteistyö ja riittävä yhteydenpito ja konkreettiset työtavat jotka tämän mahdollistavat ovat päivähoidon kasvattajien vastuulla kehittää ja auttaa vanhempia tulemaan mukaan ja saada yhdessä toimimaan.Liikaa mielestäni painotetaan vanhempien vastuuta yhteistyön toteutumiselle.Päivähoidon arki on useimmille vanhemmille vieras ja hoitajan työn sisältö päivittäin lapsen kanssa on hoitajan vastuulla jakaa vanhempien kanssa.

Vanhempi, joka aidosti tahtoo kuulla lapsen päivästä, haluaa toimia yhteistyössä ja huolehtia kaikenlaisesta lapsen hyvinvointiin liittyvästä on hyvä yhteistyökumppani.

Eli pieniä ja suuria asioita: arjessa näkee vanhemman rakastavan lastaan. Ei tarvitse tietenkään aina olla viilipyttynä uhmaraivoisen kanssa tms, mutta tiedättehän - rakkaus näkyy. Jos kerrotaan vaippojen olevan loppu, pääsääntöisesti tuo niitä. Jos sanotaan hanskojen päästävän veden läpi, tuo uudet. Huolehtii siis lapsestaan pienissä asioissa.

Ja suurissa: on läsnä vanhempainvarteissa, keskustelee avoimesti lapsesta, ehkä auttaa päiväkotia jotenkin, ehkä mukana vanhempaintoimessa, ehkä soittaa kunnalle jos päiväkodin katolla liikaa lunta tms. Siis huolehtii lapsestaan.

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään, mutta avoin mieli ja rakkaus omaan lapseen on ne tärkeimmät.

lto

Siis tuo "lunta katolla"-juttu. Viime talvena kaupunki ei millään tullut luomaan lumikuormia pk:n pihalta, vaikka henkilökunta soitti monta kertaa. Vasta kun vanhemmat soittivat, alkoi tapahtua!! : (

Vanhempi, joka aidosti tahtoo kuulla lapsen päivästä, haluaa toimia yhteistyössä ja huolehtia kaikenlaisesta lapsen hyvinvointiin liittyvästä on hyvä yhteistyökumppani. Eli pieniä ja suuria asioita: arjessa näkee vanhemman rakastavan lastaan. Ei tarvitse tietenkään aina olla viilipyttynä uhmaraivoisen kanssa tms, mutta tiedättehän - rakkaus näkyy. Jos kerrotaan vaippojen olevan loppu, pääsääntöisesti tuo niitä. Jos sanotaan hanskojen päästävän veden läpi, tuo uudet. Huolehtii siis lapsestaan pienissä asioissa. Ja suurissa: on läsnä vanhempainvarteissa, keskustelee avoimesti lapsesta, ehkä auttaa päiväkotia jotenkin, ehkä mukana vanhempaintoimessa, ehkä soittaa kunnalle jos päiväkodin katolla liikaa lunta tms. Siis huolehtii lapsestaan. Kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään, mutta avoin mieli ja rakkaus omaan lapseen on ne tärkeimmät. lto

Siis tuo "lunta katolla"-juttu. Viime talvena kaupunki ei millään tullut luomaan lumikuormia pk:n pihalta, vaikka henkilökunta soitti monta kertaa. Vasta kun vanhemmat soittivat, alkoi tapahtua!! : (

Me kolasimme lasten ulkoleluvaraston katolta lumet ihan itse miehen kanssa, kun sinne ei saanut mennä sisään liiallisen lumikuorman takia. Pitihän kuopuksella ja kavereilla leluja olla :)

Katsoo, että lapsella on asianmukaiset varusteet.

On kiinnostunut kun on jotain kasvatuksellista pohdittavaa.



Jokapäiväinen "kuinka meni" on tosi ärsyttävä kysymys. Koska ei siihen voi vastata kun "ihan hyvin" "tavallinen päivä" tmv. Minä kerron kyllä oma-aloitteisesti, jos jotain erikoista on sattunut, lapsi ei ole nukkunut tai syönyt normaalisti tmv.



Sen sijaan oikeat sisällölliset kysymykset: "voisitko katsella kuinka xx:n kätisyys on kehittynyt, kun olen ollut huolissani" Ovat mielenkiintoisia, koska ne antavat työlle merkityksiä.

on kiinnostunut omasta lapsestaan.



Ei juokse kaupoissa sillä aikaa, kun lapsi on päiväkodissa. Tai jos juokseen, niin ei ainakaan suureen ääneen sitä puhu päiväkodissa.



Ymmärtää, että koti ja vanhemmat on lapselle kuitenkin se tärkein, päiväkoti on sitä varten, että lapselle olisi hyvä paikka olla sillä aikaa, kun vanhemmat on töissä.



Kysyy rohkeasti, jos joku päiväkodin toiminnassa ihmetyttää. Kertoo omista toiveistaan, kun niitä kysytään.



Luottaa päiväkodin henkilökunnan ammattitaitoon, he selviävät kyllä lasten kanssa päivän ajan :)

ilmoita hoito-ajat selkeästi ja pidä niistä kiinni (saa toki hakea aikaisemmin), nimikoi kaikki lapsen varusteet ja tuo riittävästi vaihtovaatteita ihan jokaiseen pukeutumiskerrokseen, ole ystävällinen ja kiinnostunut,mutta älä jää juttelemaan turhaa liipalapaa koska henkilökunnalla on lapset vastuullaan myös silloin kun hän juttelee sinulle, varaa erillinen aika keskusteluun jos haluat jutella pidemmän aikaa jostain tietysta asiasta silloin henkilökunta voi varautua siihen että sillä aikaa lapsia on vahtimassa riittävä määrä henkilökuntaa. keväällä ja jouluna on kiva saada pikku paketti/kortti, tulee tunne että vanhemmat arvostavat työtämme.

ilmoita hoito-ajat selkeästi ja pidä niistä kiinni (saa toki hakea aikaisemmin), nimikoi kaikki lapsen varusteet ja tuo riittävästi vaihtovaatteita ihan jokaiseen pukeutumiskerrokseen, ole ystävällinen ja kiinnostunut,mutta älä jää juttelemaan turhaa liipalapaa koska henkilökunnalla on lapset vastuullaan myös silloin kun hän juttelee sinulle, varaa erillinen aika keskusteluun jos haluat jutella pidemmän aikaa jostain tietysta asiasta silloin henkilökunta voi varautua siihen että sillä aikaa lapsia on vahtimassa riittävä määrä henkilökuntaa. keväällä ja jouluna on kiva saada pikku paketti/kortti, tulee tunne että vanhemmat arvostavat työtämme.

Missä muussa ammatissa tämä on odotuksena? Taidat olla nuori alallasi, kun moisesta materiasta tulee arvostuksen tunne.

Lapsen piirtämä kortti ei maksa rahassa juuri mitään, mutta antaa saajalleen hyvän mielen ja arvostuksen tunteen työtään kohtaan. Minä ainakin olen ihan valmis muistamaan lastani hoitanutta pienipalkkalaista. Itse saan työstäni kiitoksena pelkkää ilkeilyä ja uhkailua, mutta on se sitten huomioitu palkassakin.



T. nimimerkki "Säikähtäisin todella, jos asiakkaaltani tulisi jouluksi pikku paketti..."

Vanhempi, joka aidosti tahtoo kuulla lapsen päivästä, haluaa toimia yhteistyössä ja huolehtia kaikenlaisesta lapsen hyvinvointiin liittyvästä on hyvä yhteistyökumppani.



Eli pieniä ja suuria asioita: arjessa näkee vanhemman rakastavan lastaan. Ei tarvitse tietenkään aina olla viilipyttynä uhmaraivoisen kanssa tms, mutta tiedättehän - rakkaus näkyy. Jos kerrotaan vaippojen olevan loppu, pääsääntöisesti tuo niitä. Jos sanotaan hanskojen päästävän veden läpi, tuo uudet. Huolehtii siis lapsestaan pienissä asioissa.



Ja suurissa: on läsnä vanhempainvarteissa, keskustelee avoimesti lapsesta, ehkä auttaa päiväkotia jotenkin, ehkä mukana vanhempaintoimessa, ehkä soittaa kunnalle jos päiväkodin katolla liikaa lunta tms. Siis huolehtii lapsestaan.



Kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään, mutta avoin mieli ja rakkaus omaan lapseen on ne tärkeimmät.



lto

ilmoita hoito-ajat selkeästi ja pidä niistä kiinni (saa toki hakea aikaisemmin), nimikoi kaikki lapsen varusteet ja tuo riittävästi vaihtovaatteita ihan jokaiseen pukeutumiskerrokseen, ole ystävällinen ja kiinnostunut,mutta älä jää juttelemaan turhaa liipalapaa koska henkilökunnalla on lapset vastuullaan myös silloin kun hän juttelee sinulle, varaa erillinen aika keskusteluun jos haluat jutella pidemmän aikaa jostain tietysta asiasta silloin henkilökunta voi varautua siihen että sillä aikaa lapsia on vahtimassa riittävä määrä henkilökuntaa. keväällä ja jouluna on kiva saada pikku paketti/kortti, tulee tunne että vanhemmat arvostavat työtämme.

Missä muussa ammatissa tämä on odotuksena? Taidat olla nuori alallasi, kun moisesta materiasta tulee arvostuksen tunne.

Miksi pitää tästäkin alkaa valittamaan, ei sen paketin tarvitse olla iso tai kallis. Suklaarasia tms. Sellainen on kiva antaa ja saada! Itse vein lapseni hoitajalle joulun alla konvehteja ja tuli molemmille iloinen mieli! ;)

Mutta sellainen vanhempi,jolle voi kertoa kaikenlaisista asioista (aina kaikki ei ole pelkästään kivaa ja mukavaa) on loistava asiakas.



Ja meillä päiväkodissa on ihanat vanhemmat:)

Kiva vanhempi on sellainen, jota ei häiritse epäjohdonmukaisuus, jolla on aina pyynnöstä (väh. kerran kuussa) mahdollisuus jäädä kotiin lomailemaan arkena, joka kuuntelee samoja neuvoja viiteen kertaan sanomatta mitään, joka jaksaa aina ihastella hoitajan osaamista ja jaksamista.

No mikä on sitten liikaa kiinnostusta tai tulkitaan epäluottamuksena? Luotan todellakin lapsen hoitopaikkaan, joka on meidän valintamme eikä mikään pakkoratkaisu, ja olen oikeasti hyvin kiinnostunut ihan kaikesta päiväkotipäivään liittyvästä. Esim koordinoin mielelläni lapsen lyhyen hoitopäivän sille päivää kun siitä on hoitajillekin apua.

mun lapsen omahoitajalle viimeisenä hoitopäivänä pullon punkkua. Tuli varmana tarpeeseen, kun oli vuosia kestänyt meidän kauhupetteriä. Oon sit varmaan se psykomamma?

Kiva vanhempi on sellainen, jota ei häiritse epäjohdonmukaisuus, jolla on aina pyynnöstä (väh. kerran kuussa) mahdollisuus jäädä kotiin lomailemaan arkena, joka kuuntelee samoja neuvoja viiteen kertaan sanomatta mitään, joka jaksaa aina ihastella hoitajan osaamista ja jaksamista.

onneksi meillä on vanhempia, jotka uskaltavat antaa kritiikkiä suoraan, eivätkä tule raukkamaisesti kirjoittaman sitä jollekin palstalle:)

Minä kun juuri sain pk:sta säntillisen kuvan ainakin rutiinien ja turvallisuusasioiden suhteen, vai mitä epäjohdonmukaisuutta tarkoitit?

Mun on myös helppo ihastella hoitajien jaksamista: jos jaksaisin itse yhtä hyvin, olisin 3 vuotta kotona, mutta koska kaipaan töihin, lastani hoitaa joku toinen.

Kiva vanhempi on sellainen, jota ei häiritse epäjohdonmukaisuus, jolla on aina pyynnöstä (väh. kerran kuussa) mahdollisuus jäädä kotiin lomailemaan arkena, joka kuuntelee samoja neuvoja viiteen kertaan sanomatta mitään, joka jaksaa aina ihastella hoitajan osaamista ja jaksamista.