Primolut, menkat pari päivää " myöhässä" , roskishaamu ja nyt kp 5 tiputtelee edelleen

Heippa ja moikka, pitkästä aikaa.



Kiva kuulla primolut hoidostasi, itse otan vimpan tabun tänään ja toivon mensuja alkavaksi että saadaan pistoshoidot alkamaan. Eka IVF siis odottelee.



Mutta sinun tilanteesi... Jaa-a. Kyllä siellä MUN mielestä jotain on, koska eihän se kai muuten muuttuisi haamuksi, vaikkakin roskis sellaiseksi. Oletko tehnyt uutta testiä ja millä testasit?



Mulla ei negat oo koskaan muuttuneet haamuiksi, mutta mulle kokemusta lähinnä acon10.



kurnau

Sitä samaa se pieni toiveikas piru mun olkapäälläni kuiskii, että kyllä jotain täytyy olla, että roskishaamukaan tulee. Tein uuden testin keskiviikkoaamuna, ja myös siihen tuli roskishaamu, mutta vielä haaleampi. Molemmat kyllä ovat sen verran " vahvoja" , että mieskin ne näkee ilman tiirailuja (vakuutteli mulle, etten ole hullu...). Lähinnä kai olen tästä niin hermostunut sen takia, että se keväinen ku-härdelli alkoi myös menkoista. Testin tein Biocard-raskaustestillä, joka on ulkoisesti ihan samanlainen kuin Apteekin oma, jolla siis olen aina aiemmin testannut ja saanut yhden roskishaamun myös ekassa inssissä, jolloin vuoto alkoi jo pp9 tai pp10.



Mutta en sitten tiedä, mitä pitäisi ajatella, vaikka jotain kiinnittymisyritystä olisikin ollut - että jee, ovulaatio on ollut, mutta eipä ne alkiot silti halua jäädä kiinni?? Mitäs riemua siitä sitten on... vaikka oikeasti olisin tosi onnellinen, jos joku voisi näin jälkikäteen todistaa mulle, että luomuovulaatio tapahtui. Kerta se olis ensimmäinenkin. :)



Millonkas teidän ivf on vuorossa? Meillähän suunnittelukäynti on jo 4,5 vk päästä ja varsinainen hoito sitten helmikuussa.

En halua masentaa, mutta Primolutin ohjeissa lukee että niitä ei saa syödä jos epäile olevansan raskaana tai yrittää raskautua. Itsellä oli juur kanssa Primolut kuuri ja me vähän sit varottiin ettei tulis tärppiä, kun ei tiedä vaikutusta jos on jo raskaana ja syö primoja.



Toivon tietysti että se olis oikea plussa ja kaikki olis hyvin.

Itselläni oli sellainen tilanne, että luovuovuloin, mutta kuukautisia piti siirtää ja se tehtiin (tehdään) primoluteilla (eilen otin viimeisen tabun). VL: lääkärin mukaan primoluteissa on keltarauhashormonia, joten se ei vaaranna mahdollista sikiötä, mutta sitten jos huomaa olevansa raskaana, niin se täytyy lopettaa. Eli söin 8 päivää niitä ja sitten vasta testasin.



Ja jos tarkkoja ollaan, niin tulen syömään seromexia raskauden puoliväliin asti ja sen jälkeen oletetaan, että kroppani on tottunut estrogeenin määrään ja se voidaan lopettaa. Ja pakkauksen kyljessä lukee, ettei raskauden tai imetyksen aikana....



Eli lääkärit voivat määrätä toisin, mitä purkin kyljessä lukee.



Kurnau

pakko saada jonnekin purkaa, kun en lääkäriäkään saa ennen huomista kiinni. Todennäköisesti ollaan matkalla kohti toista kohdunulkoista - testi näytti tänä aamuna plussaa, ja tiputtelee edelleen (kp 7, vessassa pyyhittäessä tulee ruskeata ja ohuita verijälkiä).



Ensimmäisenä itketti, eikä olo ole kovin iloinen vieläkään. Positiivista on tietenkin se, että tämä on LUOMUplussa, mutta kun oireet on niin samat kuin edellisessä ku:ssa, ei paljon naurata.



Koetan äidin kehoituksesta suhtautua neutraalisti, olla toivomatta tai pelkäämättä. Kuulema itkeä ehdin sitten, jos on jotain todellista itkettävää.



Eli tällaista tänne...



sekavissa tunnelmissa

-Osse

tiedän, että primoluteja ei saa syödä, jos on raskaana. Mutta vähän vaikea niitä on olla syömättä kun yrittää raskautta, kun lääkäri on ne määrännyt ja ehkäisyä en käytä. Mulla ne on siis jatkuvasti käytössä, joka kuukausi, että saatais jotain säännöllisyyttä kiertoon ja näköjään jotain luomuovulaatiotakin on tapahtunut, kiitos primojen tai jonkun muun.



Teen kyllä testin aina ennen kuurin aloittamista, itse kun en enää luota mihinkään muuhun kuin negatiiviseen ruutuun, oli kp mikä tahansa. Negaa näytti kolme viikkoa sitten, kun kuurin aloitin. Siirsin vielä aloituspäivää sen takia, että halusin tehdä sekä ovulaatio että raskaustestin. Molemmat näytti selkeää negaa.

heitä pyyhettä kehään, Osse! Aina on toivoa ennenkuin muuta todetaan. Niin monella sitä vuotoa kuitenkin saattaa olla vaikka kaikki onkin hyvin. Oireetkin voivat olla hyvin samanlaisia vaikka lopputulos on eri.

Nyt koitat nimenomaan suhtautua neutraalisti (niin helppoa kuin se onkin) ja itketään sitten yhdessä ilosta tai surusta.



mörri

koetan ottaa iisisti. On vaan niin hölmö olo. Joskus olis kiva, että vois normaalisti riemuita, kun sen plussan saa, vaan tätä kai tää lapsettomuuden kanssa painivien elämä on - jatkuvaa epävarmuutta.



Kiitos kuitenkin tuesta, huomenna olen ehkä taas vähän viisaampi...

hcg enää 23. Kuukauden päästä normaalisti ivf:n suunnittelukäynnille.



Miten jaksaisin iloita siitä, että kropassa on jotain tapahtunut, kun kuitenkin lopputulos on tämä? Kuinka monta keskenmenoa ihminen jaksaa?

eipä tässä auta mitkään selittelyt, että onneksi oli nyt sitten vaan normaali km, kyllähän se kirpaisee ja tuo pelkoa lisää kerta kerralta enemmän. Teillä on kuitenkin varmasti hyvät mahikset onnistua IVF:ssä jos sieltä tulee muniksia.

Mullahan niitä ei tullut ja hoidot lopetettiin. Mulla oli viimeksi menkat ihan normaalisti mutta siitä muutaman päivän jälkeen alkoi ylimääräistä vuotoa ja ihan tajutonta hermosärkyä. Kävin gynellä, katsoi että kyseessä luultavasti polyyppi. Tein kuitenkin raskaustestin himassa ja näytti haamua, joten alkuraskauden km oli täälläkin. Vuotoa tuli vielä sen jälkeenkin, nyt testi näytti negaa.

Se toi mulle kuitenkin taas vähän toivoa mutta toisaalta taas sitten epätoivoa. Munasolut on varmaan niin huonoja, että niistä ei tule enää muuta kuin keskenmenoja. Tämä siis minulla mutta sinulla se onnistuu !!

Voi harmi, että meni kesken heti alkaisessa vaiheessa. Oli kuitenkin jotain tärppiä ollut eli se on OIKEASTI positiivinen asia. Eikö PCO:hon vähän niinkuin kuulu noi keskenmenot? Itselläni ainakin 1 varmuudella takana.



Itse tasan vuosi sitten luin kaiken mahdollisen tiedon pco:sta ja valmentauduin siihen, että sitten kun ollaan raskaana, niin sitten on korkeampi riski saada keskenmeno. Yritän ajatella asiaa niin, että vauvassa on jotain vikaa, siksi menee kesken ja on parempi sille vauvalle (ja meille). Sillä siis selittelin varhaista km itselleni, sen syyn pystyin hyväksymään. Tosin jos niitä jatkuvaan tulee, niin sitten alkaa selittelyt olla harvassa?



Kyllä sua nyt koetellaan ja oikein urakalla :( Kyllä se olis jo pikkuhiljaa sinun vuorosi saada aurinkoa risukasaan.



Tsemppiä, koita kääntää asiat positiiviseksi, vaikka väkisin. Ja yritä olla katkeroitumatta, siinä mielentilassa menee helposti koko elämä. Tiedän, helppo mun on täällä sanoa.



Kurnau

Mörri, aika mahtavaa tuo luomuplussa sullakin! Onko ne lääkärit nyt varmoja, että mitään ei voitais hoidossa muuttaa, että munasoluja sittenkin tulis? Ilmoititko niille tuosta km:sta?



Kyllä mä vähitellen alan nähdä niitä positiivisia puoliakin. Pelottaa silti se ivf, kun insseissä on ollut vähän tuskan takana, että saadaan edes se yks. Mutta kai tää vähän toivoa antaa. Koetan olla miettimättä, mitä kaikkea tein väärin tässä kierrossa, kun en oikeesti voinut mitään tällaista odottaa...



Itse oon miettinyt kans sitä, että jospa niissä mun munasoluissa on jotain pahasti pielessä, kun ne ei eteenpäin pääse. Mutta enemmän mä oon huolestunut siitä, että mun limakalvoni tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä siitä huolimatta, onko joku tarttunut kiinni vai ei. Menkat kyllä tulee sillon ku niiden hormonien näkökulmasta pitäis tullakin, mutta eikö ne nyt vois jäädä tulematta sillon, ku on aiheellista? On tääkin, ekaks valitan ku menkkoja ei tule ja sitten valitan ku ne kiltisti tulee täsmällisesti. :)



Kurnis,



olet ihan oikeessa, ja koetan tsempata itseäni huomaamaan ne positiiviset puolet. Oon oikeesti vähän puulla päähän lyöty jo pelkästään luomuovulaatiosta. Mutta että plussaan asti ja kaikkea... Mullahan ei muuten lääkärin mukaan ole pco:ta, vaan pco-tyyppiset munasarjat. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Voihan olla, että niihinkin liittyy km:t.



Ja siinä mielessä koen itseni onnekkaaksi, että tämä toinen plussa tuli kuitenkin jo puolen vuoden sisällä, enkä joutunut odottamaan sitä toista 2,5 vuotta. Sehän olis vielä kamalampaa, että raskaaksi tulokin olis aina monen vuoden työn takana ja silti menis aina kesken.



Mä tiedän, että katkeroitua ei saa. Tiedän, miltä se tuntuu, kun katkeroituu. Onneks mä saan edelleen apua näiden asioiden käsittelyyn (terapia taas huomenna), saan ainakin 45 minuuttia viikossa olla rauhassa ja avoimesti katkera kaikesta ja tajuta itse, miksei se kannata. :)



Ja oikeesti, olihan tää aurinkoa risukasaan. Kiitos, kun muistutatte siitä.