Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen hyville äideille
28.12.2011 |
Sellaisille jotka jaksavat vaikka mitä. Meidän esikoinen 3,5kk ja tuntuu etten saa aikaiseksi mitään verrattuna muihin äiteihin.
Ollessani facebook kyylä, olen kateellinen tutulleni joka sai vauvan alle kk sitten, ja päivityksissä on vain juttuja siitä että on käynyt alennusmyynneissä ja vauva ollut mummulla ja valvottaa vähän öisin ja silti vaunuilevat keskustassa päivittäin jne.
En minä jaksanut todellakaan, olen tänä aikana itse käynyt kerran ostoksilla, pakollisilla jouluostoksilla ja vauva oli hoidossa. Ja tänäkin aikana oli niin järjetön ikävä, että seuraava kertaa odotellaan taas jonkun aikaa..
Olen kateellinen niille jotka kertovat puuhaavansa aktiivisesti jotain päivittäin, meillä vaan jutellaan vauvan kanssa, pöllöillään puuhamatolla ja sylitellään ja katsellaan kuvakirjoja. Muut tuntuvat juoksevan koko ajan muskarissa jne..
Tuntuu että olen juuri niitä jotka jämähtävät äitiyteen, antavat itsensä rupsahtaa eivätkä aktivoi lastaan tarpeeksi.
Olisi lahjakortti kampaajallekin, mutta kun en tahtoisi olla erossa vauvasta :( Tuntuu että kaikki muut juoksevat ihan normaalisti kaupoilla ja kampaajalla..
Kommentit (14)
toivottavasti miehesi jaksaa kehua sinua äitiydestäsi, joka on aivan riittävän hyvä.
Toiselle äidille sopii paremmin menevä elämä, toiselle kotona möllöttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka jaksavat vauvansa kanssa vaikka mitä ja ottavat silti omaa aikaa. Olen kateellinen, kun en pysty samaan.
-ap
Sun aloitus oli epämääräinen. Tuntuu että haluat meidän vakuuttavan, että ei sun ole syytä olla kateellinen, että olet oikeasti paljon parempi äiti kuin kampaajalla ramppaajat. Mut eihän se noin mene ja sulla taitaa muutenkin olla oma minuus hakusessa, kun tuollaisten asioiden perusteella luokittelet ihmisiä hyviksi tai huonoiksi.
mainitsemillasi asioilla ole mitään tekemistä HYVÄN ÄITIYDEN kanssa - ne edustavat jotain ihan muuta kuin hyvää äitiyttä. (En siis tarkoita, että edustavat huonoja asioita.) Tee jaksamisesi mukaan, ota nautinnolliset kokemukset sieltä mistä saat. Ei me kaikki voida olla yhtä aikaansaavia!
Siis niillähän kerjätään vaan vakuutuksia siitä että on hyvä ja riittävä ja elämä on hyvää ja kivaa ja sisältörikasta. Kerjätään tykkäyksiä. Olet mennyt nyt vanhanaikaiseen. Sun elämä on ihan ok. Ihmiset on erilaisia. Toiset haalivat vauvalle aktiviteetteja ja liesuavat kaupungilla siksi, etteivät kestä pötkötellä vauvan kanssa puuhamatolla ja lukea kirjoja. Mun mielestä ap:n arki kuulostaa ihan normaalilta ja hyvältä. Tulee vielä aika kun et ole kiinni vauvassa, sehän kasvaa koko ajan. Vauva-aika menee hurahtamalla ohi. Tietää 5 lapsen äiti.
aikana pidän juuri sitä ostoksilla käyntiä, kampaajalla käyntiä jne.
Ja ei, en kaipaa vakuutteluja paremmuudestani, koska oikeasti uskon että näiden äitien lapset voivat paremmin. En vain tiedä miten saisin itseni revittyä samaan suoritukseen. Nykyään ehkä jaksaisinkin jo käydä, enää estää pelkkä ikävä lapsen luo. Ja tämä taas saa epäilemään että millaisen roikkujan kasvatan vauvastani, kun en itse osaa olla erossa yhtä kampaamo reissua..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on myös 3,5 kk ja todellakin roikun hänessä ja hän minussa! Itsenäistymisen aika tulee paljon, paljon myöhemmin. Vauva tarvitsee läheisyyttäsi ja läsnäoloasi.
Nykyään ehkä jaksaisinkin jo käydä, enää estää pelkkä ikävä lapsen luo. Ja tämä taas saa epäilemään että millaisen roikkujan kasvatan vauvastani, kun en itse osaa olla erossa yhtä kampaamo reissua.. -ap
Ei sinun tarvitse olla kolmikuisesta erossa, jos et halua. Ehtii myöhemminkin. Ei lapsesta tule roikkujaa, vaikka äiti haluaisi olla hänen kanssaan. Päinvastoin :). Sinulla on ihan täysi oikeus haluta olla vauvan lähellä, elää symbioosissa aikansa. Se ei ole vauvalle haitaksi.
(Ja tähän nyt disclaimer, ennen kuin joku av tyyppisesti älähtää: vauvalle ei ole haitaksi sekään, jos äiti niin halutessaan käy kampaajalla tms)
Vauvasi kasvaessa sinäkin ihan luonnostaan osaat irtautua hänestä. Niin se vaan menee. Minulla on ollut myös aika voimakas symbioosivaihe omien lasten kanssa vauva-aikana. Niin vaan noista kasvoi ihan reippaita, sosiaalisia ihmisiä :).
Nauti rauhassa vauvastasi! (Ja hei: jos haluat sinne kampaajalle, vaan et raaski jättää vauvaa, nappaa vauva ja hoitaja kampaamoon mukaan. Niin minä aikoinani piipahdin kampaajalla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit kyllä kampaajalle ja muihin juttuihin myöhemminkin. Mitä väliä jos kampaus ei ole justniinkumust? Nauti vauvastasi omalla tavallasi, jo kuukauden päästä saatat ihan toisella tapaa olla halukas lähtemään viettämään omaa aikaa.
älä huoli! Kaikki ei vain ole samanlaisia. Mä en ole koskaan voinut olla erossa lapsistani vauva-aikana. Varsinkin tämä kuopus oli sylissäni koko ekan vuoden (näin kärjistetysti). Nyt on reilun vuoden vanha ja olen alkanut käydä harrastuksissa, muutaman kerran juhlimassa jne. Vanhempi lapsi on silloin tällöin yökylässä eikä enää ole mitään ongelmaa olla erossa. Päin vastoin, vähän saa hermolepoa :-) Tyttö on nyt 4v. ja toisinaan erittäin rasittava...
Kyllä se helpotta, usko pois. Ei välttämättä tarkoita, että juutut kiinni äitiyteen. Varsinkin kun nyt jo tiedostat sen. Tuohan on vaan tervettä, että olet erittäin kiintynyt vauvaasi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää kuulostaa niin kehujen kalastelulta ettei tosikaan :) Ja haluut että sun kavereita alamme nyt dissaan porukalla tms, vai miks oletat että a) 3,5 kk vauvan luota pitäs olla yhtään pois tai b) niin pientä hellittämättä ikävöimällä jotenkin ksvatat riippuvaista lasta. Tiedät selvästi itsekin etteivät asiat ole noin, yrität alentamalla ylentää itseäsi ja silti samalla vihjaat rivien välissä että kaverisi ei ikävöi tarpeeksi lastaan. Tiedät, et noin pienen kanssa ei haittaa vaik ois 24h vierekkäin kokoajan.
Vai tuliko typo ja tarkotit 3,5 vee? Sit sun kirjoitus kävis järkeen, nyt oli vaan...no, ärsyttävä:)
Mulla on ollut samantapaisia tuntemuksia eivätkä ne ole paljon muuttuneet, vaikka vuosia on kulunut. Aina on tuntunut siltä, että olisi pitänyt kuljettaa lasta enemmän sinne ja tänne, harrastuksiin ja kerhoihin ynnä muuta.
Osa ihmisistä vain on enemmän toiminnallisia ja osa taas enemmän keskittyvät asioiden pohtimiseen ja analysoimiseen. Ehkä olet enemmän jälkimmäistä tyyppiä? Ainakaan mä en ole koskaan ollut kovin toimelias enkä käytännöllinen ihminen, vaan ennemmin kotona viihtyvä, olen tykännyt lueskella jne.
Kyllähän sitä välillä miettii, että olisi pitänyt pukata itseään ja lasta enemmän kohti maailmaa. Mutta minkäs luonnolleen voi.
Pidä nyt huolta jaksamisestasi ja omasta ja lapsen terveydestä, se on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne murehtii, joilla on vähiten siihen syytä :)
T: Kotihiiri kolmen äiti
kuin sä, ap. Ekat 6kk, oikeastaan koko ekan vuoden halusin lähinnä paapoa vauvaani kotona ja tuijotella toistemme silmiin. Kyläilyt ym. olivat vaikeita, kun tuntui kuin sydän olisi riistetty rinnasta jos vauva joutui vaunuihin tai auton istuimeen kun olisi (ainakin minun mielestäni) halunnut seurustella tai olla rauhassa.
Mutta mulle ei tullut mieleen, että olisin jotenkin huonompi kuin muut äidit, vaan hieman enemmän kiinni lapsessani. Ja olen ihan normaali, varmasti sinäkin :) enkä ole rupsahtanut vaan pystyin kyllä urheilemaan alusta saakka (juoksulenkki vei vain 1h pois lapselta per kerta ja pystyin järkeilemään, että miehenkin on hyvä olla lapsen kanssa kahden :). Tuo ylenmäärinen symbioosi meni ohi kun lapsi oli about 1,5 v ja siitä saakka olen käynyt omissa harrastuksissa ja kavereitten kanssa ihan mukavasti.
Jotkut vaan on tällaisia, mielestäni kuitenkin parempi kuin se, että haluaa koko ajan pois vauvan luota (sellaisiakin tunnen).
jotka jaksavat vauvansa kanssa vaikka mitä ja ottavat silti omaa aikaa. Olen kateellinen, kun en pysty samaan.
-ap