Mitä järkeä vähävaraisessa perheessä aloittaa ratsastus tms. kallis harrastus?

Ihmettelen vain tytön kaverin perheen touhuja. Kaikesta näkee, ettei rahaa hirveästi ole (asuvat asossa, vanha auto ym.), mutta piti vain ratsastamaan päästä. Kiva sitte, kun ei voi kuitenkaan osallistua leireille, kilpailuihin ym. Aiheuttaa vaan turhia pettymyksiä tolla lapselleen.

Meillä lapset ovat harrastaneet esim. kilpauintia, kuvataidekoulua, tanssia, ottaneet soittotunteja, koripalloa jne. Mikään näistä ei ole halpa harrastus vaan ovat maksaneet 200-400 euroa kaudessa. Ostan myös kaikki lukemamme kirjat, käymme taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuritapahtumissa, kannustan lapsia kouluttautumaan luoville aloille.

Olen yh ja asun kaupungin vuokra-asunnossa.

Mutta en ole rajoittunut tollo kuten aika moni tällä palstalla.

Tyypillistä, että vastaajat ovat takertuneet ap:n esimerkkiin, eivätkä osaa sanoa mitään itse asiasta.

ei automaattisesti ole kallis harrastus! Jos käy esim. yhdellä tunnilla viikossa ja ostaa varusteet käytettynä, niin se ei ole mitenkään erityisen kallista.

Mutkumutku. Koeta nyt vaan vastata jotakin asiallista itse asiaan, äläkä takerru ja intä esimerkistä. Se on VAAN esimerkki. Onko sinulle ihan outoa, että jossakin perheessä näyttää sivullisen silmin olevan liian kallis harrastus?

Ap otti aika konkreettisen, tosielämän esimerkin, eikä hän selvästikään tiedä, mitä ratsastuksen harrastaminen käytännössä on (esim. leirit ja kilpailut eivät automaattisesti kuulu harrastukseen). Ap siis luulee, että tyttö harrastaa kalliisti, vaikka todellisuus saattaa olla ihan toinen.

Mä en oo vielä joutunut sellaiseen tilanteeseen elämässäni, jossa olisin tullut pohtineeksi jonkin toisen ihmisen harrastuksia suhteessa heidän taloudelliseen tilanteeseensa.

harrastusten suhteen. Tosin sitten on ok, jos toinen aidosti haluaa harrastaa jotain vähän halvempaa ja toinen vähän kalliimpaa lajia.

Mutta muuten minusta muiden harrastusten - varsinkaan lasten - ei pitäisi kuulua pätkääkään muille, jos kuitenkin ns. perustarpeet lapsilla tulevat huolehdittua. Saahan sitä kukin perhe valita, panostetaanko asumiseen, autoon, matkusteluun tai vaikka sitten niihin harrastyksiin.

Tyypillistä, että vastaajat ovat takertuneet ap:n esimerkkiin, eivätkä osaa sanoa mitään itse asiasta.

ei automaattisesti ole kallis harrastus! Jos käy esim. yhdellä tunnilla viikossa ja ostaa varusteet käytettynä, niin se ei ole mitenkään erityisen kallista.

takerru ja intä esimerkistä. Se on VAAN esimerkki. Onko sinulle ihan outoa, että jossakin perheessä näyttää sivullisen silmin olevan liian kallis harrastus?

että saisin lapseni harrastuksen rahoitettua. Siitä en luovu, kaikesta muusta kylläkin.

Harrastin ratsastusta ja sain osallistua myös leireille, ponikerhoihin tms ja kilpailuihin.

koskaan ei voi tietää millaisia rahoja ihmiset makuuttavat tilillään. Toinen mahdollisuus on että haluavat satsata elämänlaatuun ja pihistävät mm autosta (ei aina uusin malli velaksi) koska haluavat lapsilleen hyviä harrastuksia.

Mutta yleisesti ajatellen harrastuksetkin pitää miettiä varallisuuden mukaan. Jos e kerta kaikkiaan ole rahaa maksaa lapselleen vaikkapa taitoluisteluharrastusta, sitten pitää harrastaa jotain edullisempaa lajia. Näin tämä meni vielä mun sukupolven lapsuudessa ja kaikki sen ymmärsivät vaikka varmasti joitakin harmitti.

toiset oppii paremmin yhden tunnin viikossa ratsastamalla kuin oman ponin omistajina jotkut =)

jos kuvittelisin omalle kohdalleni, niin sitten lapsi joutuisi kalliin harrastuksen takia luopumaan jostain muustaa asiasta, johon sisaruksensa saisivat taas enemmän tukea. (Vaikka nyt levyt, leffat, vaatteet tmv.)



Jos perhe jonkin keinon harrastuksen rahoittamiseen löytää, niin mitäpä siitä?



Ja kun harrastaa voi niin monella eri skaalalla, että ulkoapäin ei lopulta voi kovinkaan monesta harrastuksesta tietää, että paljonko se tulee maksamaan.

Että kyseessä ei välttämättä ole tytölle sellainen harrastus että päästään kisaamaan yms. vaan voihan siinä olla takana sellaista rakkautta jota nykypäivänä ei ymmärretä: hevosrakkautta. Monesti olen itse hevosrakkaana ihmisenä ihmetellyt niitä jotka pistävät hevosensa teuraaksi kun ei voi enää kisata, tai niitä jotka itkevät kun eivät saa vaikkapa pariin viikkoon ratsastaa hevosen nyrjähdyksen takia.

Joten ei kisaaminen aina ole tärkeintä eikä edes heppaleirit, itselle riitti vuosikausia pelkkä hevosten harjailu kun en ratsastuksesta niin piitannut, ja innolla siivoilin karsinoita, putsasin varusteita, lakaisin tallin lattioita ja vaikkapa pidin seuraa tallikissalle. Ja ne 'ammattiratsastajat' minut loppujenlopuksi sieltä tallilta savustivat, kun en mitään osannut enkä kelvannut oikein mihinkään kun en ratsastanut. eikä niitä perusasioita muille opetettu kuin viisivuotiaille, sillä isommathan ne jo osasivat.

Anteeksi OT, pointtina se että kalliskaan harrastus ei välttämättä pohjaudu pelkkiin kisoihin! Miksi vain rikkailla olisi oikeus nauttia näistä ihanista eläimistä? Voihan olla että köyhälläkin on sydän ja tahtoa muuhunkin kuin perunoihin säästämiseen. Aamen.

me asutaan vuokralla ja meillä 10v.vanha auto ja ulkopuolisen silmin näyttää että ollaan vähävaraisia (ja tulot onkin pienet kuten menotkin) ja niin vaan voi lapset harrastaa ja käydään pari kertaa vuodessa ulkomailla, teatterissa, elokuvissa, ulkona syömässä. Välillä tuntuu että meillä on enemmän varaa ostaa ja tehdä kuin näillä hienoissa taloissa asuvilla maasturilla ajavilla jotka naimisissa pankin kanssa lainoineen

koska emme keksi mitään syytä maailmassa, että meillä olisi kallis auto. MM. sen takia lapseni saavat harrastaa mitä haluavat ja kuinka usein haluavat. Mieheni ei tarvitse kikkelin jatketta ;-)

Moni velkainen ja vähävarainen elää ulos päin kallista elämää. Toisaalta tiedän vaatimattoman näköisiä, mutta tyytyväisiä ihmisiä, joilla varallisuutta erittäin paljon. Katsos, ei kaikki ole niin kuin sinun silmäsi kertovat.

Moni velkainen ja vähävarainen elää ulos päin kallista elämää. Toisaalta tiedän vaatimattoman näköisiä, mutta tyytyväisiä ihmisiä, joilla varallisuutta erittäin paljon. Katsos, ei kaikki ole niin kuin sinun silmäsi kertovat.

Itse ratsastan 1-2 kertaa viikossa. Tyttöni myös kilpailee silloin kun tallilla kisoja. Kilpailut maksavat n. 20-30 euroa kerta (15-20 euroa osallistumismaksu ja 5-10 euroa hevosvuokra)



Ratsastukset maksaisivat noin 3500 euroa vuodessa + kilpailut, mutta me maksamme vain kilpailuista.



Oman työni ohella teen tallitöitä niin paljon kuin apua tarvitaan, Välillä hevosten ruokintaa, ulosvientiä, karsinoiden putsausta, tarhan aitojen korjausta, ratsastustuntien pitoa jne.. keskimäärin 2-3 päivänä teen tallilla töitä + molempien ratsastukset.



Tosin en koe sitä työnä, koska olen sitä ikäni tehnyt ja pidän siitä. Kahden lapsen yksinhuoltajana, minulla ei olisi mitenkään varaa siihen, että tyttö ratsastaisi edes kerran viikossa, saatika, että ratsastaa 2 kertaa ja itse sen 1-2 kertaa. Onneksi olen löytänyt ihana paikan ja saanut soittua asiat näin. Toinen lapsi ei käy tunneilla, mutta oman kiinnostuksensa mukaan saa käydä silloin kun haluaa. Joskus käy aina samalla kuin mekin ja joskus on pitkiäkin taukoja.



Itse olen saanut vaikka mitä aikaan vaihtokauppa periaatteella. Jos minulla ei ole varaa johonkin, niin olen valmis tekemään asian eteen mitä tarvitaan.



mm. Toinen lapsista harrasti jalkapalloa ilmaiseksi, koska tein seuralle nettisivut ja päivitin niitä. Korjaan ystävien ja tuttujen vaatteita/mitä milloinkin tarvitaan ja vastalahjaksi saan mitä milloinkin tarvitsen.



Marraskuun lopussa vaihtelin kavereiden autoihin talvirenkaita ja sain aina pienen summan kiitokseksi.



*Elämä on helppoa kun sen oikein oivaltaa ja hemmetin hankalaa jos siitä sellaisen tekee*

nro 37