Luokanopet Huomio, kysymyksiä koulutuksesta! :)

lo: opiskelevat tiukissa ryhmissä, opiskelu on hyvin koulumaista, suurimpaan osaan opetusta on läsnäolopakko. Päivät ovat pitkiä, koska opetusta (luennot, pienryhmät jne.) on paljon ja koska ryhmätöitä tehdään paljon.

Lo-opiskelu om hieman sellaista leikkiä, ollaan tiivis porukka, paljon kivaa tekemistä ja vaikka päivät ovat pitkiä, eivät opinnot ole kauhean haastavia.



Opiskelu kestää n. 4-5 vuotta jos suorittaa opinnot suunnitellun mukaisesti.

lo: opiskelevat tiukissa ryhmissä, opiskelu on hyvin koulumaista, suurimpaan osaan opetusta on läsnäolopakko. Päivät ovat pitkiä, koska opetusta (luennot, pienryhmät jne.) on paljon ja koska ryhmätöitä tehdään paljon.

Lo-opiskelu om hieman sellaista leikkiä, ollaan tiivis porukka, paljon kivaa tekemistä ja vaikka päivät ovat pitkiä, eivät opinnot ole kauhean haastavia.

Opiskelu kestää n. 4-5 vuotta jos suorittaa opinnot suunnitellun mukaisesti.

Onko muita, kuka voisi vastata sitten taas itse ammattiin? :)

jep, olen pitänyt työstäni, vaikka se välillä haasteellista onkin.



Palkka on huono, lomat ok - perheelliselle lomat ovat tietenkin ihanteellista, koska on itse suunnilleen ainan samaan aikaan lasten kanssa lomalla - ei ongelmia lomahoidon kanssa.

Mutta täytyy sanoa, että esim. kesällä stressitaso alkaa laskea vasta kesäkuun loppupuolella.



Iso miinus on se, etten pääse koskaan omien lapsieni joulujuhliin ja/tai todistustenjakoon, ne kun ovat useimmiten samana päivänä ja samaan aikaan eri kouluissa :( Iltatöitä on verrattain vähän (siis sellaisia mitä ei pysty tekemään kotona) - vanhempainillat, juhlat, erilaiset tilaisuudet ovat pakollista työaikaa, mutta onneksi niitä ei ole ihan joka viikko.

hyvin koulumaista opiskelu, läsnäolopakko ja kaikenlaisten pienten tehtävien tekeminen/palauttelu ihan toista luokkaa kuin suurin osa yliopisto-opintoja. Paljon ei pysty itse vaikuttamaan aikatauluihin ym.



Ja pitäisi kaiken järjen mukaan saada suoritettua ajallaan ne opinnot.



(Valmistuin Helsingistä)



Työ on rankkaa mutta antoisaa, riippuu tosi paljon koulusta, missä työskentelee sekä lapsiaineksesta, jota luokalleen saa.



Jos olet ns. kympin tyttö etkä uskalla pitää puoliasi aikuisia vastaan, et pysty sanomaan tiukasti tai pelkäät toisille mielipahan aiheuttamista, mieti valintaa uudelleen. Suosittelen, että etsiydyt jotain kautta sijaiseksi muutamiksi päiviksi tai pyydät joltakulta opelta pääsetkö seuraamaan oppitunteja pidemmäksi aikaa, jotta saat suhteellisen oikeeta kuvaa siitä, mitä homma on...

LO-koulutus on ainakin Jyväskylässä entisestä muuttunut niin, että valmista lukujärjestystä ei enää tehdä, vaan jokainen opiskelija koostaa oman lukujärjestyksensä HOPS-ohjaajan kanssa. Tosin edelleenkin opiskelijoita kannustetaan ensimmäisinä vuosina etenemään aika lailla samaan tahtiin oman kotiryhmän kanssa, myöhempinä vuosina on enemmän valinnanvaraa ja vapautta. Kontaktiopetusta on edelleen paljon moniin aloihin verrattuna, mutta se on kyllä vähentynyt paljon viime vuosina, samalla itsenäisen työn osuus on lisääntynyt.



Jyväskylässä kotiryhmiä on eri tyyppisiä, joissa myös tekemisen tyyli on erilainen. Itsenäisyyttä eniten vaativana ja toisaalta vapautta tarjoavana pitäisin integraatioryhmää. Rasittavuudesta sen verran, että ennen joulua opiskelijoista huomaa kyllä väsymyksen ja erityisen paljon opinnot vaativat alkuvaiheessa niiltä, joiden on vaikea tehdä omia aikatauluja ja jaksottaa tekemistään ja työt pääsevät kasautumaan.

Pidän työstäni periaatteessa, mutta en juuri tällä hetkellä, koska luokassani on useampi todella huonokäytöksinen lapsi. Työ on siis toooooodella rankkaa ja kaikki se "muu työ" lisääntyy koko ajan, Olisi ihanaa, jos saisi keskittyä rauhassa varsinaiseen työhöni, eli opettamiseen ja opetuksen suunnittelemiseen ja oman ja oppilaiden työn arviointiin. Työpaikalla olen joka päivä n. 8-16 ja koko ajan teen jotain työhön liittyvää.



Muut oppilaat, paitsi ne huonojen perheiden hunningolla olevat lapset, ovat ihania! Ja lomat parasta!

Opiskelen Jyväskylän yliopistossa OKL:ssä. Opiskelu ei todellakaan ole mitään niska limassa raatamista tai kuten normi koulu. Pom-opinnot muistuttavat lukiota/peruskoulua, mutta muuten opiskelu on hyvin vapaata. Luettavaa ei ole mahdottomasti, verrattuna muihin aloihin meillä on varsin vähän töitä. Opetusharjoittelu on jo 1. vuonna, seuraava 3. vuonna. Opiskelu ei oikeasti ole erityisen raskasta, itse koin lukion paljon työläämpänä. Päivätkään eivät ole kohtuuttoman pitkiä ja keskellä viikkoa on varsin usein vapaapäiviä.



Inhottavaa koulutuksessa on luennoitsijoiden provosointi. Kannattaa asennoitua valmiiksi siihen, että luennoitsija voi puhua ihan mitä sattuu ja kaikkea ei kannata niellä. Myöhemmin sanoo provosoineensa. En aina ymmärrä, mikä järki on provosoida opiskelijoita sanomolla "romanioppilaat nyt vain ovat tyhmempiä". Mihin tällä pyritään? Mitään ei kannata niellä valmiina, vaan jokainen teoria ja ajatus on mukautettava itselleen sopivaksi. Onneksi OKL:ssä on kotiryhmäopetus, jossa pohditaan luentoja.



Vakava-kokeeseen kannattaa lukea huolella ja tyhjiä ei kannata jättää liikaa. Haastattelussa kuulemma arvioidaan "koulutettavuutta" eli älä ole ehdoton. Ja kannattaa hakea myös erityispedagokiikkaan, sillä sitä kautta useat saavat POM-opinto-oikeuden ja mahdollisuuden myös luokanopettajan pätevyyteen.