Isänpäivästä

Silti poika menee isälleen sunnuntaina viettämään isänpäivää (kuten aina), on myös tehnyt lahjan ja kortin koulussa. Tällä kertaa oli tehnyt kaksi lahjaa, joista pienemmän saa isäpuoli (oli pojan oma ajatus).



Myöskään minun poikani ei viihdy isällään, pojalla on ikää 9 vuotta, ja pikkusisaruksilla (isänsä ja tämän avovaimon) toisella 3 v ja toisella 10 kk - aika samaa ikäluokkaa sinun lastesi ja lapsipuolesi kanssa. Olen pojan " pakottanut" kuitenkin menemään isälleen, vaikka sydäntä raastaa kun häntä alkaa aina itkettää kun muistaa, että on mentävä isälle. Ja sielläkin poika saa iltaisin isänsä huomion, kun pienemmät nukkuu, eli en usko, että meillä sisarukset olisi syynä viihtymättömyyteen. Ehkä tekemisen/kavereiden puute, en tiedä....



Vaikeaa se on olla äitikin, kun ei haluaisi vieroittaa lasta isästään, mutta joskus tekisi mieli peruuttaakin isäviikonloppu, kun katsoo lapsen haluttomuutta. Ja totta puhuen, kyllä minä pari kertaa vuodessa teenkin niin. Siitäkin sitten olen saanut exän vaimolta sanomista. Toki on hyvä, että hän haluaa lapseni sinne, kun niin paljon on sellaisiakin äitipuoila, jotka eivät siedä miehensä lapsia silmissään....



Näissäkään asioissa ei ole sitä yhtä ainoaa " totuutta" .

Tänä vuonna osui kohdalle, kun muutenkin rytmi on ollut sekaisin esimerkiksi kesän takia, jolloin lapsi oli kolme viikkoa isovanhemmillaan Lapissa.

meillä ihan sopimuksessa lukee, että isänpäivänä lapset on aina isällään ja äitienpäivänä äidillään. Meillä pojat teki kerhossa isänpäivä kortit toinen teki useamman joista toinen meni isälle ja toinen isäpuolelle ja isompi oli tehnyt kortin vaan isäpuolelle ja kun kysyin asiata hän veen ihmetteli, että pitääkö sille isillekkin tehdä kortti? tehtiin sitten kotona toinen koska halusi kerhossa tekemänsä kortin antaa ehdottomasti isäpuolelle. näin meillä.

Meillä lapset olisivat minun puolestani voineet viettää isänsä kanssa isänpäivää. Isäpä ei tänään halunnutkaan viettää aikaa lasten kanssa. Onkohan kellään muulla näin?

meillä mies vielä yritti perjantaina kysellä exältään, josko poika olisi tullut lauantaina meille, ja ollut täällä sit isänpäivään saakka, niin poikapa soitti, etten ole tulossa...olivat menossa kuulemma mummonsa synttäreille. Tuntuu vaan niin kurjalta miestä kohtaan, kun poika ei millään edes muistanu isäänsä, ei korttia, ei puhelinsoittoa ei mitää..saa nähdä tuleeko poika tämänkää viikon viikonloppuna, kun joka kerta kun tänne on aikaisemmin tullut, niin jo 1,5h olemisen jälkee täällä haluaa soittaa jo äidilleen itkukurkussa, ja haluaisi jo kotiinsa, sitten sopivat äitinsä kanssa, että iskä vie sit kotiin la-iltana. Viimeksikin kun poika oli täällä, niin meidän esikoistyttömme olisi halunnut leikkiä tämän kanssa, mutta poikapa vaan tiuski tytöllemme, etten jaksa leikkiä, että mene siitä....törkeetä käytöstä pojalta tytöllemme, kuitenkin tyttömme odottaa kuin kuuta nousevaa, kun poika tulee tänne, sitten käyttäytyy noin :( tyttömme on siis vasta hiukan alle 3v, kun pojalla ikää reilu 8v.



En tiedä sit miten jatkossa yleensä tapaamiset tulevat onnistumaan, elokuun lopussa on viimeksi koko viikonloppu onnistunut hyvin, eli poika ollut täällä sen 2 yötä, voi olla että tapaamiset loppuvat sieltä suunnalta tänne kokonaan, jos siellä vaan äiti sanoo aina, ettei oo pakko mennä jne...no eihän tänne pakottaakaan voi...

Meillä ei ole exän kans oikeastaan minkäänlaisia välejä, tapaamiset on sovittu kolme vuotta sitten niin, että viikonloput vuorotellen äidillä ja isällä, ja lisäksi yksi päivä joka viikko isällä. Jos muutoksia tulee, niin niistä sovitaan tekstiviestein. Tyttäremme on nyt 6v ja on alkanut kiukutella isän luokse menemisestä. Itse olen ollut asiassa ehdoton, enkä anna lapsen päättää, vaikka itselleni olisi ihan sama vaikka olisi aina kotona. Meillä on uusperhe, johon kuuluu kaikkiaan kolme tytärtä, mieheni ja minä.

Isänpäivä ei osunut tänä vuonna iskä-viikonloppuun, mutta laitoin sunnuntaina viestin, että oletko kotona, jos lapsesi tulee käymään. Vastaus oli " joo" . Niinpä sanoin tytölle, että kortti mukaan ja menoksi. Kitinöistä välittämättä vein tytön isälleen ja annoin kotiintuloajan. Lisäsin vielä, että aiemmin ei kannata lähtee kotiin, koska saatan olla käymässä jossain. Hyvin oli päivä mennyt, oli käyty mummulassa ja leikitty serkkujen kanssa.

Jos joku nyt ajattelee, että lapsi olisi jossain vaarassa, niin tarkennan, että kiukuttelun syynä on se, ettei iskällä oo pleikkaa, eikä paras kaveri asu naapurissa.

meiltä löytyy pleikka, niinkun on pojan kotonakin...kerrankin oli syy päästä kotiin, että halusi mennä pelaamaan pleikkaa!!! täällä haluaisi tuijottaa vaan filmeiltä digimoneja, viimeks kun poika täällä oli, meni mulla pinna siihen, kun poika koko ajan tiuski tytöllemme, sanoin vaan tytölle, että vaatteet päälle, me lähdetään ulos, ei jäädä tänne kuuntelee tollaista käytöstä...okei nyt olis ollu mahdollisuus isällä ja pojalla tehdä jotain vaan kahdestaa, no mitä poika halusi tehdä...katsoa filmejä tai pelata pleikkaa, ei mitää muuta!!! Poika ei haluais nukkua samassa huoneessa tyttömme kanssa, koska kuulemma tyttömme pitää niin paljon meteliä huoneessa, että 8v tulee itku...no ei me aleta pojalle omaa huonetta hommaamaan sen takia, jos täällä just just kerran kuussa käy...tällä hetkellä meillä kolmio, mutta neliötä lähdemme metsästämään, emme poikaa varten...vaan että meidän yhteisille lapsillemme on omat huoneet, kun ikää tulossa lisää, meillä siis tyttö ja poika yhteisinä. Miehen poikaa varten meillä on täällä levitettävä vuodetuoli, jossa nukkuu kun luonamme on...omaa sänkyä ihan turha olla, veisi niin paljon tilaa, kuitenkin täällä niin harvoin on...tuo vuodetuoli ajaa ihan sen asian kun on tarviskin :) pojan mielestä iskän luona on paljon kivempaa siis ollut, kun meillä ei vielä yhteisiä lapsia ollut, mies on yrittänyt pojalleen selostaa että menneeeseen on hiukan vaikea palata enää...ja missä poika asuu äitinsä ja tämän uuden perheen kanssa, niin sielläkin on hänellä veli, miksköhän hänelle poika ei tiuski....iskän luona käy niin harvoin, ettei täällä sais olla muita sit nähtävästi ollenkaa?? no johan oli sekava selostus....mutta meillä poika käy niin harvoin, että voiko meitä sanoa edes uusperheeksi, no oli miten oli...poika käy täällä jos on käydäkseen, ei me aleta täällä tekemään mitää suuria muutoksia, että poika täällä viihtyisi...tyyliin että minä ja lapset lähdettäis aina evakkoon niinä vkl kun pojan kuuluisi meille tulla, eihän sekään olis mistään kotoisin.....

Meille olisi periaatteessa sattunut tapaamisviikonloppu juuri isäinpäiväksi,koska edellinen viikonloppu peruuntui...no mieheni lapsen äiti olivat sopineet jo menoa mummolaan jne...ettei lapsi sitten tullutkaan meille.



Vietimme isäinpäivän yhteisen lapsemme kanssa,mutta toki mieheni lapsikin olisi ollut tervetullut. Sitä en sitten tiedä,että tuleeko korttia isälleen ku nyt ensi viikonloppuna tulee...jotenkin äidin kiukuttelun tietäen kortti on varmaan heitettu roskiin tms=(.



Meillä taas ollaan menossa soskuun tapaamisten takia kun mikään ei onnistu,ellei kaikkea ole kirjattu tapaamissopimukseen. Mies aikookin vaatia siihen kohdan,jossa lukee,että lapsi isällään isäinpäivän ja äidillään äitienpäivän...vaikkakin se ei ole kuulemma ole reilua lapsen äidin mielestä. Kostaa lapselleen sen,että mieheni ei ole ollut kovin aktiivisesti tekemisissä lapsen kanssa ennen tätä vuotta.



Että semmosta...saapahan nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu.

meillä tosiaan viimeksi elokuun lopussa onnistunut kokonainen vkl täällä. Milloin poika ollut kipeänä, ei ole päässyt...joskus ei vaan ole halunnut, milloin taas siellä ollut jotain muuta JUURI tapaamisviikonloppuna, kaikki viikonloput ovat tälle exälle tiedossa, mutta silti niille viikonlopuille monesti suunnitellaan kaikkea muuta!!



Olen kanssa samaa mieltä, että täällä pitäisi kanssa käydä tekemässä uusi sopimus tapaamisista, että toimisivat edes jollain tavalla, joka kerta asennoituu siihen että poika on tulossa, niin sit viime hetkellä ilmoitetaan ettei tulekaan..mies monesti lähettää exällee tekstarin, " onko poika tulossa?" " haen siihen ja siihen aikaa" vastauksena tulee, " joo on tulossa" , kappas kun tämä päivä lähestyy eli siis perjantai, niin ex saattaa pari tuntia ennen hakua ilmoittaa, ettei poika haluakaan tulla vasta kuin lauantaina, no okei...mies vastaa siihen, että " asia selvä" meneekin taas hetki, kun tää ex ilmoittaa poika oliskin tulossa, etkai vaan ehtinyt suunnitella mitää menoa jo?" eihän me voida koskaan noille viikonlopuille suunnitella mitää, koska oletetaan aina pojan tulevan, mutta sit viime tingassa peruukin tulon, tämä on monesti niin raivostuttavaa, ja kun poika ei asu samalla paikkakunnalla, niin kilometrejä kertyy, vaikka saman verran kilometrejä tulee, oli sit 1 tai 2 yötä...siinä on vaan se, että miehellä tapana hakea poika pe klo 17 ja palauttaa su klo 16, että ehtii sit kotona rauhoittumaan, kun maanantaina taas koulua, mutta nyt kun nämä viime viikonloput ovat menneet miten ovat, niin mies palauttanu pojan jo la klo 17 kotiinsa, koska meillä la sauna klo 18, kurjaa enää saunan jälkee lähteä viemään, tämä on aina passannut exälle.



Kuitenkin mies haluaa aina poikaansa tavata, niin sit kaikki menee " persiilleen" ettei tulekaan, että pitääkö sit pojalle vaan selventää, että nyt on isä-vkl, menet isälle ja sillä selvä, vaikkei sit haluakaan? Kun viime kuukaudet olleet just poika kerran kuussa täällä, mitä pidempi tauko tapaamisiin tulee, sitä hankalampaa pojan on aina tänne tulla, et olisko sit parempi että sopimuksessa olisi jo suoraan vaikka, tapaamiset joka 3. viikonloppu, yhdessä vaiheessa on ollut tällainenkin juttu, nykyään kuulunut olla joka toinen viikonloppu parillisina viikonloppuina.



Ja mitä muihin juhlapyhiin tulee, kuten joulu...poika on sen aina äidillään ollut, ei koskaan meillä...me ollaan yleensä täällä sit vietetty viikko ennen joulua vietetty sellaista " pikkujoulua" , jossa poika saanut muutamia lahjoja meiltä, ollaan syöty riisipuuroa jne, tänä vuonna kuuluisi pojan olla meillä uusi vuosi, koska tapaaminen osuu sille viikonlopulle, voin jo nyt aavistaa että poika ei tule, ei tullut viime uutena vuotenkaan, vaikka olisi kuulunut...



olen tehnyt oikein sellaisen paperin noista tapaamisista, siinä on päivämäärät jolloin kuuluisi meillä olla, jos ei ole tullut, syy miksi...näistä on ollut apua, jos ex alkanu joskus mukisemaan jostain tapaamisista, on voinu tarkistaa onko poika meillä ollut jne :)



katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan tapaamisten suhteen, kuitenkin pojalle tulee koko ajan ikää lisää, kiinnostaako sitä tulla katsomaan meidän yhteisiä pikku-tenavia ;)

selventää, että nyt on isä-vkl ja sinä menet vaikket haluaisikaan. Juuri niin olen itse tehnyt, eli kun tyttö laittaa hanttiin lähtemistä sanon, että me ollaan näin sovittu ja sun iskäs haluaa olla sun kans. Ei tämä tilanne kenellekään kiva ole, mutta maailmassa tapahtuu paljon " ei niin kivoja asioita" . Olen ajatellut asian niin, että jos kerran annan periksi ja lapsi saa määrätä, niin siitä tulee ikuinen ongelma. Täytyy miettiä tätä uudestaan sitten kun tyttö on isompi, mutta nyt mennään näin.



Eikä teidän mielestäni kannata alkaa omaa olemistanne muuttamaan siksi, että pojalle ei kelpaa. Ei sen isä-vkl:n tarvii mitään erityistä luksusta olla. Poikahan tulee vaan mukaan teidän tavalliseen viikonloppuunne. Tuskin se äitikään siellä kotona mitään sirkustemppuja tekee pojan viihtymiseksi.



Olisikos mahdollista puhua asiasta miehesi exän kanssa? Olisi ehkä helpompaa, jos olisitte kaikki samoilla linjoilla, asettaisitte pojalle säännöt asiassa.