Lue keskustelun säännöt.
Voiko siitä ikinä toipua, jos oma äiti on käyttänyt seksuaalisesti hyväksi
27.12.2011 |
lapsena? Mulle tää asia alkanu vähitellen vasta avautua terapiassa, ja selittää kyllä paljon epämääräistä ja pitkällistä masennus- ja ahdistuneisuusoireiluani. Tuntuu vaan olevan niin tabu, ettei missään voi puhua. Mistä löytyis kohtalotovereita?
Kommentit (19)
Eipä kyllä tarttis asiasta mitään tietämättömien tulla epäilemään, että miten et mitään muistanu ennemmin jne. Asia on niin traumatisoiva ja kipeä että on ihan yleistä muistaa jotain vasta oman lapsen syntymän myötä tai jonkun muun elämänmuutoksen yhteydessä. Kaikki eivät muista koskaan mutta oireileivat epämääräisesti kaiken aikaa. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta mutta erittäin läheisen ihmisen kokemuksia läheltä seuranneena voin sanoa että jotain tietoa asiasta on.
Ap:lle voimia, on hyvä että asiaa pääsit nyt työstämään. Varmaankaan koskaan asia ei sillä lailla "unohdu" ja se on aina osa sinun historiaa ja tulee aina vaikuttamaan jollain tavoin mutta varmasti asian kanssa voi oppia elämään ja löytää elämänilon uudestaan. Työtä ja aikaa se varmasti vaatii. Kovasti jaksamista ja voimia asian selvittelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmasti harvinaista tiedän yhden ihmisen jota en kylläkään ole tavannut ja hän kokee ettei tuota asiaa vastaanoteta missään..
Mulla samaa taustaa mutta ei äidin tekemänä, tosin äitini pahoinpiteli minua ja nytkin kärsin kauheista
pelkotiloista.
Käyn puhumassa mutta se kaikista vaikein asia kun ei avaudu siellä pahoinpitely tulee joskus mieleen.
On vaikea saada apua ja hakea sitä, minä koen niin.
Sun pitää yrittää löytää oikeaa apua.
Tuskallista se on tiedän, ja tuskallista muistaa.
Muistitutkimus ei ole antanut vahvistusta oletukselle, että traumaattiset kokemukset hautautuisivat vuosikausiksi "tiedostamattomaan". On sitä vastoin todettu, että traumaattiset kokemukset eivät unohdu, vaikka ne haluaisikin unohtaa. Ihminen voi toki vältellä muistoja traumaattisista kokemuksista, mutta se ei tarkoita, että muistot hautautuisivat "alitajuntaan". Koko "dynaamisen alitajunnan" käsite on niin ikään tieteellisesti kyseenalainen; yli sadan vuoden aikana ei ole ilmaantunut todisteita sen olemassaolosta.
Mistä torjutuissa muistoissa sitten on kyse? Muistitutkimus on osoittanut, että jotkut ihmiset ovat erityisen alttiita väärien muistikuvien muodostumiselle. Torjuttujen muistojen teoriaan uskova psykoterapeutti saattaa johdatella potilaan "muistamaan" kokemuksia, joita ei ole koskaan tapahtunut, kenties tiedostamatta itsekään johdattelevansa. On osoitettu kokeellisesti, että ihmisen mieleen voidaan istuttaa vääriä muistikuvia, joita he sitten kuvailevat erittäin elävästi niin kuin ne olisivat todella tapahtuneet.
Monet terapiassa olleet ovat myöhemmin terapiasuhteesta irtauduttuaan alkaneet ymmärtämään, että heitä ei ole kaltoinkohdeltu lapsena, vaan muistot kaltoinkohtelusta ovat nousseet terapiatilanteessa tapahtuneesta voimakkaasta suggestiosta. Jokaisen tällaisessa "muistoja palauttavassa" terapiassa olevan pitäisi kysyä koko ajan itseltään: Onko jotain todella tapahtunut, vai johdatellaanko minua muodostamaan vääriä muistikuvia? Jos on nukkunut lapsena äidin ja isän vieressä ja vaikka pidellyt isää kädestä ennen nukahtamista, muistikuvat siitä saattavat karkeasti vääristyä myöhemmässä elämässä, esimerkiksi mielenhäiriöön sairastumisen myötä.
Torjuttujen muistojen teorian soveltaminen psykoterapiassa on vakava ongelma, koska täysin viattomia ihmisiä on tuomittu jopa pitkiin vankeusrangaistuksiin sen perusteella. Myös valemuistoja potilaisiin istuttaneita traumaterapeutteja on sittemmin tuomittu maksamaan korvauksia vahingon tuottamisesta potilaille ja näiden omaisille.
Lisää tietoa ilmiön taustoista saa esimerkiksi terapiakulttuuria kriittisesti tarkastelevista kirjoista. Sexpo-säätiön tutkimuspäällikön, Anu Suomelan, kirjoittama kappale "Psykologinen todistelu seksuaalirikoksissa" teoksessa Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa on hyvä yleiskatsaus ja antaa useita esimerkkejä traumaterapian räikeästä väärinkäytöstä insestisyytösten yhteydessä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 10:50"]
Muistitutkimus ei ole antanut vahvistusta oletukselle, että traumaattiset kokemukset hautautuisivat vuosikausiksi "tiedostamattomaan". On sitä vastoin todettu, että traumaattiset kokemukset eivät unohdu, vaikka ne haluaisikin unohtaa. Ihminen voi toki vältellä muistoja traumaattisista kokemuksista, mutta se ei tarkoita, että muistot hautautuisivat "alitajuntaan". Koko "dynaamisen alitajunnan" käsite on niin ikään tieteellisesti kyseenalainen; yli sadan vuoden aikana ei ole ilmaantunut todisteita sen olemassaolosta.
[/quote]
En usko tätä ihan omakohtaisten kokemusten perusteella. Muistot traumaattisista asioista todellakin hautautuvat alitajuntaan ja tulevat sieltä ylös kovan kivun kanssa. Laitapas linkkiä näihin väitteisiin.
No kaikesta voi toipua, jos tahtoa riittää. Jäljet toki jää, eikä tehdyt muutu tekemättömiksi, mutta jotenkin itseä aina ( minuakin on hyväksikäytetty) suorastaan vituttaa ne voivotukset että " SIinä on ihmisen elämä pilalla", kun ei sen todellakaan niin tarvitse olla. Tuollaiset hokemiset vain aiheuttavat lisää ahdistusta, eivätkä millään tavalla auta pahoja asioita kohdannutta ihmistä.
Ja tuolle, joka kirjoitti pitkät pätkät noista vääristyneistä muistikuvista, mä olen myös lukenut noista paljon, ja on ihan kamalaa millaisia asioita ihmisille on saatu aikaan vääränlaisella terapialla ja ammattitaidottomilla terapeuteilla. Käsittääkseni yksi noita vääriä mielikuvia luovien terapioiden tutkimuksiin johtaneista syistä oli se, että tiettyjä terapiamuotoja läpikäyneet ihmiset tekivät ihan järjettömän usein itsemurhia verrattuna toisiin. Ja nämä oli juuri sellaisia terapioita, joissa väen väkisellä kaivettiin ihmisen päästä mitä tahansa, ja ihmiset alkoivat luomaan niitä muistoja, eivätkä kestäneet sitä mielenterveyden entistä pahempaa järkkymistä, kun niiltäkin asioilta, joilla oli ollut vakaa pohja vietiin se pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta kysyn mitä konkreettista äitisi sitten sinulle on tehnyt?
Jotenkin vaikea tätä on ymmärtää millaista se äidin hyväksikäyttö käytännössä olisi.
Olen aina epäillyt että olen joutunut jollain tavalla hyväksikäytetyksi. Olen varovasti yrittänyt puhua siitä terapiassa useammalle ammatti-ihmiselle eikä yksikään ole vielä halunnut kuulla :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään epäilyjä, että olisin tullut hyväksikäytetyksi lapsena, mutta sen tiedän, että mieli tosiaankin suojelee ahdistavilta ja epämieluisilta muistoilta. Näin on käynyt lapsuudenmuistoilleni tietyiltä vuosilta sekä myös ihan aikuisiän muistoille erittäin traumaattisen vuoden tapahtumista. Saan niistä aikuisiän tapahtumista kyllä kaivamalla esille, mutta paljon on mennyt aktiivisen muistin ulottumiin.
Niin ja ihminenhän unohtaa joka tapauksessa koko ajan muutenkin suurimman osa asioista tai kiinnittää huomiota joihinkin asioihin ja jättää toiset huomiotta vaikka ne silti tallentuu muistiin. Ja unohtuneet jutut voidaan kaivaa esiin hypnoosilla. Hyvä esimerkki tästä oli Mythbusters-jakso, jossa hypnoosin jälkeen kaverit muistivat paljon enemmän yksityiskohtia kuin spontaanisti. Mikä ero sillä sitten käytännössä on että ihminen "välttelee muistoa" ei tietoisesti / muisto on painettu alitajuntaan ulottumattomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 11:18"]
Mielenkiinnosta kysyn mitä konkreettista äitisi sitten sinulle on tehnyt?
Jotenkin vaikea tätä on ymmärtää millaista se äidin hyväksikäyttö käytännössä olisi.
[/quote]
En ole ap mutta minun äitini hyväksikäytti minua mm näin:
Työnsi sisääni esineitä, kuteb kynttilöitä omien sormiensa lisäksi.
pakotti minut koskettamaan itseään sormillani hänen pillustaan.
pakotti mut lukemattomia kertoja katselemaan, kun hän tyydytti itseään ja harrasti seksiä uuden miesystävänsä kanssa.
Mm näin. Toivottavasti sulla nyt on joku käsitys, miten se voi tapahtua.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2011 klo 23:50"]
on tuo tapahtuma "palautunut" mieleen.tai siis ei vieläkään kunnolla, vaan oireita siitä. Joista pystyi terapeutti päättelemään yhtä ja toista.mm insestiunet jotka koskee omaa lasta, kipumuistot tietystä huoneesta josta hyväksikäyttö tapahtui,unet jne
[/quote]
SIis onko noi insestiunet oire tuollaisesta? Mulla on nimittäin insestiunia yhtä lastani kohtaan, mutta mulla on ollut nuorena aika paljon pakkoajatuksia, jotka olen oppinut vain sivuuttamaan, ja nuo unet olen kokenut samanlaisina.
Mä olen joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi nuorena isäni kavereiden taholta, mutta mihinkään pidemmälle se ei ole johtanut.
Mä vaan mietin, että onko noi insestiunet aina oire jostain, vai voiko niitä vaan olla " muuten vaan"? Itse olen nähnyt niitä muutaman kerran, enkä nyt taas varmaan pariin vuoteen. Itse olen ajatellut, että asia on sellainen tabu, ja varmasti oman lapsen hyväksikäyttö kenen tahansa tutun tai tuntemattoman tekemänä yksi suurimmista normaalin aikuisen peloista, että mieli käsittelee sitä tällä tavoin. Ja lapsistani se, johon nuo unet kohdistuu on se herkin ja haavoittuvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikäli jees, että ajusin viimein miks oon tarvinnu sitä kohta 10v!! Mutta muuten. Onko tää nyt sit vaan mun kohtalo, olla loppuikäni traumatisoitunu ja katkera :(
Mitenkään väheksymättä sun kokemuksia, ihan mielenkiinnosta, tahtoisin tietää, et miten noi sun lapsuudenkokemukset jotenki ponnahti nyt siellä terapiassa esille? Miten et ole niitä lainkaan aiemmin tiedostanut? Oletko hakeutunut ihan masennuksen tms. vuoksi terapiaan ja sitten siellä havainnut yhtäkkiä et tadaa, syy tähän on lapsuuden hyväksikäyttö keissi? Mitä äidillesi nykyään kuuluu? Oletko häneen yheyksissä ja minkälainen suhde teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain kuulin että on aika yleistä aikuisena kuvitella hyväksikäyttöä. Tämä siis ihan kommenttina lainkaan väheksymättä kokemuksiasi.
hyväksikäytön torjuu täysin mielestään ja se palautuu jossain vaiheessa aikuisena mieleen. Olen lueskellut aiheesta ja asia on voitu todistaa esim. kolmannen osapuolen vahvistuksella tai sitten hyväksikäyttäjän myöntymisenä tms. Muistan lukeneeni yhdestä tapauksesta jossa epäily vahvistui sitten aikanaan hyväksikäyttäjän päiväkirjasta kun kyseinen ihminen oli kuollut. Tai jotenkin niin se meni.
on tuo tapahtuma "palautunut" mieleen.tai siis ei vieläkään kunnolla, vaan oireita siitä. Joista pystyi terapeutti päättelemään yhtä ja toista.mm insestiunet jotka koskee omaa lasta, kipumuistot tietystä huoneesta josta hyväksikäyttö tapahtui,unet jne
Minulla myös samankaltainen tarina kuin tämän viestiketjun aloittajalla: Menin terapiaan koska en enää jaksanut elämää eteenpäin ahdistuksen ja masennuksen takia. Kävin terapiassa usean vuoden ajan ja aloin tervehtyä. Opin tunnistamaan erilaisia tunteita. Opin tuntemaan kuka ja millainen ihminen olen. Aloin muistaa seksuaalista hyväksikäyttöä vasta n. kuuden vuoden terapiassa käynnin jälkeen: Olin kotona ja tunsin valtavaa tuskaa ja halusin sen pois itsestäni. Itkin ja huusin tuskaani ulos ja myös kirjoitin sitä paperille. Vein kirjoituksen terapeutille, joka oli yllättynyt. Hän ei ollut tunnistanut minussa hyväksikäytön merkkejä, enkä niitä itsekään ollut aikaisemmin selkeästi pystynyt tunnistamaan, vaikka joitain "välähdyksiä" oli mielessä käynyt. Oli jossain määrin vapauttavaa muistaa, mutta se vei kyllä tietyllä tavalla taantumaan. Siinä nousivat voimakkaat tunteet pintaan ja piti alkaa työstää niitä. Ja ajan oloon alkaa "hyväksyä" tapahtunut ja alkaa antaa anteeksi. Kaikkein ikävintä seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksen seurauksena on se, että oireilen vielä yli viisikymppisenäkin. Varsinkin stressaantuneena tulevat häpeän, syyllisyyden ja mitättömyyden tunteet varsin helposti pintaan. Äitini kuolema aktivoi myös muistot jälleen. Olen myös oireillut nuoresta lähtien psykosommaattisilla kivuilla, joille ei ole mitään lääketieteellistä selitystä löytynyt. Seksi on myös ollut vaikeaa ja olen sen kokenut vastenmielisenä. Toivotan sinulle, joka olet kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä paljon voimia ja on hyvä, että olet terapiassa.