Miksi lapsi ei saisi kirkua, viskoa tavaroita tai näyttää negatiivisia tunteitaan kotona?
Raivo on yksi tunne muiden joukossa, miksi se pitää tukahduttaa jos raivopää ei ketään vahingoita ja rikkoo korkeintaan omia tavaroitaan?
Kommentit (20)
Mutta tuhotoiminnalle laitan rajat. Koen asian nimittäin niin, että minun velvollisuuteni on ohjata lasta käsittelemään näitä negatiivisia tunteita, jotta hän aikuisena osaisi hillitä impulssinsa ja olla esim. mätkimättä mummoja kadulla turpiin, vaikka kuinka harmittaisi juuri kun sellainen kulkee ohi.
On eri asia kieltää itse tunne kuin ohjata toimintaa, kun tämä tunne on ottanut vallan.
eli jos lapsi oppii toimintamallin, jossa huudetaan, rikotaan tavaroita jne. hän ottaa tuon toimintamallin käyttöön yhä herkemmin ja herkemmin. Pian pienikin vastoinkäyminen voi saada aikaan ihan kohtuuttoman aggressiivisen käytöksen.
On väärin lasta kohtaan opettaa lapsi purkamaan paha mielensä aggressiiviseen käytökseen, se aiheuttaa hänelle vain harmia ja hankaluuksia ihmissuhteissa. Lisäksi tuollaista kirkumista ja tavaroiden paiskomista ei tarvitse muiden perheenjäsenten jaksaa kuunnella (jos lapsia on monta ja kaikilla sama "oikeus" riehua, niin sitä riehumista ja huutamista on koko ajan).
Totta kai lapsella on oikeus ilmaista paha mielensä. Mut häntä on opetettava käsittelemään se paha mielensä ja tunnistamaan tunteensa.
Raja menee siinä, että mitään ei rikota eikä ketään satuteta. Miksi tavaroita ei saa rikkoa? Siksi, että työtään pitää kunnioittaa eli työllään tienattua rahaa eli rahalla ostettua tavaraa. Jos ei opi hallitsemaan omia tekemisiään, niin seurauksen voivat olla ikävät joskus.
Meillä ei kotona saanut näyttää kun olin lapsi, siitä joko loukkaannuttiin verisesti tai alettiin mököttämään (isä saattoi riepotella tai käydä käsiksi) tai sitten naurettiin.
Mun lapsi saa näyttää ja otan sen vakavasti. En vähättele edes taaperon tunteita. Siinä vedän rajan, että mitään ei saa tahallaan rikkoa kovin pahasti, mutta jotenkin mulla on semmoinen kutina, että on terveellisempää heitellä vaikka lautasia seinään kuin padota tunteensa.
Yleensä taapero viskaa tutin tai huitoo sohvatyynyä ja kirkaisee ja sen saa tehdä, koska ei osaa edes vielä puhua kovin hyvin. Tietty jos asia vaatii tottelemista, niin se tehdään (vaipanlaitto, pukeminen jne) ja piste. Mutta mieltä saa silti osoittaa ihan turvallisesti. Yritän ottaa sen rauhallisen lujana kalliona vastaan.
Vrt. joku lahtaa perheensä, joku huutaa raivoten ja jättää perheensä.
niistä pidä. Mikä sinä olet määrittelemään sen mitä lapsi omilla säästöillään ostamillaan tavaroilla tekee?
mutta kyllä se pitää pystyä aikuisenkin sietää ja osata tyynnyttää!
Lapselle tämä pitää opettaa ettei tartte yksin oppia kantapäänkautta.
Meillä ei saa kukaan lyödä tai hajoittaa vaan koska suututtaa. Tunteet silti sallittuja, myös haukkuminen on väkivaltaa ja siihen pitää puuttua.
tai rikkoo jotain mikä kuuluuu jollekin muulle, tai osuu toiseen ihmiseen.
Rikotko itse telkkarin koska olet sen maksanut? Hajotat autosta tuulilasin koska auto kuuluu sinulle?
Camoon!
10
sen suutuspäissäni alas pöydältä. Itsepähän kärsin seuraukset ja jälkeni siivoan.
Lapsen rahat, ne "omatkin" on vanhempien tienaamia rahoja, eivät mitään lapsen omia vaikka ne on hänelle annettukin.
Taitaa tarvita kunnolliset yöunet ja jotain terapiaa. :D
lapselle annetaan, niin kyllä se on lapsen OMAA rahaa ei enää vanhempien.
Ihme natsivanhempia täällä.
Lasta OPETETAAN siihen ajatusmalliin, että sitä mitä on saanut aikaan kunnioitetaan, toisia kunnioitetaan (ettei satuteta, rikota mitään, huudeta tai pelotella), omista tavaroista pidetään huolta, omaa käyttäytymistään säädellään.
Jos poika (6 v) raivoaa, keskityn häneen ja yritän ymmärtää mitä hän yrittää sanoa. Yleensä otan syliin ja siihen liukeneekin pahin raivoaminen. Jos on niin kiukkuinen että mottaisee, niin joutuu tylysti lattialle ja kuuntelemiseni loppuu siihen.
lapselle annetaan, niin kyllä se on lapsen OMAA rahaa ei enää vanhempien. Ihme natsivanhempia täällä.
Raivo on yksi tunne muiden joukossa, miksi se pitää tukahduttaa jos raivopää ei ketään vahingoita ja rikkoo korkeintaan omia tavaroitaan?
En opeta lapsilleni, että on ok paiskoa tavaroita vihastuspäissään tai kirkua saadakseen tahtonsa lävitse.
eli jos lapsi oppii toimintamallin, jossa huudetaan, rikotaan tavaroita jne. hän ottaa tuon toimintamallin käyttöön yhä herkemmin ja herkemmin. Pian pienikin vastoinkäyminen voi saada aikaan ihan kohtuuttoman aggressiivisen käytöksen.
Lapsuudenkodissa piti hillitä itsensä koko ajan, ja jos suututtiin, niin ei saanut huutaa vaan mököttäminen oli parempi. Siispä olen aikuisena aika hermoheikko kun sisälläni on niin paljon raivoa, ja saatan kilahtaa pienestäkin vastoinkäymisestä.
ovat primitiivireaktioita. Niihin ihminen turvautuu kun ei muuta osaa. Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on auttaa lapsi ilmaisemaan tunteitaan sillä tavalla, että se on tässä kulttuurissa hyväksyttyä.
sanovat psykologit ja itse Guru, Jari Sinkkonenkin.
On vahingollista jos ei saa näyttää negatiivisia tunteitaan sanoo hän.
Mutta tavaroiden rikkominen on väärin.