Miten reagoida kun lapsi haukkuu äitiään, näyttää kieltä jne.

lasta ei saa kieltää sille tulee traumoja, anna sen luoda itselle oma maailma missä mikään ei ole kiellettyä, se aikanaan oppii ne asiat mitä se sitten tekee. Hyvä esimerkki on puistolan R-kioskin kulmilta.

Meillä sanotaan lapselle AINA ettei noin saa sanoa tai tehdä. Usein myös vanhemmat tukevat toisiaan eli jos lapsi sanoo äitiä tyhmäksi, myös isä sanoo lapselle ettei äiti ole tyhmä.

Jos lapsi vain jatkaa, annetaan varoitus ja jos yhä jatkaa,siitä tulee rangaistus joka siis on jo lapselle kerrottu silloin kun varoitettiin. Meillä sopiva rangaistus on esim joku suosittu lelu loppupäiväksi hyllyn päälle, ei saa katsoa pikkukakkosta tms. Ikää meillä lapsella 6v.

Laitettiin lapsi illistelemään ja haukkumaan peilikuvalleen. Joka ikinen kerta kun hän alkoi tekemään sitä minulle tai miehelle.

Sitten kun oli aikansa aina tehnyt sitä, kysyttiin että mille tuntuisi jos joku tekisi hänelle noin.



Kuukauden sitä tehtiin, päivittäin, kunnes lapsi ilmeisesti tajusi että se haukkuminen ja illistely on typerää.



Meillä ei siis kiellot, jäähypenkit jne toimineet. Tehtiin sitten noin lopulta.

Jos lapsi esim. suuttuu, kun asetan hänelle rajoja ja sanoo siksi, että olen tyhmä, saatan vastata, että "Niin, enkös olekin. Minä ymmärrän, ettei sinusta ole kivaa mennä nyt pesemään hampaita (tms.), mutta me mennään nyt kuitenkin pesemään ne hampaat." Saatan myös saada tilanteen laukeamaan ja lapsen nauramaan sillä, että liioittelen: lapsi sanoo, että olen tyhmä ja minä totean, että jooo, kamalan tyhmä.



Toisissa tilanteissa lapsi saattaa oikeasti haluta loukata ja olla inhottava. Silloin ilmoitan, että toisia ei nimitellä eikä muille puhuta rumasti. Tarvittaessa laitan jäähylle miettimään tilannetta hetkeksi ja / tai pyytämään anteeksi.



Eri lapsillekin toimii eri keinot. Herkkä muksu ei kestä sitä, että mielenosoituksesta saa rangaistuksen, kovapäisempi vetää tilanteen ihan tappiin asti joka kerta. Tilanteen lisäksi pitää aina vähän tunnustella sitäkin, kenen kanssa on tekemisissä.

Jos lapsi esim. suuttuu, kun asetan hänelle rajoja ja sanoo siksi, että olen tyhmä, saatan vastata, että "Niin, enkös olekin. Minä ymmärrän, ettei sinusta ole kivaa mennä nyt pesemään hampaita (tms.), mutta me mennään nyt kuitenkin pesemään ne hampaat." Saatan myös saada tilanteen laukeamaan ja lapsen nauramaan sillä, että liioittelen: lapsi sanoo, että olen tyhmä ja minä totean, että jooo, kamalan tyhmä. Toisissa tilanteissa lapsi saattaa oikeasti haluta loukata ja olla inhottava. Silloin ilmoitan, että toisia ei nimitellä eikä muille puhuta rumasti. Tarvittaessa laitan jäähylle miettimään tilannetta hetkeksi ja / tai pyytämään anteeksi. Eri lapsillekin toimii eri keinot. Herkkä muksu ei kestä sitä, että mielenosoituksesta saa rangaistuksen, kovapäisempi vetää tilanteen ihan tappiin asti joka kerta. Tilanteen lisäksi pitää aina vähän tunnustella sitäkin, kenen kanssa on tekemisissä.

lapsellesi. Toisella kertaa saa haukku, toisella kertaa kiellät sen.

ja ne ei oo koskaan haukkuneet mua tai isäänsä tai muita aikuisia. Toisiaan pienenä haukkuivat tyhmäksi, mutta sanoinnapakasti, etät kukaan ihminen ei ole tyhmä. Ihmiset tekee tyhmiä asioita, mutta ketään ihmistä ei saa sanoa tyhmäksi.



Ei montaa kertaa ole tarvinnut sanoa.

Jos haukkuu minua tai siskoa, sanon topakasti, että "minua/siskoa ET SAA HAUKKUA. Ihmisiä ei saa haukkua. Ikinä. Jne. "



Sitten vaadin lasta pyytämään anteeksi halauksen kera. Joskus olen istuttanut lasta sohvalla (ilman leluja ja viihdykkeitä) tunninkin, että tulee anteeksipyyntö. En jätä häntä yksin, vaan olen valmis keskustelemaan. Esim. miltä hänestä tuntuisi, jos minä häntä haukkuisin jne.



Lapseni ei ole koskaan vain jatkanut haukkumista, mutta jos niin tekisi, luultavasti laittaisin hänet omaan huoneeseen saatesanoin "tuollaista en kuuntele, saat tulla pois kun lopetat tuon höpötyksen." tms.

No täällä on kyllä varsin idiootteja ihmisiä, anna sen haukkua tulee traumat :DDD sun äitin velvollisuus on pitää sen lapsi/hirviö kurissa...

Tulen tähän ketjuun ns. äitipuolen (en pidä tuosta termistä) roolissa. Osaisitteko auttaa? Miehen lapsi haukkuu äitiään minulle. Kyseessä on teini-ikäinen lapsi, jonka mielestä äiti tekee pahaa ruokaa, äiti on tyhmä, äiti on lihava, jne. Olen kuunnellut sitä jankutusta surullisena, ja olen korjannut, että hänen äitinsä tekee itse asiassa todella hyvää ruokaa (olen syönyt sitä) ja että toisia ei saa haukkua, ei edes omaa äitiä, vaikka hän tuntuisikin välillä tyhmältä. Tavallaan en hirveästi kehtaisi puuttua, mutta tietysti varmaan pitäisi.

Mutta eihän se käytös siitä mihinkään ole muuttunut. Minusta lapsi ainakin päällisin puolin näyttää tykkäävän, enhän tiedä sitten, haukkuuko minua äidilleen. Mutta on tosi kurja kuunnella sellaista, ja olen sanonut asiasta miehelle, ja hän on yhtä neuvoton, komentaa kyllä lasta puhumaan kauniimmin. Isä on lapsen lähivanhempi ja lapsella on kireät suhteet äitiinsä. 

Tyhmä äiti täällä hei. 3v 5kk tyttäreni alkoi yhtäkkiä haukkumaan minua tyhmäksi. Sanoin, että minulle tulee siitä tosi paha mieli. Onko se sitten lapsen syyllistämistä vai opettamista, että muillakin on tunteet. Sanoin hänelle kyllä, että minä rakastan sinua ennen kuin hän meni päiväkotiin vielä ja halattiin.

Minulla on tosi epäonnistunut olo.

et reagoi mitenkään siihen näin aluksi. nyt sinun kannattaa alkaa hakea apua vanhemmuuteen jotain kautta. vahvistaa jämäkkyyttäsi ja arvovaltaasi vanhempana, määritellä omaa vanhemmuuttasi, miettiä miten haluat kasvattaa lasta mihin pystyt, millaisia toiveita sinulla on omaa vanhemmuuttasi kohtaan? millaista kasvatusta haluat lapsellesi? tämä on hyvä kohta pysähtyä oikeasti heti miettiämään niitä sillä rakas lapsesi haluaa kertoa sinulle että et oikein tiedä vastauksia näihin kysymyksiin.

ihan hyvä aloitus kuitenkin jatkuvaan lapsen kiukutteluun on kai sanoa "sinä et puhu minulle noin olen äitisi" nyt käyttäydyt kunnolla

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä äiti täällä hei. 3v 5kk tyttäreni alkoi yhtäkkiä haukkumaan minua tyhmäksi. Sanoin, että minulle tulee siitä tosi paha mieli. Onko se sitten lapsen syyllistämistä vai opettamista, että muillakin on tunteet. Sanoin hänelle kyllä, että minä rakastan sinua ennen kuin hän meni päiväkotiin vielä ja halattiin.

Minulla on tosi epäonnistunut olo.

ihan hyvin oli kai reagoitu usko itseesi, sun täytyy olla vahva äitinä. sussa on paljon hyvää äitiyttä ja vanhemmuutta, opettele rakastamaan vanhemmuuttasi!

Vierailija kirjoitti:

Tulen tähän ketjuun ns. äitipuolen (en pidä tuosta termistä) roolissa. Osaisitteko auttaa? Miehen lapsi haukkuu äitiään minulle. Kyseessä on teini-ikäinen lapsi, jonka mielestä äiti tekee pahaa ruokaa, äiti on tyhmä, äiti on lihava, jne. Olen kuunnellut sitä jankutusta surullisena, ja olen korjannut, että hänen äitinsä tekee itse asiassa todella hyvää ruokaa (olen syönyt sitä) ja että toisia ei saa haukkua, ei edes omaa äitiä, vaikka hän tuntuisikin välillä tyhmältä. Tavallaan en hirveästi kehtaisi puuttua, mutta tietysti varmaan pitäisi.

Mutta eihän se käytös siitä mihinkään ole muuttunut. Minusta lapsi ainakin päällisin puolin näyttää tykkäävän, enhän tiedä sitten, haukkuuko minua äidilleen. Mutta on tosi kurja kuunnella sellaista, ja olen sanonut asiasta miehelle, ja hän on yhtä neuvoton, komentaa kyllä lasta puhumaan kauniimmin. Isä on lapsen lähivanhempi ja lapsella on kireät suhteet äitiinsä. 

moi, eieln katsoin hyvän tanskalaisohjelman lainavanhemmista. eli teini halusi äidin kaverile kertoa luottamuksella miten menee ja omista ongelmistaan. ehkä kyse on kanssa tuosta teillä? ota vastaan ja kuuntele. nuorelle on varmasti tärkeää että kuuntelet häntä. jos ei mitään hälyttävää tule esiin vaan kyse teinin kasvun kehitykseen liittyvästä ahdidtuksesta tms niin ei tarvi kai tehdä mitään. ihanaa kun välität hänestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä äiti täällä hei. 3v 5kk tyttäreni alkoi yhtäkkiä haukkumaan minua tyhmäksi. Sanoin, että minulle tulee siitä tosi paha mieli. Onko se sitten lapsen syyllistämistä vai opettamista, että muillakin on tunteet. Sanoin hänelle kyllä, että minä rakastan sinua ennen kuin hän meni päiväkotiin vielä ja halattiin.

Minulla on tosi epäonnistunut olo.

ihan hyvin oli kai reagoitu usko itseesi, sun täytyy olla vahva äitinä. sussa on paljon hyvää äitiyttä ja vanhemmuutta, opettele rakastamaan vanhemmuuttasi!

Kiitos. Tää oli tosi lohduttavasti sanottu. Mä oon tällainen ns. erityisherkkä niin sitten helposti otan itseeni. Ehkä toi on sitten ihan hyväksyttävä keino sanoa että itselle tulee paha mieli toisen haukkumisesta. Sitä oli paha mieli tyttärenkin puolesta kun sillä oli selvästi paha mieli jostakin ja se on niin pieni vielä, ettei osaa aina kunnolla kertoa vaikka kyselisinkin mistä kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä äiti täällä hei. 3v 5kk tyttäreni alkoi yhtäkkiä haukkumaan minua tyhmäksi. Sanoin, että minulle tulee siitä tosi paha mieli. Onko se sitten lapsen syyllistämistä vai opettamista, että muillakin on tunteet. Sanoin hänelle kyllä, että minä rakastan sinua ennen kuin hän meni päiväkotiin vielä ja halattiin.

Minulla on tosi epäonnistunut olo.

ihan hyvin oli kai reagoitu usko itseesi, sun täytyy olla vahva äitinä. sussa on paljon hyvää äitiyttä ja vanhemmuutta, opettele rakastamaan vanhemmuuttasi!

Kiitos. Tää oli tosi lohduttavasti sanottu. Mä oon tällainen ns. erityisherkkä niin sitten helposti otan itseeni. Ehkä toi on sitten ihan hyväksyttävä keino sanoa että itselle tulee paha mieli toisen haukkumisesta. Sitä oli paha mieli tyttärenkin puolesta kun sillä oli selvästi paha mieli jostakin ja se on niin pieni vielä, ettei osaa aina kunnolla kertoa vaikka kyselisinkin mistä kiikastaa.

Ihana ihminen olet, muista se nyt ja aina. Onnea ja menestystä vanhemmuuteesi Sinä upeus! Kadehdin näin lapsettomana äitiyttäsi, haluaisin itsekin olla kaltaisesi äiti. oeln kai erityiseherkkä itsekin, mutta tällaiset fiilikset mulle nousee sun kirjoituksesta. no hei!