Lue keskustelun säännöt.
Miehen isä meille katkera ja kateellinen:(
27.12.2011 |
Meillä alkanut nyt lopulta miehen kanssa asiat sujua. Mies sai vuosi sitten hyvän työpaikan, mun yritys saanut tilauksia, hankittiin oma koti, jne.
Myös miehen siskon perheellä asiat nyt hyvin. Meillä kaikilla taustalla työttömyyttä, parisuhdekriisiä jne. Mutta nyt alkanut elämä sujua.
Miehen isältä vaan alkanut tulla kummia kommentteja. Eilen oltiin miehen sukulaisissa iltaa viettämässä, niin paasasi koko illan, miten firmojen osingoista pitäisi mennä 100% vero. Ja progressiivisen verotuksen pitäisi olla kovempi. Jne.
Kamalan katkera ihminen. Tietää taustani ja mielipiteeni, tulen yrittäjäsuvusta. Ihan kuin olisi tahallaan halunnut ärsyttää. Teki mieli sanoa suorat sanat, mutta olen sen verran korrekti, etten ala joulupyhänä miehen isoäidin pöydån ääressä tappelemaan.
Miehen äiti kerran väitti miehen isän sanoneen, että uskoo meillä vielä kaiken menevän mönkään. Ajattelin sen olevan eronneiden toistensa parjaamista. Mutta taisi olla totta.
Mitä tehdä? Lopettaa yhteydenpito?
Kommentit (5)
kateellisuus tai katkeruus?
Vai onko sulle ap kaikki erilaiset mielipiteet kateutta ja katkeruutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös noita kovaosaisia sukulaisia, joiden luulin olevan kultaisia lähimmäisiä. Mutta annas olla, kun kouluttauduin ja "pääsin" heidän mielestään keskiluokkaiseen elintasoon. Eipä enää kelpaa seura, ja kyllä pahaa puhetta piisaa.
Perheemme ei todellakaan ole edes rikas, molemmat olemme ns. matalapalkka-alalla kokopäivätyössä, mutta elämme kuin kulutamme, joten on oma asunto, autot ja kesämökki.
Kilvan ihmetellään millä ihmeellä meidän perhe "mällää" ja että ylpeys kuulemma käy lankeemuksen edellä. Katkeraa puhetta ihmisiltä, jotka tuhlaavat rahansa pulloon ja piristävät elämäänsä pikavipeillä.
En ole jaksanut vaivautua pitämään yhteyttä enää muihin kuin niihin, ketkä osaavat käyttäytyä ihmisiksi seurassamme. Toisaalta säälin heitä ja ihmettelen, miksi ihminen haluaa tuhlata elämänsä valittamalla pyrkimättä koskaan mihinkään itse - sen sijaan vaatimuksia muiden avusta riittää...
Varsinkin, kun miehen isoäidillä oli kylässä heidän sukulaisia ulkomailta. Kerran vuodessa nähdään ja heidän kanssa tullaan hyvin juttuun, olisi halunnut kuulla heidän kuulumisiaan. Mutta ilta meni siihen, kun miehen isä luennoi ja jos joku yritti siihen jotain muuta aihetta sanoa väliin, niin hän mesosi vaan päälle.
Kaikki muut oli suht hiljaa ja vaivautuneita.
Mies yritti isälleen pari kertaa tokaista jotain vastaan, mutta eihän se kuunnellut.
Olen ällistynyt, miten vasemmistolaiset mielipiteet miehen isällä on. Emme paljonkaan ole olleet yhteydessä, mutta nyt kyllä väheni sekin vähä. Ei mielipiteiden vuoksi sinänsä, vaan tahdittomuuden vuoksi. Minusta politiikka ei tosiaan ole sellainen aihe, joka nostetaan esiin, kun pitäisi olla leppoisaa yhdessä oloa sukulaisten kesken jouluna.
ap
Minulla appiukko haukkuu aina kaiken, mitä minä edustan, synnyinkunnasta ammattiin, sisustuksesta ruoanlaittotaitoon.
Tämän sättimisen jälkeen muistelee kaikki vastoinkäymisensä 1920-luvulta alkaen. Ja kuinka isoisänsäkin söi pettua ja lahtarit sitä ja saksalaiset tätä jne.
Yhteydenpito pinnallista ja harvakseltaan - enkä todellakaan ole koskaan kertonut mitään asioitamme heille!