Miksihän anoppi ei opettanut lapsiaan kiittämään?

mutta eihän kukaan toimi aina opittujen mukaan?



Osalle jää kaikki mieleen ja haluavat sitä tehdä, osa ei vaan halua.

ole kuulunut niin tapoihin. Esim. oma äitini on ihan hyvätapainen, mutta itse olen oppinut lahjoista kiittelyn vasta aikuisiällä. Ei äitini suvussa (ja ilmeisesti koko alueella) ole ollut pahemmin tapana kiitellä tai muutenkaan turhia "jauhaa". Kiittelystä tulee vaan vaivaantunut olo toiselle "eihän se nyt mitään". Kunnon työmiestä ja -naista arvostettiin, ei turhaa lörpöttelijää.

itse olen ihan tavallisesta työläisperheestä ja aina käskettiin kiittää, tervehtiä ja pyytää anteeksi. Kuuluu ihan peruselämään ne taidot!

kuulunmut hy viin tapoihin kiittäminen? Junttilassako?

maata olisi ihan yleinenkin tapa olla kiittämättä. Esim mun isovanhemmat ovat kertoneet että heidän lapsuudessaan kiittämättömyys oli todella todella huonotapaista ja siitä sai lapsi rangaistuksen jos ei muistanut kiittää.Ehkä on olemassa jotain junttiperheitä sitten joissa ei ole pidetty tärkeänä tapojen opettamista? Mulle ollut erittäin tärkeää opettaa lapsilleni n'm' ihan perustaidot.

myös appi olisi voinut sen tehdä mutta se mies on sellainen erakko ja luuseri ettei ole koskaan osallistunut lastensa kasvatukseen valitettavasti. Anoppi on opettanut lapsilleen paljon kaikkea muuta tarpeellista mutta nämä hyvät tavat ovat unohtuneet...t. ap

Tyttären 8 v poika kiitelee minusta jo ihan liikaa. Annanpa vaikka talouspaperi palan, niin voi kiitos.

Eimerkiksi kaupassa: myyjä sanoo 15,50€, kiitos, ja ojentaa allekirjoitettavan kuittilapun, minä kiitän ja allekirjoitan, annan takaisin ja myyjä kiittää. Saan kauppakuitin ja kiitän jne. myyjä ojentaa kassin kiitän jne.

Moukka ei osaa opettaa tapoja...

kun saa jotain tai hölle tarjotaan jotain mutta ei...ei koskaan.

Eli anoppi on opettanut etiketin mukaisesti, että lahjasta kiitetään, kun se saadaan. Lisäkiitoksia ei tarvitse esittää. Poikkeuksena on se, että paketti tulee postissa tms. eli siitä ei pääse kiittämään antajaa samantien.



Ainakaan minä en ole opettanut lapsille, että synttäreillä kiittävät kerran ja sitten vielä laittaisivat kiitoskirjeen perään. Lasten ystävätkään eivät niin tee, koskaan ei tule lastenjuhlien jälkeen kiitoskirjettä synttärisankarilta.

ette huomaa tai haluatte toistettavan sitä joka välissä. :)

Olen usein miettinyt samaa isästäni ja tämän uusiopuolisosta.



Heillä on kolme aikuista tytärtä, jotka eivät osaa kiittää. Tökeröä käytöstä.