Lue keskustelun säännöt.
En kutsu enää ystäväperhettä käymään. Nyt sen päätin.
26.12.2011 |
Perheen äiti on neuroottinen ruoan suhteen. Tarjosin jouluruokien yhteydessä lapsille joululimppua, jonka päällä oli sellainen tähtipipari. Äiti alkoi huutamaan, että leipää ei SAA OTTAA ENNEN KUIN RUOKA ON SYÖTY.
Kysyin, ottavatko lapset juomaksi vettä, maitoa vai mehua. Äiti jälleen huutamaan, että meidän lapset eivät juo mehua. EI saa antaa.
Ja jälkiruoalla olin laittanut konvehetja ja muuta. Tarjosin vielä lapsille suoraan rasiasta konvehdit (siis niin, että saivat itse valita) ja äiti yllätys yllätys huusi, että ette ota suklaata, yhdet riittää.
Okei. Kyse on joulusta. Kahdesta, kolmesta päivästä. He olivat VIERAILLA. Olin kysynyt etukäteen, onko jotakin ruokarajoituksia. Ei ollut. Itse söi useammankin palasen, mutta lapsille ei saanut antaa. Ja tämä ilmoitettiin huutamalla. Olen niin nössö, etten saanut sanottua, että meidän talossa saa vieraat aina vähän ekstraa. Ja meillä ei todellakaan mässäillä herkuilla kohtuutta enempää muutenkaan.
Oli muuten kohtuullisen vaikea pitää yllä mukavaa keskustelua, kun tämä yksi aina huusi lapsilleen ja karjui. En minäkään mikään viilipytty ole, mutta jälkeenpäin eskarilaiseni kyllä tiedusteli, että miksi se XX:n äiti huusi niin kamalasti.
Aina sama juttu. Äiti pilaa ruokahysteriallaan hyvän tunnelman. Koska en saa sanottua asiasta, en vai kutsu heitä enää kotiini.
Kommentit (46)
Hampaisiin saa reikiä vaikka omenoilla Kaikkein oleellisinta on se kuinka usein suuhun laitetaan jotakin eli hampaat lilluvat happohyökkäyksessä.
Säännölliset ruokailuajat ja välissä ei suupaloja, kyllä hampaat kestävät silloin karkkipäivät ja limupäivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka uskallatte lastenne mennä naapuriin kylään itsekseen, siellä saattaa saada suuhunsa noita kiellettyjä aineita, kun ei ole mamma valvomassa?
Relatkaa nyt sen ruoan kanssa ihmiset.
Ei yksi ateria lasta tapa. Jos juo mehua aterialla, ei se kyllä estä muun ruoan syömistä.
Jos lapsella on niin kova jano, että juo sen mehun heti alkuun, kannattaa antaa lapselle juomista useimmin!
Kyllä sitten on ihan karjuvan mamman oma moka jos ei ole etukäteen sanonut noista...
Jos olisi pakko kutsua niin sanoisin, että ottakaa omat eväät mukaan, meidän perhe syö sitten mitä haluamme. Mun muksut eivät joutusi omassa kotonaan kärsimään nipoista. Nipo selittäköön sitten omilleen, miksi eivät saa juhlissa syödä sitä mitä toiset.
Ja onko teidän mahdotonta olla syömättä herkkuja juuri silloin kun he ovat kylässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmaa ja se kulminoituu sitten syömisjutuissa etenkin vieraitten läsnäollessa. Kun ei muulla osata päteä, niin ryhdytään natajamaan tarjoiluista ja ruuan epäterveellisyydestä ja yritetään sitä kautta päteä äitinä.
Ruoka-aineyliherkkyydet tietysti ovat asia erikseen, mutta niistähän fiksu ihminen informoi isäntäväkeä hyvissä ajoin ennen vierailuja.
Tuollainen äiti turmelee lapsensa ja tekee hänestä epävarman ja syyllistyjän. Lapsi tulee jossain vaiheessa kuitenkin kokeilemaan herkkuja vaikka salaa ja joutuu sitten pelkäämään seurauksia.
Voisi olla elämä helpompaa, kun vähän höllentäisi vannetta päänupissaan. Kyse on pohjimmiltaan vallanhalusta ja näyttämisen tarpeesta, ei lapsen edusta.
Mitä ihmeen pahaa tapahtuu, jos lapsi syö leipää ennen ruokaa ja juo mehua kyläreissulla? Ja syö muutamat konvehdit jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onko teidän mahdotonta olla syömättä herkkuja juuri silloin kun he ovat kylässä?
mita kukakin saa syödä. Jos nipot eivät anna syödä sitä mitä kylässä tarjotaan, niin se on se nipo joka selittää lapsilleen asian.
ap:n viestiin.
Voisin hyvinkin olla tuo kaverisi, tosin en usko olevani.
Meidän lasten sokerinsaantia rajoitetaan tarkoituksella, niin kotona kuin vieraissa. Karkkipäivä on lauantaina ja herkkuja joskus jälkiruokana. Mehua saa lasillisen aamupalalla ja siinäpä se.
Erityisesti kylässä ollessa katson kyllä aika tarkkaan, kuinka paljon lapset herkkuja mättävät.
Kaikkeen tähän on syynä se, että meidän ipanat ovat pienestä pitäen olleet jotenkin ihan superyliherkkiä sokerille. Keskimmäinen varsinkin saa nopeat humalat ja on sen jälkeen ns. ilkeä juoppo. On tosi noloa, jos lapset alkavat kylässä ollessa riehua aivan hallitsemattomasti. Ja siinä ei silloin enää ole kasvatuksesta apua. Pahimmillaan on lähdetty kesken esim. päiväkodin juhlista, kun joku on ehtinyt piilossa kahmia pipareita kaksi kourallista.
Jouluna annetaan jonkin verran enemmän periksi, on useammin herkkujälkkäriä tai välipalalla voi saada joulutortun. Rajoituksettomasti ei voi antaa syödä, koska seurauksena on lopulta vain itkua, huutoa ja pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elimistön kannalta on justiinsa sama saak ose tärkkelyksestä vai sokerisokerista ne sokerit. Sama juttu hampaiden osalta ja esimerkiksi tuoremehut ovat tosi pahoja hampaille.
Makeaan mieltyminen on luontaista, ei opetettua, mutta se on opetuskysymys, että saako tehdä niin että jättää oikean ruuan syömättä, ehkä toteaa sen olevan "pahaa" ja sitten siirtyy makeisiin jälkiruokaherkkuihin.
Jos opettaa selkeän ruokarytmin ja sen että jollei syö eturuokaa, ei tule jälkkäriäkään ja huolehtii että ruokana on terveellistä monipuolista perusruokaa (ei mitään tärkkelysmössöjä kuten pastoja yms karkkiin verrattavaa ravitsemuksellisesti, ainakaan kovin usein), niin ei pitäisi olla syytä kylässä olla noin tarkkana. En ainakaan keksi siinä tapauksessa mitään terveydellistä syytä tai tapakasvatussyytäkään mosieen. Sen sijaan tiedän parikin yh-äitiä, joilla ruualla ja haerkuilla palkitseminen ja ruuan syömisen maanittelu ja kissanhännänveto ruoka-asioista lapsen kanssa on lähtenyt lapasesta. Tuntemani tyypit potevat huonoa omaa tuntoa sekavasta ruokapolitiikastaan ja koettavat sitten vieraan aikana esittää natsia. Sama juttu kurin suhteen, kotona on löysät linjat ja "antaa mennä", mutta sitten vieraiden aikana ollaan niin julmana ja huudetaan kuin hinaaja, ikäänkuin se olisi sitä kuria ja ikäänkuin tahdottaisiin sanoa että näin minä kovasti töitä kurin eteen teen kuten näet, mutta eivät nämä usko. Oikeasti kuri ja auktoriteetti syntyy positiivisen kautta yhdessä olemisesta ja aikuisen jämäkästä johdonmukaisuudesta ja siitä ettei kaveeraa muksun kanssa.
ap:n viestiin.
Voisin hyvinkin olla tuo kaverisi, tosin en usko olevani.
Meidän lasten sokerinsaantia rajoitetaan tarkoituksella, niin kotona kuin vieraissa. Karkkipäivä on lauantaina ja herkkuja joskus jälkiruokana. Mehua saa lasillisen aamupalalla ja siinäpä se.
Erityisesti kylässä ollessa katson kyllä aika tarkkaan, kuinka paljon lapset herkkuja mättävät.
Kaikkeen tähän on syynä se, että meidän ipanat ovat pienestä pitäen olleet jotenkin ihan superyliherkkiä sokerille. Keskimmäinen varsinkin saa nopeat humalat ja on sen jälkeen ns. ilkeä juoppo. On tosi noloa, jos lapset alkavat kylässä ollessa riehua aivan hallitsemattomasti. Ja siinä ei silloin enää ole kasvatuksesta apua. Pahimmillaan on lähdetty kesken esim. päiväkodin juhlista, kun joku on ehtinyt piilossa kahmia pipareita kaksi kourallista.
Jouluna annetaan jonkin verran enemmän periksi, on useammin herkkujälkkäriä tai välipalalla voi saada joulutortun. Rajoituksettomasti ei voi antaa syödä, koska seurauksena on lopulta vain itkua, huutoa ja pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin usein, kylässä esim. synttäreillä lapsi saa maistaa kaikkea mitä on tarjolla. Ei ole ainakaan vielä mitään övereitä vetänyt esim. karkista tai limsasta. Ei kannata liikaa käyttää pelottelu-taktiikkaa, terve suhtautuminen ruokaan ei ole millään tavalla fanaattista. En ymmärrä karppaamistakaan, saati mitään kalorien laskemista. Mielestäni kaikkea voi syödä kohtuudella. Mutta nyt ei kai olekaan trendikästä suhtautua rennosti, pitää olla joku ruokavalio ja linja?
lapset saavat suklaapalan tms. lähes joka aterian jälkeen, mutta aina ei muisteta eivätkä nuokaan muista pyytää. Ihmisillä on erilainen mässäilynhimo, mutta yksi keino tuottaa mässäilijä on rajoittaa jatkuvasti tiukalla kädellä. Yksi karkki ruokailun jälkeen ei heikennä ruokahalua mitenkään. Hammaslääkärikin sanoi, että tapamme on ihan hyvä, samalla happohyökkäyksellä menee. Minusta tuntuisi tosi kurjalta syödä karkkia salaa illalla lasten ollessa nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karkkiin ja mehuun, joskus myönnän että liiankin lepsu...Mutta mieheni kanssa ihmetellään, kun järjestetään kaverisynttäreitä, niin osa vieraista suorastaan ahmii karkkia, ihan kun ei olisi ikinä sitä saanut syödäkseen. Laittaa monta tikkaria suuhun yhtä aikaa ja sulloo suun täyteen, niin että kuola valuu lattialle :)
Omat lapset ottavat muutaman tekemättä siitä mitään numeroa, kun karkkia on aina ollut suht usein saatavilla. Lisäksi usein juhlapäivinä ei ole karkkia ollenkaan, koska silloin syödään hyvää ruokaa ja jälkiruokia. Karkki suussa ei mikään laadukas juhlaruoka maistu ollenkaan. Eli meillä karkki kuluu melkein enemmän arkeen kuin juhlaan. Reikiä ei ole kummallakaan lapsella vielä yhtään ja iät on jo 9 ja 13 v.
Mitä tapahtuu, jos lapsenne joisivatkin limsaa?
No, ei varmaan kerrasta mitään. Mutta yritän suojata lasten hampaita niin, ettei hampaita tarvitse olla 7-vuotiaana paikkaamassa. Lisäksi mulla on itsellä ihan hirvee PepsiMax addiktio -juon ehkä 2-3 litraa Maxia päivässä. Kyseessä on ihan fyysinen riippuvuus (en juo kahvia) ja haluan kyllä suojata lapsiani myös tältä.
Tiedän, että alkavat jossain vaiheessa limpparia juoda ja juovat sitten... mutta yritän mahdollisimman pitkään pitää erossa. Karkkia syövät karkkipäivänä ja juhlissa.
Esikoiselta kiellettiin myös karkit/keksit noin 2,5 vuotiaaksi. Hänellä ei ole sellaista himoa, vaikka juhlissa annetaankin vapaat kädet eli "saat syödä niin paljon kuin jaksat" -hän syö muutaman keksin ja kourallisen karkkia. Ehkä. Ja se on siinä.
Nuorempi taasen syönyt karkkia varmaan 1,5 vuotiaasta ja hän on sitten sitä sarjaa, joka korvaisi kaikki päivän ateriat karkilla ja herkuilla, jos saisi.
Eli hyvin erilaisia ovat suhteessa herkkujen mussuttamiseen.
Kuule kun meillä on kaikki lapset saaneet pienestä pitäen herkkuja silloin kun niitä on ollut aikuisillekin tarjolla, esim. esikoinen mutusteli hyvin tyytyväisenä 8kk iässä pipareita koko joulunajan jne.
Kolmesta lapsesta vain yksi on tosi kovasti makean perään, ja hän on muutenkin luonteeltaan todella paljon äitinsä kaltainen, eli kova sokerihiiri.
ELi kyllä se makenahimokin on hyvin monien asioiden summa, ei todellakaan sen, saako sitä karkkia 2-v iässä vai ei.
koska en ymmärrä mehua ollenkaan ruokajuomana. Sehän on imelää ja keksin ja pullan kanssa sopiva. Mehu pilaa ihan koko aterian.
Sama on kyllä limpparillakin ja kaikella muulla makealla juomalla. Hampurilaisen, pizzan ja muun mässyruuan kanssa limppari kuuluu asiaan.
Leivän kanssa taas nipotan, koska se saa meidän lapsen piereskelemään. Pienempänä mahasta tuli kova kipeä pallo, mutta nyt hieman iaompana sitten vain piereskellään iloisesti. Meillä ei leipä kuulu ollenkaan ruokapöytään. Sitä on tarjolla 1-2 kertaa päivässä.
ilman että haukutaan natsiksi?
On täällä taas älykästä porukkaa.
...ja siirtää syömishäiriösi autuutta suoraan alenevallekin sukupolvelle, teepä se ihan kuule kotonasi. Meille on turha tulla huutamaan.
Pakko sen verran vierasperheen äitiä puolustaa, että en minäkään anna lasten kylässä syödä juuri mitään. Kotona herkutellaan ja syödään pääasiassa.
Ehkä vierasperheen äidille oli tullut joskus huonoja kokemuksia kylätarjottavista (kuten mullekin on tullut) joten on päättänyt pitää tiukan linjan ruokailuissa.
Mitä tulee siihen huutamiseen, niin eiköhän ystäväsi ole tosiaan huutanut ennenkin. Se ei varmaan tullut sulle yllätyksenä.
limpparia, karkkia yms herkkuja kohtuudella todella pienestä syödä.
Osaavat itse säännöstllä makeiden syöntinsä, kun se ei ole mitään hiellettyä hedelmää.
Meillä karkkipäivä la ja edelleen myös 14v ja 16v pitävät karkkipäivää ihan itse. La aamuisin muistuttavat mitä karkkia haluavat. Mutta karkkia saa syödä juhlissa, kylreissulla jos tarjotaan. Kotonakin jouluna, pääsiäisenä yms. muulloinkin kuin la.
Meillä 16v itse pyytää kylässäkin ruokajuomaksi maitoa kun kysytään mitä haluaisi juoda. Vaikka tarjolla olisikin mehua ja limppariakin. 14 haluaa ruokajuomaksi vettä, 11v joka lapsista hoikin haluaa yleensä mehua.
Eli jos ei tule kieleltyn hedelmän makua tiettyihin asioihin, lapsi osaa itse kyllä säännöstellä herkkuhetkensäkin.