En kutsu enää ystäväperhettä käymään. Nyt sen päätin.
Perheen äiti on neuroottinen ruoan suhteen. Tarjosin jouluruokien yhteydessä lapsille joululimppua, jonka päällä oli sellainen tähtipipari. Äiti alkoi huutamaan, että leipää ei SAA OTTAA ENNEN KUIN RUOKA ON SYÖTY.
Kysyin, ottavatko lapset juomaksi vettä, maitoa vai mehua. Äiti jälleen huutamaan, että meidän lapset eivät juo mehua. EI saa antaa.
Ja jälkiruoalla olin laittanut konvehetja ja muuta. Tarjosin vielä lapsille suoraan rasiasta konvehdit (siis niin, että saivat itse valita) ja äiti yllätys yllätys huusi, että ette ota suklaata, yhdet riittää.
Okei. Kyse on joulusta. Kahdesta, kolmesta päivästä. He olivat VIERAILLA. Olin kysynyt etukäteen, onko jotakin ruokarajoituksia. Ei ollut. Itse söi useammankin palasen, mutta lapsille ei saanut antaa. Ja tämä ilmoitettiin huutamalla. Olen niin nössö, etten saanut sanottua, että meidän talossa saa vieraat aina vähän ekstraa. Ja meillä ei todellakaan mässäillä herkuilla kohtuutta enempää muutenkaan.
Oli muuten kohtuullisen vaikea pitää yllä mukavaa keskustelua, kun tämä yksi aina huusi lapsilleen ja karjui. En minäkään mikään viilipytty ole, mutta jälkeenpäin eskarilaiseni kyllä tiedusteli, että miksi se XX:n äiti huusi niin kamalasti.
Aina sama juttu. Äiti pilaa ruokahysteriallaan hyvän tunnelman. Koska en saa sanottua asiasta, en vai kutsu heitä enää kotiini.
Kommentit (46)
Arjessa on muutenkin tekemistä -saati sitten jos pitää koko ajan stressata vieraiden käytöksen perään. Tapaat ystävääsi sitten kaksin vaikka kahvilassa ja perhetapaamiset sitten muutaman vuoden päästä kun lapset isompia ja äitikin (ehkä) päästänyt pipoa löysemmälle.
Tavallaan jotenkin ymmärrän ruokahysterian -siis en täysin, mutta meillä esim. lapset eivät saa juoda limpparia. Vanhin poika on jo 6v mutta edelleenkään ei anneta limpparia. Pillimehua kyllä saa juhlissa, mutta toistaiseksi olemme päättäneet että yritetään pitää limuista erossa niin pitkään kuin mahdollista.
Jokaisessa vieraspaikassa sitten tungetaan cokista lapsille (myös 2-vuotiaalle). On siinä välillä tekemistä että saa todella emännän ymmärtämään että meidän lapset EI juo cokista.
että meilläkin on linja, ettei lapsille mitään mehuja ruokajuomaksi, ja karkkiakaan ei juuri anneta... ehkä ne yhdet konvehdit olisivat voineet syödä. Yleensä kyllä tosin ilmoitan asian tyyliin: "meidän lapset eivät ole tottuneet juomaan mehua ruuan kanssa, mutta maitoa ottaisivat mielellään".
Itse yleensä osaan kysyä, kun tulee pikkulapsiperheitä kylään, että saako teidän lapsille antaa mehua/limsaa/suklaata tms. etukäteen, niin ei tule porua. Kyllähän lapset yleensä mieluusti söisivät ihan mitä vaan annetaan ja kuinka paljon vaan, mutta vanhemmilla saattaa olla joku linja. Meidän linja on välttää turhia makeita, kuten esimerkiksi mehun tai limsan latkimista. Sama koskee sokeroituja jugurtteja tms.
että meilläkin on linja, ettei lapsille mitään mehuja ruokajuomaksi, ja karkkiakaan ei juuri anneta... ehkä ne yhdet konvehdit olisivat voineet syödä. Yleensä kyllä tosin ilmoitan asian tyyliin: "meidän lapset eivät ole tottuneet juomaan mehua ruuan kanssa, mutta maitoa ottaisivat mielellään".
Itse yleensä osaan kysyä, kun tulee pikkulapsiperheitä kylään, että saako teidän lapsille antaa mehua/limsaa/suklaata tms. etukäteen, niin ei tule porua. Kyllähän lapset yleensä mieluusti söisivät ihan mitä vaan annetaan ja kuinka paljon vaan, mutta vanhemmilla saattaa olla joku linja. Meidän linja on välttää turhia makeita, kuten esimerkiksi mehun tai limsan latkimista. Sama koskee sokeroituja jugurtteja tms.
Mä en kyllä ymmärrä ollenkaan sun kaltaisiasi nipoja. Ja vielä vähemmän niitä, jotka pitävät lapsilleen kunnon natsileiriä, ja itse kyllä porsastelevat kun lapset menee nukkumaan.
Kotona voi olla suht tarkkakin syömisistä, kunhan sen tekee positiivisesti, eikä sillain, että lapsia pelotellaan ja syyllistetään karkin syömisestä tai sen haluamisesta. Mutta sitä en ymmärrä, että ellei jotain ihan oikeita ruokarajoituksia ole, eli allergioita tms. niin sitten nipotetaan kylässä herkuista.
Ei ne lapset todellakaan mene pilalle silloin tällöin herkuttelusta, mutta järkyttävästä syömisten kyttäämisestä todellakin menee.
Ensinnäkin minua aina häiritsee nämä selittelyt: ap selittää, ettei heilläkään herkutella kohtuutta enempää. So what, vaikka herkuteltaisiin? Ei aina tarvi tuntea kaikesta syyllisyyttä.
Toisekseen sain joululahjaksi kirjan Karin Erhnroot Vinoon kasvanut tyttö. Hänet kasvatettiin juuri noin kuin tuo vierasperhe. Mamma söi karkkia, mutta lapset eivät saaneet. Lapsilla ei koskaan ollut samoja taskurahoja kuin muilla lapsilla. Oli järkyttävä kuvaus elämästä: mitään vakavaa ei perheessä ollut, mutta lapset silti mentiin vinoon. Ap:n ystäväperhe taitaa kasvattaa vinoon varttuneita.
Kolmanneksi totean Kekkosen lauseen talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Meillä syödään herkkuja, myös vieraat saavat samalla lailla kuin meidän lapset. En todellakaan muuta meidän perheen elämää jonkun muun perheen mukaisesti. Enkä myöskään odota, että kun me menemme kylään, että talon väki alkaa tarjota herkkuja, koska me satumme olemaan paikalla.
Mistä sellainen tiukkuus johtuu että kerran vuodessa mehun kanssa nautittu ruoka tai suklaakonvehti jälkiruoaksi pilaa koko ruokavalion? Useimmilla lapsillahan on ongelma päästä edes normaalipainoon alipainon puolelta kun ruoka ei niin kovasti edes kiinnosta, edes herkut.
Oma tyttöni on osannut ihan itse muuten kieltäytyä mehusta jos mielummin ottaa vettä tai maitoa ja on osannut kieltäytyä suklaasta jos on jo masu täynnä oikeaa ruokaa.
että meilläkin on linja, ettei lapsille mitään mehuja ruokajuomaksi, ja karkkiakaan ei juuri anneta... ehkä ne yhdet konvehdit olisivat voineet syödä. Yleensä kyllä tosin ilmoitan asian tyyliin: "meidän lapset eivät ole tottuneet juomaan mehua ruuan kanssa, mutta maitoa ottaisivat mielellään".
Itse yleensä osaan kysyä, kun tulee pikkulapsiperheitä kylään, että saako teidän lapsille antaa mehua/limsaa/suklaata tms. etukäteen, niin ei tule porua. Kyllähän lapset yleensä mieluusti söisivät ihan mitä vaan annetaan ja kuinka paljon vaan, mutta vanhemmilla saattaa olla joku linja. Meidän linja on välttää turhia makeita, kuten esimerkiksi mehun tai limsan latkimista. Sama koskee sokeroituja jugurtteja tms.
Säälittää lapsesi, eivät edes kylässä saa herkutella.
Itse olen sellainen että vieraisilla ollaan niin kohteliaita että syädään mitä tarjolla on eikä aleta höösäämään turhasta. Jos jollakin on oikea ruokarajoite, esim. allergia niin se tulee toki huomioida.
haittaa jos lapset joskus jouluna saavat poiketa normaalista arkiruuastaan ja syödä herkkuja jopa epätavallisesti mehua ruuan kanssa.
Arkena on sitten toinen juttu.
Tuollainen totaalikieltäytymine ja hysteria asiata aiheuttaa ongelmia myöhemmin, kun joistakin ruuista on thety "kielltyjä hedelmiä", suorastaan syntiä.
Esimerkkinä tästä serkkuni lapset, jotka nyt yli 10-vuotiain ajuhlissa istuvat monta tuntia herkkupöydäss, kun muut lapset jo ovat siirtyneet puuhastelemaan muuta. Serrkuni lapset söivät pienenä viinirypäleitä muiden nauttiessa jäätelöä.
Mitä tapahtuu, jos lapsenne joisivatkin limsaa?
ja sen erottaa arjesta mm. se, että silloin helliteteään vähän arjen tavoista ja säännöistä Syödään vähän paremmin (ja enemmän :)), sallitaan pieniä paheita jne. Valtaosa vuotta on kuitenkin stä mehutonta ja karkitonta arkea.
En minäkään kutsuisi tuota perhettä enää. Sitäpaitsi muiden ihmisten kotiin ei mennä huutamaan.
Mäkään en halua, että lapset syö leipää ennen ruokaa ja juo mehua, koska sitten ei ruoka maistu. Kyllä mä sen saan kylässäkin sanoa, etenkin jos kysytään niin kuin ap teki.
Jälkiruuaksi suklaat ok, mutta niissä on pakko rajoittaa, koska muuten meidän lapset syö koko rasian.
Jos nyt kumminkin tehtäisiin niin, että jokainen perhe päättää itse mitä ja miten lapset syövät. Myös kylässä.
Joilllekin lapsille on tärkeää syödä kunnolla ihan koko ajan. Muuten tulee väsymystä ja kiukuttelua, mitä ainakin mä pyrin ehkäisemään muiden silmissä tiukoilla säännöilläni. Herkut ei oo kiellettyjä, mutta niitä ei syödä ennen ruokaa eikä sen sijaan.
Mistä sellainen tiukkuus johtuu että kerran vuodessa mehun kanssa nautittu ruoka tai suklaakonvehti jälkiruoaksi pilaa koko ruokavalion?
valloilleen aikuisena tai nuorempana, kun äiti ei nää mitä suuhun pistää..
Mitä tapahtuu, jos lapsenne joisivatkin limsaa?
No, ei varmaan kerrasta mitään. Mutta yritän suojata lasten hampaita niin, ettei hampaita tarvitse olla 7-vuotiaana paikkaamassa. Lisäksi mulla on itsellä ihan hirvee PepsiMax addiktio -juon ehkä 2-3 litraa Maxia päivässä. Kyseessä on ihan fyysinen riippuvuus (en juo kahvia) ja haluan kyllä suojata lapsiani myös tältä.
Tiedän, että alkavat jossain vaiheessa limpparia juoda ja juovat sitten... mutta yritän mahdollisimman pitkään pitää erossa. Karkkia syövät karkkipäivänä ja juhlissa.
Esikoiselta kiellettiin myös karkit/keksit noin 2,5 vuotiaaksi. Hänellä ei ole sellaista himoa, vaikka juhlissa annetaankin vapaat kädet eli "saat syödä niin paljon kuin jaksat" -hän syö muutaman keksin ja kourallisen karkkia. Ehkä. Ja se on siinä.
Nuorempi taasen syönyt karkkia varmaan 1,5 vuotiaasta ja hän on sitten sitä sarjaa, joka korvaisi kaikki päivän ateriat karkilla ja herkuilla, jos saisi.
Eli hyvin erilaisia ovat suhteessa herkkujen mussuttamiseen.
karkkia eikä mehua mutta kylässä on eri juttu- mehua saa, ja esim. kakun päällä karkkia.
Kaikkein oleellisinta on se kuinka usein suuhun laitetaan jotakin eli hampaat lilluvat happohyökkäyksessä.
Säännölliset ruokailuajat ja välissä ei suupaloja, kyllä hampaat kestävät silloin karkkipäivät ja limupäivätkin.
Jos lasta ollaan aina kieltämässä että ei saa ottaa ja ei meidän lapset juo vettä jne jne, niin lapselta jää jotkut kokemukset kokematta. Siis joo ehkä ilman näitäkin aikuiseksi selviää, mutta musta lapsuus on vähän köyhää jos koskaan ei saa mässätä. Jos aikuiseksi asti selviää niin, ettei koskaan syö makeaa niin paljon että maha on kipeä niin onhan se vähän surullista.
Toisekseen, musta on kamalaa jos äiti vetää kaksin käsin suklaata, mutta lapsille ei anneta. Ihan yhtä hyvälle se suklaa maistuu lapsen suussa. Kamalaahan se on vierestä seurata kun toinen lappaa suklaata ja itse ei saa mitään. Vähän sama kuin jos opettaisi lapsilleen, että älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin sanon.
minä olen kasvanut niin, että vanhemmat ovat herkutelleet salaa, ja lapset ovat saaneet herkkuja joskus, juhlissa ja jouluna. Ja silloin joskus, juhlissa ja jouluna vedettiin överiksi. Aamuisin roskiksesta löytyi todisteet ku vanhemmat herkutelleet. Meillä päivän lämmin ruoka oli koulussa. Iltaisin leipää yms.
Kun koitti vapaus, eli muutin pois, alkoi ongelmat. Kilo karkkia ja limsaa päivässä, pitsaa yms. Lihoin. Pelästyin, laihdutin, ahmin, lihoin, laihdutin...
Nyt kivasti elämä pilalla koska en osaa syödä.
Lapsillani on säännöllinen elämä ruokineen jne. Karkkipäivää ei ole vaan yllätyksenä, yleensä x viikossa saavat hyvää. Kylässä ja juhla-aikoina saavat syödä niinkuin haluavat. Ja kyllä on ollut hyvä rytmi lapsilla. Osaavat lopettaa makeiden syömisen ajoissa.
Minulla ei tuota säätelyä ole vaan menee aina överiksi. Lasten nähden hillitsen itseni.
T. Ylialipainoinen syömishäiriöinen jo 16-vuotta... :(
Joilllekin lapsille on tärkeää syödä kunnolla ihan koko ajan. Muuten tulee väsymystä ja kiukuttelua, mitä ainakin mä pyrin ehkäisemään muiden silmissä tiukoilla säännöilläni. Herkut ei oo kiellettyjä, mutta niitä ei syödä ennen ruokaa eikä sen sijaan.
Mistä sellainen tiukkuus johtuu että kerran vuodessa mehun kanssa nautittu ruoka tai suklaakonvehti jälkiruoaksi pilaa koko ruokavalion?
että eivät he osaa kaivata mitään makeita herkkuja, jos siihen ei opeta. Te jauhatte, että voi niitä joskus aina antaa. Joo, mutta kun se lapsi ei osaa itse rajoittaa sitä siihen joskus, vaan sitten alkaa se marina, että kaupasta pitäis ostaa herkkuja, lauantaisin pitäis saada herkkuja, kaikki muutkin saavat herkkuja... Mitä se lapsi oikeasti niistä herkuista saa?? Turhia hiilihydraatteja ja huonoja rasvoja sekä lisäaineita yleensä. Jos lapsi ei varsinaisesti itse kaipaa mitään erityistä (kuten meillä, eli tämä mehu-limsa-karkki kielteinen perhe) niin miksi sitä pitäisi syöttää??
Onhan minustakin vaikka homejuusto hyvää, mutta eihän sitäkään tartte kaikille syöttää?? Samalla perusteella voisi sanoa, että meillä annetaan vieraillekin, herkutelkaa nyt, ei se muutama siivu ketään pilaa...
tapauksessa minä en olisi kutsunut enää ensimmäisen kerran jälkeen uudestaan. Vieraita on mukava kutsua ja syödä yhdessä, mutta jos koko tilanne on vaivautunut ja pitää pelätä mitä uskaltaa tarjota, niin antaa olla.