Lue keskustelun säännöt.
Jokohan tuon kummilapsen voisi "unohtaa"...
25.12.2011 |
Olen vuosikaudet muistanut kummilasta, aina joulut ja syntymäpäivät ja välillä muutenkin. Koskaan ei äitinsä ole kiittänyt eikä sitten lapsen ollessa vanhempi hänkään ole kiittänyt.
Laitoin joulukortin, lähetin lahjat lapselle (15v. jo nyt) ja muistamisen muulle perheelle.
Ei tullut heiltä korttia, ei edes tekstiviestiä onko paketit tulleet perille.
Jotenkin alkaa riittää. Siis edes tekstiviesti olisi minulle riittänyt, että olen vielä heille olemassa. Vaan ei.
Eikös nämä kummin "velvollisuudet" ala tässä tapauksessa jo riittää.....?
Kommentit (26)
Miksi kastatatte lapsenne kirkossa jos ette usko että "mitään jumalia on olemassakaan"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kastatatte lapsenne kirkossa jos ette usko että "mitään jumalia on olemassakaan"???
-on ilmeisesti suuttunut eikä ole ollut yhteyksissä. Pitääkö lähettää lapselle lahja (on vielä sen ikäinen ettei osaa odottaa, äidin takia kai lähettäisin)
aikuisten valtapelien nappuloina...
Minulla ei ole kummilasta kristillisessä mielessä (en kuulu kirkkoon). Sen sijaan minulla on 6 kummilasta kehitysyhteistyöjärjestön kautta. Ne, jotka eivät osaa vielä kirjoittaa, piirtävät tai heidän vanhempansa kirjoittavat heidän puolestaan. On TODELLA mukavaa tutustua toisiin kulttuureihin tällä tavalla, "lapsen silmin", ja käydä kirjeenvaihtoa. He ovat iloisia kirjeestäkin, niin myös minä, ja vaikka maksan tietyn summan heidän koulutuksensa, terveydenhuoltonsa ja ravintonsa takaamiseksi, en koe olevani raha-automaatti vaan saamapuolella tällaisessa kummiudessa. (Minulla on myös omia lapsia) On upeaa kuulla heidän haaveistaan (esim. lääkärin ura), varsinkin kun samanikäiset lapset täällä länsimaissa ovat usein niin täynnä muotileluja ja pelejä ja tuntuvat kuvittelevan että raha kasvaa puissa. Erityisen ilahduttavaa on se lämpö joka näiden kummilasten elämässä ja perheissä on, huolimatta siitä että he asuvat vaatimattomasti. Siinä on suomalaisilla paljon opittavaa kiitollisuudesta ja arvoista.
Omat lapseni olen kasvattanut "vähällä roinalla".
onko se lapsen vika että välit vanhempiin ovat väljähtyneet?
Olette saitoja, ja itsekkäitä! Jos on kiireinen elämä -esim. vuorotyö molemmilla- niin ei se vanhempi ehdi kiittää lahjasta (niistä kaikista 10 mitä lapsi sai).
Minulla on kummilapseen välimatkaa 1000 km eikä juuri pidetä yhteyttä, mutta takuulla lähetän kaikki lahjat ja muistan rukouksissa ym. Ja niin tekevät meidänkin lasten kummit.
Pyh, kaiken maailman kutsuja ym. sitä pitäis saada vastavuoroisesti. Hävetkää!