Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tässä enää tekisi? Miehestä asiaa...
24.12.2011 |
Joo, itse olen mieheni valinnut, ja näin jälkiviisaana jo heti alkuun näkyi merkkejä, että jotain ongelmia voisi tulla, mutta ne merkit olivat niin pieniä...
Mies ei ole koskaan pitänyt kotitöistä. En muuten minäkään. Oma poikamieskämppänsä oli todella sotkuinen. Yhdessä sitä sitten siivoiltiin välillä. Kun muutettiin yhteen, tein 70% kotitöistä, mies enemmänkin autteli. Ei haitannut, koska itse pidin siistimmästä kuin mies, joten koin, että tavallaan kuuluukin tehdä enemmän.
Arvatkaapa, mikä on nykytilanne. Joo, 100% kotitöistä on minun harteillani. MIes ei tee mitään, ellen käske, komenna ja valita runsaasti etukäteen, ja sittenkin tietysti haukkuu minua nalkuttavaksi akaksi (mitä tietty olenkin). Tällaiseksi tilanne muuttui jo toisen lapsen raskausaikana. Mies kävi läpi tuolloin kriisiä, joten kestin sen, mutta nyt on alkanut mietityttää ,koska se kriisi loppuu. Toinen lapsikin on jo 2-vuotias.
Olemme molemmat työssäkäyviä tällä hetkellä. Aloitin työt pari kuukautta sitten, ja miehen mielestä emme ehdottomasti tarvitse siivoojaa. En sitten hankkinut, ja koti on kieltämättä todellinen läävä. Joulusiivoukseen mies ei osallistunut millään tavalla. Lahjojen hankintaan mies ei osallistunut millään tavalla. Jouluvalmisteluihin (joulukorttien teko ja pipareiden leipominen lasten kanssa) ei osallistunut lainkaan. Kaksi viimeistä yötä olen pakannut lahjoja pikkutunneille ,myös miehen sukulaisten lahjoja, jotka siis olen myös ostanut. Mies on nukkunut tuon ajan. Aamuisin olen noussut ylös lasten kanssa, koska mies ei jaksa. Viime yönä pääsin nukkumaan viideltä ja klo 7.30 kuopus heräsi. Siitä sitten riisipuuron keittoon. ARvatkaapa, mitä tekee mies nyt, kun aamupala on syöty? Nukkuu.
Väsyttää ja kiukuttaa nyt niin kovasti, että tekisi mieli pakata lapset autoon ja vain lähteä. Mutta en voi pilata lasten joulua. Eikö tähän todellakaan ole muuta ratkaisua kuin ero? Mies ei suostu pariterapiaan, sitä olen jo pyytänyt. Asiasta ei voi myöskään keskustella, koska alkaa heti huutaa.
Asia olisi ihan toinen, jos mies edes arvostaisi asioita, joita teen. Mutta hän vähättelee ja ivailee. Työssäni on ollut nyt todella paljon kiireitä, mutta mies on laittanut koko ajan omat työnsä tärkeimmiksi, joten en ole voinut ylitöitäkään tehdä. Olen sitten tehnyt iltaisin, kun lapset nukkuvat, mutta univelka on melkoinen. Aamuisin on ollut vaikea ajaa autoa, mutta mies vain nauraa, kun kerron näistä vaikeuksista. Aivan kuin hän ei lainkaan välittäisi väsymyksestäni tai ylipäätään voinnistani.
Ainoa järkevä ratkaisu on ero. Harmittaa vain vietävästi, kun lapset ovat näin pieniä, mitään yritystä ei ole tehty parisuhteen parantamiseksi ja menettäisimme ns. unelmiemme kodin. Mutta ei tässäkään ole järkeä. Olen muuttunut nalkuttavaksi ja itkeväksi akaksi, siinä mies on aivan oikeassa.
Ei taida kellään olla tähän mitään helppoa ratkaisua. :(
Kommentit (24)
Meillä oli miehen kanssa ihan samanlaista.. Ja olo oli se että ei se mies mitään arvoa minulle anna kun ei halua auttaa missään. Ja mielestäni tuommoinen käytös on itsekästä, ei itselläkään vara ole maata p'rse pitkällä kun on koti ja lapset hoidettavana.
Tuo vähättely, ivailu ja nauraminen kuulostaa kyllä pahalta. En tiedä onko ero ratkaisu sitten teidän tilanteessa, meillä se oli koska mies oli myös alkoholisti ym ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet kotityöt nyt sataprosenttisesti ja niin teet eron jälkeenkin.
Toi vähättely, ivailu ja arvostuksen puute on se todellinen ongelma parisuhteessanne. Onko se uutta vai ollut pysyvä tila parisuhteessasi? Jos uskot muutokseen sen osalta niin parisuhdeterapiaan jos et niin tuo on ihan pätevä syy erota.
Koska sitten joutuisit tekemaan ihan kaiken yksin. Teidan on otettava siivooja ja ehka kannattaa palkata joku helpperi joka avustaa sua noiden jouluhommien kanssa.
Jos neliöitä on paljon, niin kyllä siivoaja on ihan perusteltu vaikka kahdesti kuussa. Jos pieni asunto, alle 100 neliötä esim, niin kyllähän yksi nainen sellasen siistinä pitää vaikka vasemmalla kädellä.
Mutta oikeus nukkumiseen on kyllä myös sulla. Jollei mies vahdi ikinä lapsia silloinkaan jos sulla on joku pitkä valvomisputki syystä tai toisesta, niin vahtiiko hänen sukulaisensakaan, äitinsä, siskonsa jne.? Jollei, niin maksaako hän hoitajan, että saatte nukkua tai onko arki muuten organisoitavissa niin että säkin saat sekä huushollin hoidettua että nukuttua?
Nää siis ratkaisuehdotuksia, jos ongelma on siivous ja unen puute.
Vai onko ongelmana eriävä näkemys miehen kanssa siitä että miehen _kuuluu_ tehdä huushollihommia? Tekeekö mies muita kotihommia, onko teillä pihahommia, autonlaittoa, putsaako säännöllisesti viemäristä hiusrotat ja tekeekö muut "äklöt" hommat?
Jollei, niin tehkää ihan selkee työnjako mistä mies vastaa ja mistä sinä tai sitten vuorot, että vuoroviikoin tai jotenkin. Jos kommunikaatio on sillä asteella ettei tuo onnistu tai jos mies on ihan tunnetasolla irrallaan perheestään niin ettei ota mitään vastuuta msitään, edes lapsista, käy vaan huollettavana kotona, niin sitten kyllä voi olla eroajatuksetkin ajankohtaisia puntaroida kunnolla.
On yksi huollettava vähemmän ja ainakin joka toinen viikonloppu vapaata. Ja saa kasvattaa lapset haluamallaan tavalla eikä tarvi katsoa nyrpeää naamaa. Fiilis on ihan erilainen!
Teet kotityöt nyt sataprosenttisesti ja niin teet eron jälkeenkin. Toi vähättely, ivailu ja arvostuksen puute on se todellinen ongelma parisuhteessanne. Onko se uutta vai ollut pysyvä tila parisuhteessasi? Jos uskot muutokseen sen osalta niin parisuhdeterapiaan jos et niin tuo on ihan pätevä syy erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n mies ei nytkään osallistu lasten hoitoon niin on aika epätodennäköistä että tapaisi lapsia säännöllisesti eronkaan jälkeen.
Ihan samanlaista. Otin nuorena ja naivina miehen ja oltu 13v yhdessä. Miestä ei juuri kotityöt kiinnosta. Astiat laittaa koneeseen ja tekee siitäkin suuren haloon. Itse kun siivoan kämpän niin en tee mitään suurta numeroa ja kukaan ei huomaa. Meillä mies ei tee edes miestenhommia vaan isäni on käynyt tekemässä kaikki. =( Olen loppu. Mies nukkuu vaan vk-loppuisin myöhään iltapäivään ja valvoo yöt. Itse en saa nukkua pitkään tai levätä. Eipä tuo hanki tänne sukulaisiaan edes hoitamaan vk-loppuisin lapsia. Jos hänen äitinsä täällä niin samalla tavalla joudun heräämään ja laittamaan ruokaa. Ei äitinsäkään tee muuta kuin nököttää sohvalla. Omat vanhempani auttavat minua paljon.
Pariterapiasta olen puhunut mutta mies ei ole halukas siihen.
Olen 90% lasten kanssa yksin ja mies eri tilassa itsekseen.
Ei puhu minulle mitään jos en kysele.
Riidat aika kamalia. Silloin mies alkaa solvaamaan ja haukkumaan tyhmäksi hulluksi ja pöpipääksi. =(
En tiedä mite tekisi? Tuolla moni sanoi, että erotessa joutuu tekemään sitten kaiken yksin mutta olisiko henkinen taakka helpompi?
Niin ja meillä myös olisi erotessa luopuminen unelma talosta, jonka senkin isäni tehnyt suureksi osaksi.
Mieheni ei mitään osaa arvostaa, ei kiittää, vanhempiani solvaa vaikka he avustavat paljon meitä. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nopeasti korjaan, että mies on hyvä isä. Hän leikkii lasten kanssa ja hoitaakin heitä esim. kauppareissun ajan tai niin, että ehdin siivota/laittaa ruokaa. Mutta kaikki hoitojutut tehdään silloin, kun hän haluaa tai mangun ja pyydän reilusti etukäteen. Joskus on niin ihana, että vie lapset ulos ja saan esim. tehtyä työjuttuja viikonloppuna. Tätä tosin sattuu harvoin.
Ongelmana on se, että kun esim. valmistelin joulua, niin mies katselee elokuvia, nukkuu tai muuten vain lököilee sohvalla, eikä edes pyydettäessä auta. No, eilen laittoi kyllä lapset nukkumaan, mutta on nöyryyttävää joutua nalkuttamaan siitä. MIes sitten vähän ivallisesti hymähtelee, että kylläpäs sitä taas olet ihan hukassa, kun et näitäkään juttuja saa tehtyä...
Mies hoitaa ns. miesten hommat eli esim. ruohon leikkaamisen, renkaiden vaihdot ja korjaustyöt. Näitä nyt vain sattuu meidän perheessämme olemaan harvemmin kuin kerran viikossa. Viime töiden lumitöistä valitti paljon, vaikka tein niitä vähintään kolmasosan ellen lähemmäksi jopa puolia. Eniten minua siis nyppii se, että miehellä on ns. vapaa-aikaa kaikki illat ja vain päältä katselee, kun lataan pesukonetta, ripustan pyykkiä, tyhjään ja täytän tiskikonetta, laitan lapsille iltapalaa ja hoidan nukuttamiset. Vasta sitten teen omia töitäni, joita on joululomallekin kertynyt aivan älyttömästi.
Niin, se, että minun jaksamiseni ei ole hänelle tärkeää, tuntuu pahimmalta.
Edelleen siis mies ei vain lusmuile, hän tekee kyllä noita pihahommia ihan kiitettävästi ja osallistuu lasten hoitamiseen pyydettäessä. Mutta esim. pyydettäessäkin hymähtelee, miten en suoriudu hommista itsenäisesti...
Ja tämä siis on siinä mielessä uusi piirre miehessä, että on huomattavasti pahentunut, kun palasin töihin pari kuukautta sitten. Sitä ennen toki kuopuksen odotusajoista alkaen on ollut kylmempi, ivallisempi ja osallistumattomampi (eli raskaana ollessanikin jouduin tekemään aika rankkoja juttuja, kun miestä ei vain napannut, mutta tällöin hänellä oli ihan oikea kriisi meneillään).
Onkohan tämän palstan mammoista suurin osa katkeria yksinhuoltajaämmiä jotka haluaa samaa kaikille muillekin naisille ?
Kotityöt ja siivoaminen erityisesti on varmaan maailman yleisin kiistakapula parisuhteessa.
Sun AP omassa tekstissä oli ratkaisun avain.
Jos sä et jaksa siivoamista, niin tilaa se siivooja.
Et sä siihen mitään miehen lupaa tarvitse, jos se kerran on ollut asia joka on ollut sataprosenttisesti sun vastuulla.
Ja hei, unohda se ero ainakin toistaiseksi.
Jos asiat ei edisty, niin sitten menette parisuhdeterapiaan. Siellä varmasti on helpompi keskustella asioista ja varmasti miehesikin joutuu asettautumaan sinun osaasi (niitä harjoituksia on).
Itse asiassa, musta alkaa tuntua (vaikka en ole itseäni kovin vanhanaikaisena pitänytkään) että tähän maahan pitäisi saada laki että eropaperit saa jättää vaan jos on samassa esittää liitteeksi todistus siitä että on käyty ainakin vuosi parisuhdeterapiassa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies ei suostu pariterapiaan. Pyydetty on. Keskustelukaan ei enää onnistu. Menee huutamiseksi ja itkemiseksi puolin ja toisin. Sellainen kylmä, arkinen yhdessäolo luonnistuu, mutta välillä räjähtää. Ei kai tämäkään mikään ihanne ole?
parisuhdeterapia ja siivooja tai ero. Jätä sen pyykit pesemättä ja anna äijän tehdä itse omat ruokansa, niin eiköhän lapamato opi tavoille. Siperia opettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus mies on todennut että "onpas täällä paskaista / sotkuista /paljon tiskejä" ja mä sitten tyynesti vastaan "ai kato niin onkin"
tää on mun suoritustaso tällä hetkellä, koska pienet lapset tarvii paljon vahtimista ja ulkoilua, se on ykkösjuttu, saa sitten koti olla. Parisuhde voi ihan ok.
että siivoilu ja kodinhoito ei olekaan miehen hommia.
Joku on suhteessa vialla jos ämmä ei ymmärrä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai miehen omat vanhemmat. Ehkä hän ei olisi ilennyt olla niin lahna.
hommia. Jättäisin siivoamatta ja kaupassa käymättä. Todellakaan en ostaisi mitään lahjoja miehen sukulaisille. Ja menisin aivan taatusti päiväunille, ei kai siihen miehen lupaa tarvita. Siinähän sitten ihmettelee, millaista elämä olisi, jos sinä et jaksaisi. Koska jos hommat painaa sinulla pahasti päälle, niin kohta et enää jaksa. Keksi tapoja osoittaa miten paljon teet, että arkenne sujuu, jospa mies sitten osaisi sinua arvostaa enemmän.
Mutta jos hän oikeasti kohtelee sinua kurjasti, eikä suostu korjaamaan tilannetta joko kahdestaan keskustelemalla tai ulkopuolista apua hankkimalla, niin se on ongelma. Sellainen ei ole osa toimivaa parishudetta.
Ihan turha miettiä ja vatvoa viikkotolkulla. Siitä se elo helpottaa ja on kiva tulla töistä kotiin kun paikat kunnossa ja voit keskittyä lapsiin enemmän. Sitten jos ukko alkaa valittaa siivouksen hinnasta niin ojennat sille imurin..
Mies on sellainen lellipentu, että jos en tee kaikkea, niin anoppi tekee. Esim. kerroin anopille joskus yhteenmuuttomme jälkeen, että meillä saattaa olla sotkuista, kun on miehen vuoro imuroida, niin anopppipa sitten änkesi meille imuroimaan, kun minä olin poissa...
Olen jättänyt siivoamatta ja käymättä kaupassa. Ihan jo sen takia, että töiden takia en vain ole aina ehtinyt. Lasten kanssa olemme syöneet mm. kahvilassa. MIes on sitten tyhjentänyt kaappeja, syönyt, mitä on syönyt. Ei se minua auta, kun lapsethan tuossa kärsii, jos eivät saa kunnollista kotiruokaa. Miehen vaatteitakin olen jättänyt välillä pesemättä, vaikka se työläämpää onkin, kun pitää erotella, mutta ei tunnu miestä haittaavan. Repii sitten jostain likaisia vaatteita päälle. Oli sitten mennyt likaisissa vaatteissa anopillekin, ja tämä oli vähällä tulla meille pesemään pyykkiä. Joka kerta kun olen jättänyt siivoamatta, on anoppi tullut yllätyskäynnille.
Ap
niin lopetat ihan kaiken miehen asioiden hoitamisen.
Et pese se pyykkiä, et laita sille ruokaa jne. Jos alkaa mäkättää, toteat, että on se nyt ihme, kun et edes noista suoriudu, tms. mitä mies sulle heittää.
Lähdet myös pois kotoa ihan vain ilmoituksella, "nyt menen Pirjon luo/vanhemmilleni tms tekemään töitä, en ehdi muuten.
SIis OTAT sitä omaa aikaa anelematta siihen oikeutta mieheltä.
Mä en toisaalta tiedä, miten tuollaisen paskan jälkeen enää mitään kunnioitusta voisi löytyä miestä kohtaan, joten voi olla, että ihan rehti ero olisi parempi. Ja vaikka kuinka selitetään, että sitten pitää KAIKKI tehdä itse, se on kuitekin paljon kevyempää, kuin sen yhden aikuisen paskanjauhajan paapominen siinä vielä ohessa. Ja siihen päälle kaiken maailman pilkkaamisen kuuntelu.
PS. ap sulla on kyllä hämärtynyt aika hyvin millainen on HYVÄ isä. Ei sun miehesi ole lähelläkään sitä, jos "silloin tällöin leikkii lasten kanssa kun pyydät". Ihan oikeasti. HYVÄ isä on omaehtoisesti ja omasta tahdostaan PALJON lasten kanssa, vie heitä oma-aloitteisesti ulos, hoitaa perushoidosta puolet jne.
Mutta aloita nyt sillä, että hommaat sen siivoojan sinne kämppään ja käsket sen äijän pitää päänsä kiinni. Erotat sen perheestä kaikessa sellaisessa, mihin se ei osallistu. Jos haluaa mukaan sun ja lasten kivoihin juttuihin, pääsee kun tekee osansa. Muuten voi kaivaa persettään autotallissa keskenään.
Mies on sellainen lellipentu, että jos en tee kaikkea, niin anoppi tekee. Esim. kerroin anopille joskus yhteenmuuttomme jälkeen, että meillä saattaa olla sotkuista, kun on miehen vuoro imuroida, niin anopppipa sitten änkesi meille imuroimaan, kun minä olin poissa...
Olen jättänyt siivoamatta ja käymättä kaupassa. Ihan jo sen takia, että töiden takia en vain ole aina ehtinyt. Lasten kanssa olemme syöneet mm. kahvilassa. MIes on sitten tyhjentänyt kaappeja, syönyt, mitä on syönyt. Ei se minua auta, kun lapsethan tuossa kärsii, jos eivät saa kunnollista kotiruokaa. Miehen vaatteitakin olen jättänyt välillä pesemättä, vaikka se työläämpää onkin, kun pitää erotella, mutta ei tunnu miestä haittaavan. Repii sitten jostain likaisia vaatteita päälle. Oli sitten mennyt likaisissa vaatteissa anopillekin, ja tämä oli vähällä tulla meille pesemään pyykkiä. Joka kerta kun olen jättänyt siivoamatta, on anoppi tullut yllätyskäynnille.
Ap
Jos kerran on tilanne tuo, niin siinähän sitten tulee. Vaikka kyllä tuo sen verran kamalalta kuulostaa AIKUISELTA mieheltä, että en mä jäisi moista paskakasaa katselemaan. SIinähän sitten saisi elellä äitinsä kanssa rauhassa.
kun lapset on pieniä niin se on vielä helppoa