Rehellisiä vastauksia: tykkäsitkö helliä vauvaasi kun hän oli pieni? Vai ahdistiko sitovuus liikaa
Vai olivatko tunteet molempiin suuntiin vuorotellen?
Kommentit (8)
Nyt on selvästi ihanampaa olla vauvan kanssa. Luontevampaa kun jo vähän " osaa" .. ALuksi siis kyllä ahdisti ja olin suruinen.. Ehkä vieläkin ajoittain.
Painoi 1890 ja tuntui kovin hauraalta. Mutta kun sain ensimmäisen kerran kenguruhoitoon niin voi mikä tunne...
kun ei päässyt edes vessassa käymään, ilman että toinen huusi kuin syötävä (isänsä sylissä).. Luulenpa että kaikenlaiset tunteiden variaatiot ovat mahdollisia ja luonnollisia. Kunhan suurimman osan ajasta äiti nauttii vauvan seurasta, sitten jos tuntuu kurjalta/ahdistavalta suurimman osan ajasta, kannattaa asia ottaa vakavasti, että mahd. masennusta pääsee pian hoitamaan!
Mutta oli tosi itkuinen, ja se oli tosi turhauttavaa, kun itku ei loppunut mihinkään sylittelyyn ja hellittelyyn.
oikein vauva-aikana kuin ongelmat lasten syömisessä/nukkumisessa. Esikoinen ei oikein nukkunut kunnolla eikä syönyt ja sairastui alle puolivuotiaana kroonisesti. Se ahdisti, mutta siis siltä osin, että oma lapsi kärsi ja se oli ahdistavaa katseltavaa. Kuopuksen kanssa mitään ahdistavaa sitten ei oikein ollutkaan pahemmin.
riippuvuussuhde kuuluu asiaan niin kauan kuin vauva on pieni.