Todella köyhän joulu

jättää vuokraa maksamatta, koska sitten tulevat kuukaudet on vielä tiukempia, kun pitää vuokravelkaa lyhentää. Ne, joilla on luottotiedot kunnossa, niin laskut on pakko maksaa, niitä ei voi vain jättää maksamatta.

muutaman sata vuotta on Suomessa joulu köyhilläkin ollut oikeasti köyhä. Ja kuinka kauniita sanoja kuulee vanhuksilta heidän lapsuutensa jouluista, vaikka kuinka niukkaa on ollut.

että tällä hetkellä säästötilin 300e tyhjennetty ja jotain 5e rahaa jäljellä mutta ompahan lahjat, suklaat ym ja kuusi hankittuna. Pe tulee lapsilisät, siitä sitten loput lahjat plus ruuat:)

ja viitseliäisyyttä vaatii köyhän joulu.



Itse olen aikuinen lapseton nainen, ja erittäin köyhä sellainen. Vietän joulun sukulaisten luona, mutta en täysihoidossa vaan osallistun kyllä joulupöydän kustannuksiin, leipomiseen ym.



Ja lahjoja aina läheisille pari kappaletta per naama per joulu, säästöä tulee kirpputoreja kiertämällä ja itse tekemällä. Kannattaa kokeilla nikkarointia ja neulomista, eivät todellakaan vapaaehtoisesti harrastettuna maistu niin puulta kuin peruskoulussa! Ja tuloksena taatusti ainutlaatuiset lahjat.

ja maksaa etukäteen enempi eikä jälkikäteen... Mutta en halua jättää lapsille muistoa ainoasta lapsuudestaan miten köyhää, niukkaa ja surkeaa oli lapsena joulut, lahjoja ei ollut jos ei sitten joku joulupuukeräyksen lahja... Lapsille hyvän lapsuuden takaaminen on ykkösasia, toista lapsuutta kun ei saa.



Tulojen perusteella ollaan varmaan sitä joulupatakeräysten kohderyhmää, mutta en miellä meitä köyhiksi surkeiksi reppanoiksi joiden lapset tarvitsevat hyväntahtoisten varakkaampien ihmisten maksamia avustuksia saadakseen joulun. Lähetin itse läheiselle perheelle paketin, 4 lahjaa lapsille ja joulunamia. Vanhemmat pitkäaikaissairaita ja työkyvyttömiä vaikkei sen köyhempiä kuin minäkään periaatteessa.



ap

tuskin edes huomautuslaskua ehtii tulla.

jättää vuokraa maksamatta, koska sitten tulevat kuukaudet on vielä tiukempia, kun pitää vuokravelkaa lyhentää. Ne, joilla on luottotiedot kunnossa, niin laskut on pakko maksaa, niitä ei voi vain jättää maksamatta.

Mähän en ole tietenkään köyhä, kun asun omistusasunnossa, mutta vastaanpa silti. En näe syytä myydä omistusasuntoa lasten lahjojen vuoksi, lainoihin yms menee kyllä niin että tulot jäävät alle toimeentulotuen.

Etävanhemmalle ei tietenkään tule mitään lapsilisiä tai -korotuksia eläkkeeseen.

Eikä ole ketään jakamassa kuluja.

Joten joo, ei ole juuri vara järkkäillä joulua.

nuorena, kun ei ollut joulukoristeitakaan ja vanhemmat oli työttöminä asuntovelkaisina 90-luvun laman takia. Iso rakennusliike teki konkurssin ja timpuri-isä jäi pariksi vuodeksi vaille töitä. Asuin 500 km päässä kotoa mummoni talon yläkerran yksiössä, mummo oli yhtä köyhä kuin minäkin, ja hävittänyt joulukoristeensa, kun lapset muutti kotoa. Mummolla oli kansaneläke, ja mulla pieni opiskelijan budjetti.



Ruuat onnistui aina, koska kinkku, itsetehdyt laatikot, kotikalja ja puuro tulee halvaksi, ja kinkun jämät voi jälkikäyttää kiusauksiin ja hernerokkaan. Mutta mummo opetti mut niinä vuosina leipomaan karjalanpiirakoita ja kunnon ruisleipää leivinuunissa. Opin myös sienestämisen, marjastamisen ja kalastamisen mummon opissa. Siitä köyhyyden koulusta on ollut hyötyä!



Ekana jouluna kuusesta ja koristeista piti sitten tinkiä, niin hain isoon maljakkoon isoja kuusenoksia, ja tein villalangasta punaisia ja valkoisia palloja. Alumiilla päällystetyn pahvitähden tuikkasin latvaan. Kynttilää polteltiin, mummu antoi mulle lahjaksi villasukat ja minä mummolle suklaarasian. Mummo kertoi tarinoita lapsuuden jouluistaan ja isäni lapsuudesta.



Oli muuten hauskin jouluni, vaikka olikin köyhä. Mummo on nyt 89-v., ja asuu edelleen omillaan. Tänä vuonna menen 3 lapseni kanssa mummolle, eikä ole köyhä se joulu, vaikka asuntovelkainen yh olenkin. Mummolla edelleen vaan takuu/kansaneläke...

ja maksaa etukäteen enempi eikä jälkikäteen... Mutta en halua jättää lapsille muistoa ainoasta lapsuudestaan miten köyhää, niukkaa ja surkeaa oli lapsena joulut, lahjoja ei ollut jos ei sitten joku joulupuukeräyksen lahja... Lapsille hyvän lapsuuden takaaminen on ykkösasia, toista lapsuutta kun ei saa.

Se, että lapsella ei ole lahjavuorta jouluna, ei tarkoita huonoa lapsuutta eikä edes kurjaa joulua. Lapset kyllä odottavat joululahjoja, mutta jos jossain perheessä niitä tulee vain niukasti, niin ei se tarkoita, että lapselle jäisi ikävät muistot lapsuuden jouluista. Perheen jouluissa voi - toivottavasti! - olla muutakin kivaa muisteltavaa kuin lukuisat lahjat.

Ja jos on kyse pienistä lapsista, voi kirpputorilta ostaa lahjoja halvalla. Esim. kirjoja saa jopa uuden veroisina. Itse ostin lapselle muutaman lahjan kirpputorilta, lisäksi tulee jotain karkkia sekä sukulaisten antamat lahjat. 3-vuotiaalle on ihan riittämiin, ei suinkaan liian vähän, ja vähempikin olisi ok.

Minä panostan lapsen kohdalla jouluna enemmän siihen joulunsatuun - lapsi nautti "kirjoittaessaan" joulutontulle ja koristellessamme kotia. Koristeet on saatu ilmaiseksi, ne ovat omasta lapsuudestani tuttuja ja siksi itselleni tunnelmallisia. Lapsen kanssa askarreltiin joulukortteja (vain läheisimmille sekä lapsen kavereille), jouluruuista valitsemme vain ne, joista itse tykkäämme... Meidän joulussa lahjat ovat vain yksi osa joulua.

Ja olemme tosi köyhä perhe, saamme toimeentulotulokea hyvin niukkojen palkkatulojen lisäksi. En koe, että joulustamme jää mitään puuttumaan sen vuoksi, ettei ole rahaa. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö moni köyhä perhe eläisi valtavassa taloudellisessa ahdingossa ja joutuisi tinkimään joulustakin. Mutta on vähän outo ajatus, että ainoastaan valtava ja kallis lahjavuori tekisi lapselle onnistuneen joulun ja antaisi hyvät muistot.

Tiedän ainakin pari, jotka odottavat sossun avustuksilla joulua. Totuus on tunnetusti se, että kaikki rahat on juotu jo viime kuun puolella, ja nyt tulee herätys, et "ainiin, se joulu... *kirosanoja*, jos se sossu ei kustanna meille joulua".



Ja en nyt todella tarkoita, että kaikilla köyhillä näin olisi, mutta ne jotka suurimman haloon nostavat, ovat ise tilanteensa aiheuttaneet...

nuorena, kun ei ollut joulukoristeitakaan ja vanhemmat oli työttöminä asuntovelkaisina 90-luvun laman takia. Iso rakennusliike teki konkurssin ja timpuri-isä jäi pariksi vuodeksi vaille töitä. Asuin 500 km päässä kotoa mummoni talon yläkerran yksiössä, mummo oli yhtä köyhä kuin minäkin, ja hävittänyt joulukoristeensa, kun lapset muutti kotoa. Mummolla oli kansaneläke, ja mulla pieni opiskelijan budjetti.

Ei sillä, että joulu oli köyhä, ei se nyt kummonen ole minullakaan, opiskelevalla yh:lla. Mutta silti.

Ruuat onnistui aina, koska kinkku, itsetehdyt laatikot, kotikalja ja puuro tulee halvaksi, ja kinkun jämät voi jälkikäyttää kiusauksiin ja hernerokkaan. Mutta mummo opetti mut niinä vuosina leipomaan karjalanpiirakoita ja kunnon ruisleipää leivinuunissa. Opin myös sienestämisen, marjastamisen ja kalastamisen mummon opissa. Siitä köyhyyden koulusta on ollut hyötyä!

Ekana jouluna kuusesta ja koristeista piti sitten tinkiä, niin hain isoon maljakkoon isoja kuusenoksia, ja tein villalangasta punaisia ja valkoisia palloja. Alumiilla päällystetyn pahvitähden tuikkasin latvaan. Kynttilää polteltiin, mummu antoi mulle lahjaksi villasukat ja minä mummolle suklaarasian. Mummo kertoi tarinoita lapsuuden jouluistaan ja isäni lapsuudesta.

Oli muuten hauskin jouluni, vaikka olikin köyhä. Mummo on nyt 89-v., ja asuu edelleen omillaan. Tänä vuonna menen 3 lapseni kanssa mummolle, eikä ole köyhä se joulu, vaikka asuntovelkainen yh olenkin. Mummolla edelleen vaan takuu/kansaneläke...

Ja en nyt todella tarkoita, että kaikilla köyhillä näin olisi, mutta ne jotka suurimman haloon nostavat, ovat ise tilanteensa aiheuttaneet...

Kyllä yhteiskunnan pitäisi puuttua aloittajan perheen tilanteeseen, jos perheellä on käytettävissään vähemmän rahaa kuin sossun asiakkaalla. Sosiaalityöntekijöiden olisi asiallista selvittää, miksi aloittaja ei kykene huolehtimaan perheestään edes sen verran, että saisi haettua toimeentulotukea.

Aikuinen voi valita kärsimyksen, mutta yhteiskunnan pitää suojella lapsia siinä tapauksessa ettei vanhemmat siihen kykene.