Lue keskustelun säännöt.
Miksi taapero- tai leikki-ikäinen ei saa hyppiä omassa kotonaan sohvalla tai sängyllä?
20.12.2011 |
Rajansa säännöilläkin! Pienen pitää saada leikkiä, hullutella ja liikkua! Toki meidän lapset eivät saa hyppiä vieraisilla sängyssä, mutta kotona totta kai.
Kommentit (53)
Meidän sohvan vieressä ei ole pöytää eikä muutakaan "kulmallista". Ainoastaan sohvan edessä on pehmeä villamatto ;) Ja lattiakin on kamala (mutta kohtalaisen pehmeä) muovimatto. Ikävää jälkeä tulee myös, jos tippuu leikkipuistossa kiipeilytelineeltä tai liukumäestä alas. Maa on usein pehmeää hiekkaa, mutta voi sielläkin lyödä silmäkulmansa vaikka isompaan kiveen.
Minä ei ikinä laittaisi kotiini kivilattiaa, enkä lasisia (teräväkulmaisia) pöytiä lasten takia. Sohvalla sen sijaan saa kiipeillä, kunhan leikki pysyy aisoissa.
"Voi tulla pipi joten varmuuden vuoksi kielletään kaikki hauska ja motoriikkaa kehittävä toiminta." Millä luulette, että ne taidot kehittyvät, jos niitä ei saa tutussa ympäristössä harjoitella? Mua oikeasti huvittaa nää vastaukset, mä luulin itse olevani hössöttäjä, mutta nyt mä tiedän mitä on todellinen hössöttäminen ja ylisuojeleminen, jolla aiheutetaan vaan hallaa. Kauanko ajattelitte lapsianne estää liikkumasta? Käyttekö koulussa vielä kiipeilytelineillä kytiksellä? Luuletteko, että taaperot eivät päiväkodissa kiipeile ja liiku jatkuvasti ns. riskirajoilla? Ja siksi he juuri kehittyvät hoidossa. Sääliksi käy teidän lapsianne.
Sita liikkumista ja pomppimista kun voi harjoitella vahan turvallisemmassakin paikassa kuin sangyssa tai sohvalla. Tulee aika ikavaa jalkea, jos putoaa sohvalta leuka edella poydan kulmaan.
Meilla aikoinaan 2,5v kiipesi Phil&Teds rattaiden alapuolella olevaan istuimeen, en ehtinyt ottamaan kiinni, kun neiti paatti nojata istuimen selkanojaan naama edella. Rattaat keikahti ja neiti tuli leuka edella lattiaan, pudotusta ehka 50cm. Tuloksena 3cm levea luuhun asti auki oleva haava, johon tarvittiin 7 tikkia ja siina on elinikainen arpi.
Huvittele sina vaan itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ainakaan ole varaa ostaa uutta sohvaa tai sänkyö siksi, että kolme poikaa kimpassa hyppii sen rikki. Hauskaa saa pitää, muttei rikkoa. Meilla lapset riehuu ulkona. Täällä maalla siihen on hyvin tilaakin.
Ystäväni oli fiksu ja osti tosi paksun patjan lattialle, jossa lapset sai hyppiä monia vuosia ja sitten piti ostaa uusi patja hyppimistä varten!
Harmittaa etten ite ymmärtänyt, koska patjasta oli tosi paljon iloa. Koko perhe makoili siinä välillä ja lueskeli kirjojaan!
Patja muuten oli vuosia olohuneen lattialla päällystettynä kauniilla kankaalla! Huiiii sisustajat!
Sohva on niin pieni ettei siinä voi hyppiä mutta kiipeillä saa ihan vapaasti. Sängyllä saa pomppia, valvotusti, silloin kun kukaan ei siellä makoile. Taapero tietää jo, että sängyllä pitää olla varovasti ja pomppia vain keskellä.
Mutta ei sohvilla ja sängyillä. Ja ihan vain siitä syystä, että en halua niiden menevan rikki.
Ja ylläripylläri, molemmat lapset ovat lahjakkaita liikunnallisesti. Sitä kun voi niitä liikunnallisia taitoja harjoittaa muutenkin kun sohvalla hyppimisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis patjasta pysyvästi lattialla. Harmi kun ei mies ole kovin ilahtunut ajatuksesta... ;)
Ystäväni oli fiksu ja osti tosi paksun patjan lattialle, jossa lapset sai hyppiä monia vuosia ja sitten piti ostaa uusi patja hyppimistä varten!
Harmittaa etten ite ymmärtänyt, koska patjasta oli tosi paljon iloa. Koko perhe makoili siinä välillä ja lueskeli kirjojaan!
Patja muuten oli vuosia olohuneen lattialla päällystettynä kauniilla kankaalla! Huiiii sisustajat!
Koti ja ylipäätään maailma on täynnä muitakin paikkoja missä voi hyppiä. Meillä ei huonekaluja sen takia rikota. Silti meillä saa juosta ja remuta. Mutta ei nyt ihan rajattomasti. Rajattomasti riehua ja kiipeillä voi sitten vaikka ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti meidän perheen patjat ja sohvat ovat sitä "huonompaa" laatua, kun pomppiva lapsi tai kovasti sohvalle rysähtävä aikuinen saa ne rikki.
Toinen syy on se, että varsinkin sängyssä päällysvaatteissa pomppiva lapsi sotkee.
Tunnustan olevani laiska äiti, kun en viitsisi yhtenään olla siivoamassa sänkyä lapsen jäljiltä.
Kyllä lapsella pitäisi olla mahdollisuus liikkua muutenkin.
Te, jotka sallitte sänky- ja sohvapomppimisen, hyväksyttekö puuhun kiipeämisen ja porraskaiteita pitkin laskemisen?
Lapsella on ihan hyvä olla kokemus "ei voi tehdä ihan mitä tahansa", vaikka sitten siihen liittyisi nipottava äiti, tai ISÄ!
Ihan oikeasti: emme me lapsiltamme KAIKKEA kiellä , vaikka emme anna särkeä huonekaluja emmekä sotkea petivaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Meillä saa. Sohva on niin pieni ettei siinä voi hyppiä mutta kiipeillä saa ihan vapaasti. Sängyllä saa pomppia, valvotusti, silloin kun kukaan ei siellä makoile. Taapero tietää jo, että sängyllä pitää olla varovasti ja pomppia vain keskellä.
Sängyllä pomppiminen ja sohvalla kiipeily ei minusta lukeudu riehumiseen. Lapsi ei pompi sängyssä mitenkään tasajalkaa riehuen vaan pomppailee pepulleen. Tasajalkaa hyppiminen ei olisi ok koska meillä on kaksi joustinpatjaa enkä halua että lapsi joutuu pomppimaan reunemmalla tai rikkoisi patjojen reunat.
Mä vaan kysyn?
juuri sen takia siinä ei pompita. Sitä ei ole ostettu pomppulinnaksi vaan sohvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonekalut on ihan muuta käyttötarkoitusta varten. Toisaalta, olen aika köyhä, ei ole varaa osta uutta jos lapsi hajoittaa esim. antiikkisohvamme hyppimällä.
Leikkiä, liikkua ja hullutella voi ilman megalomaanista hyppimistä ja pomppimista.
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että en halua että huonekalut menevät rikki. Muuten on saanut pomppia ja hyppiä ja kiipeillä ja niin ovat tottavie tehneet.
toisella on silmäkulma liimattu ja toisella on etuhammas vedetty kolhun seurauksena.
Nyt ovat kilpaurheilijoita taitoluistelussa ja telinevoimistelussa että ei nyt ihan ole se motorinen kehitys kaheasti kärsinyt siitä ettei just sohvalla tai sängyllä ole ollut lupa hyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon kuin hän sisätiloissa haluaa. Portaikossa, sohvilla, nojatuoleilla. Pomppia, kiipeillä, ryömiä. Hän oppi kävelemään 8-kuisena, kuukauden päästä juoksi ja on erittäin taitava ja huolellinen liikkuja. Ehkä hän on sitä luonnostaankin toki, mutta nyt 1,5-vuotiaana hänelle ei käytännössä missään ympäristössä käy havereita, koska hänen kehonhallintansa on kehittynyt, ja luulen, että osittain harjoittelun myötä. Minusta järjen käyttö on sallittua. Sohvalla kiipeilyn kieltäminen kotona on aivan älytöntä, koska sitä lapset harrastavat luonnostaan vain kovin lyhyen aikaa ja meillä ainakin saa olla kotona rennosti ja ilakoida sydämensä kyllyydestä.
mutta 2,5-vuotiaana motoriikka ja liikkuminen alkoi olla sitä tasoa, että riitti voimat hypätä päin seinää ja lujaa ja sohvalla pomppimista ei enää kestänyt katsoa, kun alkoi näyttämään niin hurjalta. Piti siis kieltää hyppiminen, kun voimat riittivät taas liian vaarallisiin temppuihin suhteessa taitoihin. On kyllä motorisesti lahjakas, mutta sohvan käyttämiseen trampoliinina ei motoriikkaa vielä riitä. (Meillä sohva pompottaa aika hyvin.)
Kiipeillä kyllä saa ja muutenkin temppuilla, mutta sohvalla ja sängyllä kunnolla hyppiminen on toistaiseksi kielletty, jotta ei hyppää suoraan naamalleen korkealta.
Sekä rajoituksissa, että rajoittamattomuudessakin. Itse olen antanut lasten aika vapaasti leikkiä ja touhuta. Ihan pientä toki vahtaan tarkemmin kuin vähän isompaa. Riippuu lapsestakin, miten villiintyy. Minusta tuntuu, että omat lapseni osaavat hallita rajansa. Ja jos kolhuja joskus tulee, niin elämä opettaa. Ihan hyödyllistä on pienestä pitäen oppia järjettömän riehumisen seuraukset, ettei aikuisiällä tarvitse harrastaa Extreme Duudsoneita. Mutta sanoisin, että nämä rajat vetää kukin vanhempi itse ja kylässä mennään aina kyläpaikan sääntöjen mukaan.
Meilla saa kylla kiipeilla sohvien paalla, muttei hyppia niin, etta jouset menevat rikki. Sama juttu sangyn kanssa, kuperkeikkoja voi tehda, muttei kayttaa trampoliinina.
Jos energiaa on niin paljon, etta tekee mieli heittaa voltteja, niin talomme etuovelta aukeaa puisto leikkipuistoineen.
Ennen lapsikuolemat oli paljon yleisempiä kuin tänä päivänä! Tapaturmat oli yleisiä ja niitä hoidettiin eri mahdollisuuksilla kuin nykyajalla.
Lapset haavoittuu ja lapsia kuolee tapaturmiin ollaan ulkona tai sisällä. "Kotona ihminen kuolee" -menee sanonta.
T. se eukko jonka lapsen suusta vedettiin irti vääntynyt hammas
että en halua joutua uusimaan niitä muutaman vuoden välein. Tämä varmasti on jollekin kauhistus, mutta minä en koe sitä tärkeimpänä rahan käyttönä. Sohva on nyt 12 vuotta vanha ja edelleen ihan toimiva ja hyväkuntoinen, kun siinä ei ole hypitty. Sängyn uusin reilu vuosi sitten, mutta siinä vaiheessa edellisellä sängyllä oli ikää 10 vuotta. Yhden ihmisen tuloista, vaikkakaan ei nyt ihan pienistä, kun maksaa kaikki kodin hankinnat, huonekalut, jääkaappit, pakastimet, pyykinpesukoneet, televisiot, tietokoneet ym. pistää miettimään mikä käyttö on oikeasti järkevää.
Millaisia pilipalisohvia teillä on, joista kymmenkiloisen hyppelyllä menee rakenteet rikki..?! Mä vaan kysyn?
Kun tuota kokoa on vähän enemmän jos on aina saanut pomppia??? Me ainakin siskoni kanssa hypimme vanhempien sängyllä vielä koululaisina kun kerran oli makuun päästy ja siitä patjasta kyllä sen huomasi. Kun 2 reilut 20 kiloista pomppii yhtäaikaa niin siinä on jo pikkuisen enemmän volyymiä kuin 2-vuotiaan pomppimisessa.
Itse haluan muutenkin että esim. sohva pysyy puhtaana, siksikään sillä ei hypitä ja pompita - oli sen verran kallis hankinta ja päällisten peseminen on kuitenkin suht. työläs prosessi eikä tee niille hyvää ja on säilynyt hyvänä nyt 7 vuotta ja soisin sen säilyvän vielä toiset 7 vuotta.
Ymmärrän jollain tasolla teidän vastakkaiset näkökulmat, mutta en kuitenkaan oikeastaan ymmärrä. Vahinkoja voi sattua missä tahansa, ulkona niitä eniten sattuu ja toisten lasten kanssa rymytessä. Meillä voi kiehnätä sohvilla ja kas - se nyt ei olekaan niin kiintoisaa hommaa kuin näkemäni mukaan niissä perheissä, joissa sitä kielletään. Koskaan ei ole mitään sattunut enkä mä ainakaan aio elää elämääni ajatellen koko ajan mitä kauheaa voisi lapselle sattua. Ennen on eletty maataloissa aivan vapaasti ja siitä huolimatta lapset ovat selvinneet ilman pysyviä havereita.
Mä ainakin rasitun myös itse, jos elämä on taaperon kanssa täynnä turhanpäiväisiä käskyjä ja komentoja. Kaveri kieltää parivuotiaalta tytöltään käytännössä kaiken remuamisen ja säälittää, kun tyttö on aivan neuvoton, eikä ymmärrä miksi äiti aina huutaa joka asiasta.