Lastensuojeluilmoituksen jälkeen
Tein hiljattain lastensuojeluilmoituksen isäni alkoholinkäytön ja siitä seuranneen uhkaavan käytöksen jatkuttua vuosia. Uhkailua, sanallista väkivaltaa, tönimistä ja raivokohtauksia kännissä - nämä ovat saaneet nuoremmat sisarukseni pelkäämään isäänsä ja arvostus sekä luottamus isään on kadonnut. Ilmoituksen kohteena olivat siis nuoremmat murrosikäiset sisarukseni, jotka yhä asuvat isäni ja hänen vaimonsa kanssa.
Isän vaimo ilmoitti katkaisevansa tämän seurauksena välit minuun ja toiseen sisarukseeni, jonka kanssa olemme pyrkineet saamaan isän hakemaan apua ongelmaansa, tuloksetta.
Nyt isän vaimo syyttelee kaikkia muita, paitsi miestään, ongelmasta. Hän on pari vuosikymmentä jo tottunut elämään miehen kanssa, joka ajoittain vetää kaatokännit ja raivoaa sekä uhkailee perhettään sekä käy käsiksi vaimoonsa. Vaimo kuitenkin puolustelee isääni koska tämä ei ole "lyönyt tai rikkonut esineitä", vaikkakin nuorempi veljeni on joutunut tönimistä vierestä seuraamaan ja pelkämään.
Koin tarpeelliseksi tehdä ilmoituksen, kun viimeisimmän kerran kuulin isän raivonneen kännissä ja veljen ilmoittaneen toiselle vanhemmalle sisaruksellemme että pelkää olla kotona. Vuosien järjen puhuminen kun ei ole auttanut ja vaimo on tuntunut vain hyssyttelevän ongelmaa.
Nyt kun kissa on nostettu pöydälle isä on hiiren hiljaa ja isän vaimo raivoaa kaikille muille "syyllisille", jotka ovat vain yrittäneet auttaa perhettä ja ovat huolissaan lapsista.
Onko tällaisesta kellään kokemuksia, joka olisi ilmoituksen tehtyään saanut reippaasti lokaa omaan niskaan vaikka ilmoitus olisi täysin aiheellinen? Ja millä tavoin asiat ovat perheessä parantuneet kun sosiaalihuollon avopalveluita on käytetty?
Isän vaimo tuntui olevan lähinnä tässä huolissaan siitä, että miten tämä vaikuttaa hänen työnhakuunsa kunnallisissa viroissa ja selitti, että tämä on häpäissyt hänen lapsensa - on jopa valehdellut lapsilleen että lastensuojeluilmoitus näkyy töitä haettaessa loppu elämän rekisterissä. Kun kysymyksessä on huoli lapsesta ja hänen kehityksestään alkoholiongelmaisessa perheessä.. Rankkaa on ollut vierestä seuraaminen.
Terveisin vertaistukea kaipaileva
Kommentit (28)
etenin uralla ja olen julkisella sektorilla suunnittelu- ja johtotehtävissä. Siksi osaan katsoa myös tuota taloudellista ja resurssipuolta asiasta.
Mutta nyt jätän tämän keskustelun. Sosiaaliporno saa näimmä av-mammat ampumaan täysin yli.
Olen ollut sosiaalialalla töissä aimmin oikeiden kriisitapausten kanssa ja ajattelen sitä kuinka paljon turhat ilmoitukset vievät resursseja niiltä, jotka oikeasti apua tarvitsevat.
Niin varmasti. Kuinka kauan ehdit olla, ennen kuin sait potkut?
Onko avuntarve "oikea" sosiaalialalla työskennelleen mukaan vasta sitten, kun lapsilta ja vaimolta murretaan neniä, käsiä tai jalkoja? Kun hakataan sairaalakuntoon tai hyväksikäytetään?
Avuntarve on juuri niin oikea, kuin lapset sen kokevat. Juuri tuollainen välinpitämättömyys johtaa siihen, että lastensuojeluilmoituksia ei edes viitsitä tehdä, koska on olemassa ihmisiä jotka eivät todella välitä edes tällaisten tapahtumien ennaltaehkäisystä.
Todella pöyristyttävää tekstiä jos todellakin olet sosiaalialalla työskennellyt.
etenin uralla ja olen julkisella sektorilla suunnittelu- ja johtotehtävissä. Siksi osaan katsoa myös tuota taloudellista ja resurssipuolta asiasta. Mutta nyt jätän tämän keskustelun. Sosiaaliporno saa näimmä av-mammat ampumaan täysin yli.
Toivon hartaasti, että ilmoitukseni parissa työskentelevä henkilö ottaa ilmoituksen tosissaan ja tietojeni mukaan näin on tapahtunutkin.
Toivoisin että nykytehtävissäsi et pidä työsi puolesta tai yksityishenkilönä tällaista keskustelua "sosiaalipornona". Ottaessasi keskusteluun osaa olisi hienoa, mikäli asettuisit lapsen asemaan ja miettisit, millä tavoin itse olisit toivonut läheistesi toimivan jos omassa perheessäsi olisi ollut tällaista ongelmaa. Välittäminen on ainoa keino, jolla tällaiset ongelmat tai potentiaaliset ongelmat voidaan ehkäistä tai niitä voidaan lievittää. Ja tämä pätee sekä julkisen sektorin suunnittelutyöhön että perheiden sisällä tapahtuvaan kommunikaatioon.
etenin uralla ja olen julkisella sektorilla suunnittelu- ja johtotehtävissä. Siksi osaan katsoa myös tuota taloudellista ja resurssipuolta asiasta.
No etpä ainakaan tiedä lastensuojelusta hölkäsen pöläystä, etenkään resursseista puhuessasi. Ei kunta suunnittele resursseja budjetin raamien mukaan, vaan lastensuojelulain 11§ mukaan. Yksikään suunnittelija tai johtaja ei kävele lastensuojelulain 13§ ohi.
Ilmoituksen tarvetta ei määrittele viranomainen, ei edes suunnittelija. Vielä vähemmän johtava viranomainen taloudellisten reunaehtojen sanelemana. Se on demokraattisesti päätetty subjektiiviseksi. Jos kunnan resurssit loppuu kesken, palvelu on järjestettävä vaikka ostamalla.
Käytännössä kuitenkin moni kunta kylmästi toimii lainvastaisesti.
En kyllä ole nykyisin enää missään tekemisissä sosiaalisektorin kanssa eikä koulutuksenikaan oikeastaan ole sille, mutta sen tiedän että kunnat kyllä todellakin yhä edelleen ja enemmän ja enemmän painivat näiden sosiaalipuolen menojen kanssa.
Esim. sijoitettuja lapsia on nykyisin jo niin paljon, että kulut ovat suurin piirtein samaa luokkaa lukion ylläpidosta tulevien kulujen kanssa, joissain kunnissa enemmänkin (näin jossain muistiossa tuon vertailun)
Mutta mä en jaksa tämän asian kanssa enää painia.
AP haluaa kontrolloida vanhempiaan ja hänen kertomuksensa perusteella minusta tuossa on jotain muuta nyt.
Hänhän esim. piti ehdottoman kielteisenä sitä, että perheen isä lähtee johonkin kertomatta lapsilleen ja tulee yöllä kotiin. Ei sellaiseen puuttuminen ole aikuisen, kotoa pois muuttaneen lapsen tehtävä.
Samoin hän käsittelee äitiään ja äitipuoltaan erikoisesti.
Ja pelkää että murrosikäinen veljensä käy isänsä kimppuun.
Ei oikein minun kirjoissani näytä sekään ihan...
No eiköhän se lastenvalvoja tai perhetyöntekijä tuon tilanteen katso.
Mutta joku muukin tuossa nyt mättää kuin isän juominen.
lastensuojelun piirissä työskentelee. Samalla kun viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta on tiukennettu, on alalla ihmisiä, joita ei kiinnosta lapsen paras.
Itse tein ilmoituksen työni puolesta 10-vuotiaasta tytöstä, jonka vanhemmat kännäsivät joka viikonloppu ja ilta päättyi aina siihen, että isä hakkasi äidin henkihieveriin. Poliisit ja ambulanssi vierailivat harva se viikonloppu. Kuitenkin sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että tilanteen oli parasta pysyä ennallaan, kun muuten varmaan se isä alkaisi vainota äitiä ja tyttöä. Just. Tälläkin hetkellä tuo tyttö elää tässä perheessä, jossa on perheväkivaltaa ja mies, jonka mielestä hänen alkoholinkäytössään ei ole ongelmaa. Minkälaiset eväät hän saa elämään? Ainakin sen, että hänet on jätetty yksin.
Minusta on tärkeää, että koko kuvio mietitään lapsen kannalta. Elääkö hän turvallisessa ympäristössä? Saako hän ikätasolleen sopivaa tukea vanhemmiltaan? Joutuuko hän pelkäämään? Soittamaan ambulanssin ja poliisit?
Ap, hienoa, että uskalsit tehdä tuon ainoan oikean päätöksen. Äitipuolesi ei kestä katsoa totuutta silmiin, mutta veljesi saatoit pelastaa.
Käytännössä kuitenkin moni kunta kylmästi toimii lainvastaisesti.
Moniko kunta jättää toteuttamatta lastensuojelulain 25 luvun? Kun et edes osaa viitata mihinkään konkreettiseen, vaan yleistäen, on vaikea uskoa höpinöissä olevan mitään todellista tietoa taustalla.
Kirjoituksesi on aivan turhaa provoilua ilman mitään todellista pohjaa.
Hyvä Ap!
Teit juuri oikeasta asiasta lastensuojeluilmoituksen. Olen itse ammattini puolesta tehnyt useita, varsinkin viimeisimmän lastensuojelulain muutoksen jälkeen.
Olet tehnyt sen minkä voit ja toiminut aivan oikein.
Resursseja ei sosiaalipuolelle saada sillä lisää, että jätetään ilmoitukset tekemättä.
Jokainen lapsi ansaitsee rauhallisen lapsuuden ilman, että tarvitsee pelätä vanhempiaan!