Miksi on niin vaikeata YHDEN kerran vuodessa panostaa juhlaan?

Mä ostin tänään viimeiset lahjat, ruoat teen aattoaamuna. Talo toki siivotaan aika hyvin, mutta ei kaappeja sentään. Kotia ei koristella joulukuusta ja kynttilöitä enempää.



Meillä tärkeintä on tunnelma ja kynttilät. Ja lapsille tietysti joulupukki ja lahjat. Meillä joulu merkitsee kiireetöntä yhdessäoloa koko perheen voimin. Tunteja lautapelejä pelaten.



Suorita sä ap jouluasi aivan rauhassa, mutta älä oleta, että kaikille muillekin joulu tarkoittaa stressiä ja suorittamista.



Ja mitä vikaa on aloittaa normiviikonloppu sohvalla pizzaa syöden? :)

Arvostan perhettäni sen verran että tarjoan joulunakin tuoretta. Ruoka tehdään aattona, kinkku paistetaan edellisenä yönä. Koti koristellaan ensimmäisenä adventtina, lapset saa kalenterinsa. Lahjat hankitaan miten milloinkin, en stressaa niillä, enkä mittaa valmistelujen pituutta. Pidämme YKSINKERTAISESTA joulusta. Pääasiassa on hyvä ruoka, lepo ja rauhallisuus, oma perhe ja aikaa sille. Emme erityisesti juhli mitään tai vietä juhlaa.

ostan laatikot kaupasta, ihan sen takia, etten ole koskaan elämässäni syönyt kotitekoisia laatikoita jotka maistuisivat paremmilta, tai edes yhtähyviltä kun saarioisten laatikot, ja monen tekemiä olen syönyt. Joulupöydässä ei ole muuta kun kinkku ja porkkana- lanttu ja -perunalaatikot, tämä sen takia, että perheessä eräs kalanhajulle allerginen, ja muu ruoka ei mene kaupaksi, kun kaikki haluavat syödä pelkästään noita kolmea laatikkoa ja kinkkua.

Pipareita ei leivota, koska Anna's piparit on kaikista parhaita, omatekemistä tulee liian paksuja vaikka kuinka ohuita tekisi. Lahjoja ei osteta kuin muutama, ja pelkästään lapsille, ihan sen takia, että ei haluta antaa sitä kuvaa, että joulu on materiajuhlaa, ja sitten niitä leluja on kasapäin. Joulukoristeita ei ole kuin kuusi ja joulupöytäliina aattona. Tämä vähän samasta materia-syystä.



Silti koen panostavani jouluun, panostan siihen, että kaikilla on kivaa, ja rauhaisaa jne. En siihen, että on materiaa ja pöytä notkuu ruuissa joita kukaan ei syö ja kaapeissa on sadoittain pipareita joista kukaan ei tykkää.

leivotte vissiin koko suvulle? sinänsä ihan kiva.

eli kylvetään maahan porkkanan ja punajuuren siemenet, istutetaan perunat, valitaan sikapossu kinkuksi kasvatettavaksi. Sieltä alkaen on tehty jouluvalmisteluja. Elonlekkuun aikaan kerätään olkia himmeleitä varten.Syksymmällä sika lahdataan ihan itse, verestä tehdään palttua ja sorkista saa mainion sopan.Laatikoita en todellakaan kehtaisi tehdä pakastimeen valmiiksi - laiskako se ap on?



Miksi mennä yli sieltä, missä aita on matalin ja tehdä tuollainen kaupallinen joulu kun voi tehdä sen oikeankin. Onhan tässä vaivaa, mutta on se sen arvoista.

laiskako se ap on?

Minusta tärkeintä on rakkaus ja rajat. Keskusteleminen kahden kesken jokaisen perheenjäsenen kanssa. Autan heitä kaikkia, olen se kuunteleva korva, joka todella välittää. Meillä on ihan tarpeeksi ruokaa ja muutenkin hyvät olot, joten voin sanoa, että joka päivä minä rakastan. Viimeisimmäksi olen alkanut opetella rakastamaan itseäni, kun sain siihen hyvän kirjavinkin: Marcia Grad Prinsessa joka uskoi satuihin.

Yletön kuluttaminen, turhuuksien ostaminen, ylensyöminen.



Meillä ei juurikaan joulua valmistella. Syksy ja vuoden loppu on muutenkin kiireistä aikaa ja lisäksi mm. anopin jouluvalmistelukiire on aivan kammottavaa katsottavaa. Ehkä tämä on joku vastareaktio.



Hirveä valmistelu kuukausien ajan, tuhansia euroja krääsään. Rutiinien toistaminen. Mutta kuitenkin yhdessä oleminen ei ole tärkeää.



Ei kiitos. Voisin itsekin ottaa lentoliput jonnekin.



Omaa vuoden lopun sekasortoa on lisännyt se, että joka toinen vuosi meillä on ollut pieni lapsi ja joka toinen vuosi olen palannut joulun jälkeen töihin.

Itse koen olevani jossain määrin jouluihminen, ja olen oikein tyytyväinen siihen, että olemme ostaneet jo yli puolet joululahjoista, vaikka jouluun on vielä viikko aikaa ja että olen laittanut muutaman joulukoristeen esille ja jouluverhon. Juuri päätimme miehen kanssa, ettemme laita kuusta kotiin, koska olemme aattoillan anoppilassa. Huomenna teemme perustason viikkosiivouksen ja se saa riittää. Aattovaatteina meillä on tyyliä farkut.



Minusta parasta joulussa on se, että saa hyvää ruokaa ja että saa katsoa, kun lapsi odottaa pukkia ja avaa lahjansa. Ja mukavien ihmisten kanssa yhdessä oleminen on tärkeää. Myös kirjan lukeminen kera konvehtilaatikon on olennaista. Että kukin tyylillään.

Syöttekö muka niin paljon?

Joulu on meidän perheessä tärkein juhla ja sitä valmistellaan puolitoista kuukautta. Lahjat ostetaan hyvissä ajoin, ettei jouduta ruuhkaan, laatikot tehdään pari viikkoa aiemmin pakkaseen (ja ne tehdään itse tietenkin), leivotaan itsenäisyyspäivänä satoja pipareita, koristellaan koti..

Vaivaa on, tottakai, mutta miksei saisi olla? Minkä eteen te sitten teette töitä? Vai menettekö aina sieltä, mistä aita on matalin? Ei järkätä lasten synttäreiden eteen mitään? Joka viikonloppu alkaa sillä, että rojahdetaan sohvalle syömään pizzaa?

En usko, että ap:n kaltaisilla joulusuorittajilla on yhtään parempi joulutunnelma satojen pipareidensa kanssa kuin meillä, kiireettömässä ja stressittömässä joulussa.

ostan laatikot kaupasta, ihan sen takia, etten ole koskaan elämässäni syönyt kotitekoisia laatikoita jotka maistuisivat paremmilta, tai edes yhtähyviltä kun saarioisten laatikot, ja monen tekemiä olen syönyt. Joulupöydässä ei ole muuta kun kinkku ja porkkana- lanttu ja -perunalaatikot, tämä sen takia, että perheessä eräs kalanhajulle allerginen, ja muu ruoka ei mene kaupaksi, kun kaikki haluavat syödä pelkästään noita kolmea laatikkoa ja kinkkua. Pipareita ei leivota, koska Anna's piparit on kaikista parhaita, omatekemistä tulee liian paksuja vaikka kuinka ohuita tekisi. Lahjoja ei osteta kuin muutama, ja pelkästään lapsille, ihan sen takia, että ei haluta antaa sitä kuvaa, että joulu on materiajuhlaa, ja sitten niitä leluja on kasapäin. Joulukoristeita ei ole kuin kuusi ja joulupöytäliina aattona. Tämä vähän samasta materia-syystä. Silti koen panostavani jouluun, panostan siihen, että kaikilla on kivaa, ja rauhaisaa jne. En siihen, että on materiaa ja pöytä notkuu ruuissa joita kukaan ei syö ja kaapeissa on sadoittain pipareita joista kukaan ei tykkää.

Ja tämä näin yleisesti, ei koske pelkästään jouluruokia.

ylettömän joulun valmistelun. Tulee se joulu vaikkei ihan kaikkea tekiskään. Jaksaa sitten itsekin nauttia kun ei ole rättiväsynyt kahden kuukauden joulunvalmistelumaratonin jälkeen.

Pidän sisustamisesta ja vanhoista, kauniista astioista, joten meillä jouluvalmistelut tarkoittavat siivoamista, kodin laittoa ja sisustamista kauniilla jouluisilla esineillä, ei kuitenkaan liikaa! Inhoan krääsävyöryä kotona. Panostan joulukoristeissa ajattomuuteen ja laatuun, harkiten laitan ja asettelen ne lasten kanssa huoneisiin. Ja nautiskelemme sitten lopputuloksesta.



Kun aloittaa , joulumeneun suunnittelun, siivoukset, lahjojen ostot ja ruuanlaitot ajoissa, ei kovakaan "panostus" jouluun tunnu missään!



Olen ostanut jo kaikki joululahjat, kinkkukin on ostettu jo pakkaseen, piparit leivottu ja koristeltu, ja joulutortut leivottu pakkaseen. Juhlava joulumenu on sovittu miehen kanssa, ja valkoinen pellavaliina silitetty valmiiksi.



Ensiviikolla ostamme kuusen ja koristelemme sen lasten kanssa. Ja ostamme loput jouluruuat loppuviikosta. Odotan oikein, että pääsen kattamaan joulupöytää ja laittamaan jouluruokia. Olemme, sekä mies että minä ruokaihmisiä, joten ruuanlaitto sujuu vaivattomasti ja kokemuksella.



Itse rentoundun puuhastelemalla yhdessä lasten kanssa, ei tunnu mitenkään raskaalta jouluvalmistelut, ne ovat nautinto. Eri asia tietty on jos esim. joulunalla joutuu ylityöputkeen, tai jos on esim suurperheenäiti, tai sairas, silloin joulu voi olla raskasta aikaa.