On se "kiva" kun toinen kummilapsi muistaa 2 kertaa vuodessa minua.

Monta kertaa olemme yrittäneet pitää yhteyttä kummitytön perheeseen ja pyytää kummityttöä esim. meille. Ikinä ei ole aikaa, on niin kiire!



Päätettiin, että ei sitten oteta yhteyttä enää, vaan odotellaan heidän perheeltään yhteyttä.



Ja kuinkas sitten kävikään; Tekstarilla kutsuttiin synttäreille ja joululahjaa manguttiin seuraavaksi...



Ei valitettavasti tipu ja lirise enää!!!

Mä olen aikoinani yrittänyt pitää yhteyttä, kutsuin kylään ja änkesin itseäni kylään. Mutta on tullu selväksi että mua muistetaan vaan silloin kun halutaan se lahja.

Välimatkaa meillä on parisataa kilsaa, saman verran kun on toiseen kummilapseen, mutta se toinen on ollut meillä kesälomilla ja välillä vaan käymässä ja mua on pyydetty sinne kylään. Soitetellaan jne.



-ap



Mä en ikinä käyttäytyisi mun lasten kummivanhempia kohtaa samoin kun tää yks mua kohtaan ja sen olen opettanut omille lapsille että kummit on olemassa muutenkin kuin vaan merkkipäivinä tai jouluna.

"se koira älähtää, johon kalikka kilahtaa!"

nykyään näyttävät olevan tuollaisia. Valitettavasti.



Heitin muistamasta kummilapsiani, kun sieltä päin ei tullut mitään yhteydenottoja. Kun kertoivat, että lapsen syntymäpäiväkin oli, niin sanoin, että kai hän lähettämäni rahakirjeen sai. Ei ollut saanut. No, en sitä ollut kyllä lähettänytkään...



Itse olen omista kummeistani saanut tietää vasta, kun he ovat kuolleet.