Siis miten tämä(kin) taas on mun syytä? (anoppiasiaa)

Meillä on ollut tapana, että lapset viettävät aina torstain mummon kanssa. Mies jäi eilen lomalle ja sanoin hänelle viime viikolla, että tiistaina lapset ovat toisella mummolla (äidilläni) työmatkani takia ja että sopikaa sitten se torstai keskenänne äitisi kanssa mitä teette.



No, eilen aamulla sitten ovikello soi ja mummo oli hakemassa lapsia, jotka olivat ihan umpiunessa, samoin mies ja itse olin aamupesulla.



Lapset eivät halunneet lähteä mummolle vaan olla iskän kanssa kotona kun tämä kerrankin viikolla kotona ja anoppi lähti siitä ihan neutraalina.



Tänään sitten MINUN äitini soitti, että anoppi oli soittanut HÄNELLE ja vinkunut, kuinka loukkaantunut tästä tapahtuneesta nyt kuitenkin on ja koska teki näin,on syy siis luonnollisesti minun....



Siis sinänsä pikku juttu mutta ai että mua ottaa pattiin - hittojako minä sille voin että hänen poikansa ei kuuntele mitään sen kerran kun jostain aikatauluasiasta pitäisi huolehtia. (Mies on viikot yleensä pois ja kaikki lapsiin liittyvä aikataulutus on mun "harteillani".) Kai se mun virhe oli sitten siinä, etten tajunnut tätä asiaa aikuiselta ihmiseltä vielä varmistaa.



Ja ottaa päähän myös se, että ei oteta yhteyttä suoraan meihin vaan mennään märssyämään marttyyrinä jollekin ihan ulkopuoliselle ihmiselle (kenen kanssa ei juuri ole edes tekemisissä) kuinka häntä on nyt kohdeltu kaltoin.



Aargh.



Helpotti, jospa tässä taas keskittyisi noihin joulupuuhiin ja koittaisi unohtaa koko episodin... :)