Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita iäkkäämpien vanhempien aikuisia lapsia?
16.12.2011 |
Tuosta äiti&puhelinkeskustelu -ketjusta muistui tällainen mieleen. Sinnekin olisin voinut vastata, mutta välillä tuntuu tosi väsyttävältä hoitaa omat asiat ja vanhempien asiat. Molemmat ovat ihan voimissaan vielä, mutta esim puhelimet ja tietokoneet ovat hepreaa. Niitä haluttaisiin käyttää ja sitten hermostutaan, kun ei onnistu. Jääräpäisesti ollaan jotain mieltä, vaikka kuinka yritän selittää, miksi tätä tai tuota voi hoitaa niinkuin haluttaisiin. Asiat kun ovat vähän muuttuneet..
Ja miksen minä voi neuvoa? Minä, joka en todella ole mikään tekniikan ihmelapsi itsekään...
Omakotitalossaan haluavat asua, mutta pihatyöt ja korjaukset alkavat olla liian raskaita. Joten niitähän riittää sitten meidän perheellä..
Välillä voisin huutaa, mutta toisaalta eihän sitä halua omia vanhempiaan loukata.
Kellään muulla samoja kokemuksia/ tuntemuksia?
Kommentit (3)
vanhempani siis lähestyvät kovaa vauhtia kahdeksaakymmentä. Ongelmaksi muodostunee se, etteivät suostu ottamaan vierasta apua vastaan koska eivät koe olevansa sen tarpeessa;) Ymmärrän että se on iso kynnys, ja yritän keksiä keinoja, miten tyrkkiä sen yli. Eli jos emme pääse, asiat muuttuvat äkkiä vähemmän tärkeiksi ja kuulen kuinka he itse kyllä selviävät.
Ehkä itselleni on tuo kynnys että myönnän osien vaihtuneen. Ei voi enää kysyä neuvoa äidiltä, vaan äiti kysyy minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa äitinikään ei suostunut ottamaan apua vastaan ennen kuin kaatui ja joutui viettämään kuukauden sairaalassa.
Toivon, että pääsisitte yhteisymmärrykseen avun vastaanottamisesta.
Ettei tule mitään järkyttävää tapahtumaa, jossa kuolema käy lähellä.
Minulla on iäkäs äiti, lähempänä viittäkymmentä kun minä synnyin. Ja terapettina olen ollut, ja edelleenkin olen. Mutta luojan kiitos, pihatyöt on ulkoistettu (= tuttujen lapset hoitavat pientä palkkiota vastaan) ja kotiapu + ruoka hoituvat. Eli hänellä käy siivooja säännöllisesti, ja ruoka tuodaan kotiin. Kylpemässäkin häntä käytetään. Käytännössä minä hoidan ruokaostoksia kerran viikossa - jolloin vierailen hänen luonaan ja kuuntelen häntä noin tunnin verran - tai sen verran kuin kulloinkin jaksan.
Tietokoneita äitini ei osaa kaivata. Hänellä on lankapuhelin ja doro-kännykkä, jota käyttää, kun joskus käy taksilla jossain.
Kannattaa ottaa selvää kunnan vanhushuollosta, mihin palveluihin vanhempasi ovat oikeutettuja! Teidän ei tarvitse tehdä kaikkea tuota.
Äitini on tosin jo 90-vuotias.