Äitini sitten nakkasi luurin korvaan kun en jaksanut kuunnella hänen

Minä en heti leimaisi ap:n tai muidenkaan äitejä narsisteiksi (sitä diagnoosia käytetään "hieman" liaan herkästi nykyään puhekielessä), minusta hän kuulostaa ennemminkin tosi yksinäiseltä. Onko hänellä naispuolisia kavereita?

Omasta äidistäni ajattelen, että hänellä on keskivertoa enemmän narsistisia luonteenpiirteitä/käyttäytymismalleja. Ei hän täysiverinen narsisti ole (onneksi). Luin kirjan sata tapaa tappaa sielu, eivätkä ne kuvaukset sopineet kyllä äitiini, ei hän ole sadisti, vaikka välillä ihan tahallaan kiusaakin. Äitiini sopi enemmänkin kirja "enkö koskaan ole riittävän hyvä" tms., se on suunattu narsistisesti käyttäytyvien äitien tyttärille. Siinä oli check-list narsismista, reilut 30 kohtaa, ja äitiini sopi niistä n. 17. Pyysin myös miestäni tekemään saman testilistan omasta äidistään, hänen äitiinsä sopi 3 kohtaa. Eli jotakin on pielessä äitini käyttäytymisessä, mutta ei ihan täysin.

Hänellä ei ole ystäviä, mutta osittain se johtuu hänen omasta käytöksestään.

Nro 13

Minä en heti leimaisi ap:n tai muidenkaan äitejä narsisteiksi (sitä diagnoosia käytetään "hieman" liaan herkästi nykyään puhekielessä), minusta hän kuulostaa ennemminkin tosi yksinäiseltä. Onko hänellä naispuolisia kavereita?

äidilläni ainakin on kavereita, useitakin, mutta ei hän kavereitaan käytä terapeutteina.

Yksi kavereistaan asuu naapurissani, valitettavasti. Hän on ihan mukava ihminen, mutta äitini puhuu minulle usein aika ilkeästi hänestä.

Joskus on jopa neuvonut sanomaan jostakin asiasta, joka on häirinnyt äitiäni (pihapuusta tai jostakin muusta yhtä tyhjänpäiväisestä). Minä titysti kysyin, että miksi et itse sano jos asia vaivaa sinua. Mutta siihen äitini sanoi ettei voi sanoa, kaverihan voisi suuttua jos hänelle siitä sanoisi.

Silti neuvoi minua sanomaan asiasta. Halusi että naapurini suuttuu minulle?

Tämmöisiä samanlaisia juttuja on ollut myös lähisukulaisten kanssa.

Äitini alkaa vaatimaan minulta, että sillejasille pitäisi sanoa että siirtää sohvan eri paikkaan kun ei se ollenkaan sovi siihen missä se on tmv.. Sitten kun en mene sanomaan asiasta, alkaa painostus ja syyllistäminen "et yhtään välitä sukulaisestasi, jos vähänkin välittäisit niin huolehtisit kyllä tästä sohva-asiasta"

-yksi ketjuu aiemmin vastanneista

että äitini on tässä suhteessa ajattelematon ja itsekäs, ei ymmärrä tai välitä (??) että kuormittaa toisia. Soitti mulle joku aika sitten eikä maininnut sanallakaan siitä että löi luurin korvaan.



Äitini on myös kova haukkumaan toisia ihmisiä ja on aika negatiivinen. On hänellä joitain tuttavia ja kavereita, mutta heille hän on aika erilainen; pirtsakka ja positiivinen. Minuun ja siskoihin purkaa sitten väsymyksen, pahan olonsa ja kaikki asiansa.



Uskoisin, että äidilläni myös huono itsetunto ja siitä johtuu toisten jatkuva mollaaminen, ulkonäön arvosteleminen jne



ap

että äitini on tässä suhteessa ajattelematon ja itsekäs, ei ymmärrä tai välitä (??) että kuormittaa toisia. Soitti mulle joku aika sitten eikä maininnut sanallakaan siitä että löi luurin korvaan.

Äitini on myös kova haukkumaan toisia ihmisiä ja on aika negatiivinen. On hänellä joitain tuttavia ja kavereita, mutta heille hän on aika erilainen; pirtsakka ja positiivinen. Minuun ja siskoihin purkaa sitten väsymyksen, pahan olonsa ja kaikki asiansa.

Uskoisin, että äidilläni myös huono itsetunto ja siitä johtuu toisten jatkuva mollaaminen, ulkonäön arvosteleminen jne

ap

Joo, uskoisin että olet oikeilla jäljillä. Jos äitisi pönkittää huonoa itsetuntoaan muita mollaamalla ja taas toisaalta ei uskalla huonon itsetuntonsa vuoksi olla reilusti oma itsensä kavereidensa kanssa, vaan vetää "kivan" roolia, mikä on varmasti tosi väsyttävää. Tuota kaikkea hän sitten purkaa sinuun ap, koska tuntee, että sinun kanssasi voi olla oma itsensä. En siis usko, että tekee ihan v-ttumaisuuttaan, ei varmaan edes itse tajua toimintamalliaan.

Tässä minun analyysini/arvaukseni, voin toki olla ihan väärässä. :)

että äitini on tässä suhteessa ajattelematon ja itsekäs, ei ymmärrä tai välitä (??) että kuormittaa toisia. Soitti mulle joku aika sitten eikä maininnut sanallakaan siitä että löi luurin korvaan.

Äitini on myös kova haukkumaan toisia ihmisiä ja on aika negatiivinen. On hänellä joitain tuttavia ja kavereita, mutta heille hän on aika erilainen; pirtsakka ja positiivinen. Minuun ja siskoihin purkaa sitten väsymyksen, pahan olonsa ja kaikki asiansa.

Uskoisin, että äidilläni myös huono itsetunto ja siitä johtuu toisten jatkuva mollaaminen, ulkonäön arvosteleminen jne

ap

Joo, uskoisin että olet oikeilla jäljillä. Jos äitisi pönkittää huonoa itsetuntoaan muita mollaamalla ja taas toisaalta ei uskalla huonon itsetuntonsa vuoksi olla reilusti oma itsensä kavereidensa kanssa, vaan vetää "kivan" roolia, mikä on varmasti tosi väsyttävää. Tuota kaikkea hän sitten purkaa sinuun ap, koska tuntee, että sinun kanssasi voi olla oma itsensä. En siis usko, että tekee ihan v-ttumaisuuttaan, ei varmaan edes itse tajua toimintamalliaan.

Tässä minun analyysini/arvaukseni, voin toki olla ihan väärässä. :)

ja kun hänelle asiasta sanoo, suuttuu, saattaapäivän pari olla erilainen ja sitten taas jatkaa samaan malliin

Anna-Leena Härkösen (nyt jo aika "vanha") kirja Avoimien ovien päivä, siinä sivutaan tällaista äitiongelmaa mielestäni aika mielenkiintoisesti ja ansiokkaasti.

kuunnella äitini lapsuusmuistoja, olen kuullut ne miljoona kertaa. Jopa silloin, kun teini-ikäisenä ollessani kävi joskus joku kaveri kylässä, niin aina jossain vaiheessa me lapset kuunneltiin äidin "kyllä me silloin laskettiin mäkeä" tai jotain. Muutaman kerran olen kysynyt, josko äiti kertoisi jotain kivaa minun ja veljen lapsuudesta, mutta silloin kuuluu vain epämääräistä ähkinää hetken.



Minun isä on hirmu hankala ihminen, saa hirveitä raivareita ihan tyhjästä ja sitten mököttää viikkoja. Äiti on haukkunut meille lapsilleen miestään niin kauan kuin muistan. Joskus kolmekymppisenä kyllästyin siihen ja olen sanonut, että en halua kuulla heidän parisuhdeongelmistaan. Tuosta on kulunut kohta 15 vuotta, mutta edelleen sama valitus jatkuu.



Siitäkään en tykkää, kun äiti soittaa minulle ja kertoo sanasta sanaan, jos joku on minua mollannut. Olen ylipainoinen ja ollut pari jaksoa työttömänä, joten se kai siinä on syynä, mutta en todellakaan tunne äidin tuttuja. Tai sitten joku kehuu aikuisia lapsiaan ja heidän tekemisiään, niin äitiä silloin pistää vihaksi, kun hän ei voi mitään kehua. Voi itku.

kuin äitinne. Kysyn siksi, kun huomaan, että parilta on jo hankala äiti kuollutkin ja kaipausta ei tunnu olevan ollenkaan.



Rakastatteko äitejänne?

onpas tällainen yleistä! Minun äitini ei ole ihan maanvaiva, mutta jaksaa jauhaa sukulaistensa vuosien takaisista sanomisista jatkuvasti. Ylipäänsä hänelle osa sisaruksista on Hyviä ja osa Pahoja ja kamalinta on, että omaksuin itsekin lapsena tämän ajattelutavan. Myös isäni ja hänen sukunsa olivat Pahoja, ja kun isäni nyt on kuollut, on minun miehestäni ja hänen suvustaan ja kaikesta heihin liittyvästä tullut jotenkin läpeensä kamalaa. Onneksi heräsin itse jossain vaiheessa kyseenalaistamaan äitini ajatukset, ja sekös nyt häntä nyppii. Ihanko todella hän ajatteli, että alan vihata mieheni sukua vain siksi, että hän ei pärjännyt isäni suvun kanssa? Juu, yksinäinen hän on, mutta en ihmettelekään :( Toisinaan hän on oikein kiva ja lapsille mukava mummo, mutta samalla tavalla läheisiä meistä ei kai enää ikinä tule kuin mitä olimme joitain vuosia sitten.

kuin äitinne. Kysyn siksi, kun huomaan, että parilta on jo hankala äiti kuollutkin ja kaipausta ei tunnu olevan ollenkaan.

Rakastatteko äitejänne?

En rakasta äitiäni, en pidä häntä yhtään minään, mutta ei hänkään pitänyt minua. Äidin kuolema oli suunnaton helpotus, kun koko siihen astinen elämä oli ollut äidin kiusanteon sietämistä. Voin sanoa, että vihaan äitiäni vielä viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. En vihaa ketään tai mitään muuten, olen viiden lapsen äiti ja terapiat käynyt tämän hirveän alistamisen ja kiusaamisen perinteen katkaisemiseksi.

Todella ärsyttävää ja turhauttavaa. Ei kuuntele yhtään, joskus vaan jatkaa omaa juttuaan jopa mun jutun päälle eikä ole edes huomannut että minäkin sanoin jotain. Se on siis jotain niin totaalisen ärsyttävää. Mä en voi käsittää, kuinka oman lapsen asiat eivät voi kiinnostaa yhtään! Ei tosin ole kenenkään muunkaan jutuista kiinnostunut.

Jos kerron jostain omasta asiasta niin äitini on että yyhm,yyhm,joo,joo..mutta asiasta toiseen leipoisinko joulutortut jo nyt vai vasta sitten aatonaattona..

Siis äitiä kohtaan on vain vihan tunne. Voiko ihminen todella vihata niin läheistä ihmistä kuin oma äiti.



Läheisellä ystävälläni on äiti, joka on koko elämänsä turvautunut (naispuoliseen) ystävääni. Kertonut murheensa ja pyytänyt monenlaista apua. Kaiken kehun tämä äiti on taas kohdistanut lähes ainoastaan pojalleen.



Ystäväni tiedostaa, että heillä on tämä äiti-lapsi -suhde aivan nurinpäin. Ystäväni kuitenkin rakastaa äitiään yli kaiken ja on hyvin surullinen, kun äitinsä on jo aika dementti. Ystäväni sanoo, että on ollut niin läheinen äitinsä kanssa, että suree tämän menetystä jo nyt.



Dementian myötä tuo veljen suosiminen on tullut yhä räikeämmäksi ja selkeämmäksi, kun pidäkkeitä ei enää niin ole. (Ystäväni on perheellinen.)



Ihmettelen, miten tämä ystäväni rakastaa äitiään noin paljon ja te taas koette kovin negatiivisia tunteita?

Siis äitiä kohtaan on vain vihan tunne. Voiko ihminen todella vihata niin läheistä ihmistä kuin oma äiti. Läheisellä ystävälläni on äiti, joka on koko elämänsä turvautunut (naispuoliseen) ystävääni. Kertonut murheensa ja pyytänyt monenlaista apua. Kaiken kehun tämä äiti on taas kohdistanut lähes ainoastaan pojalleen. Ystäväni tiedostaa, että heillä on tämä äiti-lapsi -suhde aivan nurinpäin. Ystäväni kuitenkin rakastaa äitiään yli kaiken ja on hyvin surullinen, kun äitinsä on jo aika dementti. Ystäväni sanoo, että on ollut niin läheinen äitinsä kanssa, että suree tämän menetystä jo nyt. Dementian myötä tuo veljen suosiminen on tullut yhä räikeämmäksi ja selkeämmäksi, kun pidäkkeitä ei enää niin ole. (Ystäväni on perheellinen.) Ihmettelen, miten tämä ystäväni rakastaa äitiään noin paljon ja te taas koette kovin negatiivisia tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi. Se antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Alan hieman ymmärtää sinun ajattelutapaasi. On hyvä ymmärtää erilaisia ihmisiä. Kyllä ihminen voi varmaan tuntea noinkin. Ehkä äitiys on sitten liian kullattu myytti.



Olen luullut aiemmin, että äitiään on mahdoton vihata.

Todella moni vihaa äitiään. Ja ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

kuin äitinne. Kysyn siksi, kun huomaan, että parilta on jo hankala äiti kuollutkin ja kaipausta ei tunnu olevan ollenkaan.



Rakastatteko äitejänne?

Älä viitsi aiheuttaa minulle oksennusreaktiota.

Todella kivaa olla boomerisukupolven lapsi, todella. Boomerit boomeroivat ja ovat tehneet sitä koko ikänsä. Onneksi on pian poissa tuo kauttaaltaan häiriintynyt sukupolvi.