Lasteni äiti vuotaa kaikki ”aikuisen” pelkonsa pienille lapsilleni
Esim. nyt kun lapset olivat käymässä äidillään niin eskari-ikäinen lapseni puheli näin (autossa heitä hakiessa): ”äiti sanoi, että isi aikoo omia lapset kokonaan itselleen. Isi muuttaa pois ja ei anna äidin tavata ollenkaan heitä. Että äiti tulee kovin surulliseksi. Että isillä on uusi nainen, että isi rakastaa vain tätä naista, eikä lapsia jne.”
Laitoin sitten ex-vaimolle tekstaria tyyliin, että aikuinen vanhempi ei puhele tuollaisia juttuja alaikäisille lapsille, varsinkaan noin pienille. Että aikuisten huolet eivät kuulu noin pienten sydänten kannettavaksi. No, ex suuttui. Ei se tajua moisia.
Juu. Isillä on kyllä toinen nainen, mutta ex-vaimo jätti perheensä lasten ollessa vielä hyvin pieniä ja lähti omien lastensa hoitoa pakoon toisen miehen mukaan (naimisissakin jo). On jotenkin koomista, että kehtaa olla vielä mustasukkainen musta ”toiselle naiselle”.
Toiseksi: omat pienet lapset eivät äitiä ole kovin paljoa kiinnostaneet, pikemminkin ”vapaa elämä” ilman lasten muodostamaa ”taakkaa” on näyttänyt maistuvan. Äidillä ei ole paljon ollut haluja tavata omia lapsiaan ja sen mitä hän on tavannut on tapahtunut ikään kuin ”palveluksena isille” (paikkailee kai omaa huonoa omaatuntoa).
Kaikille osapuolille on näyttänyt hyvin sopivan, että isi hoitaa lapset, niin ei pääse lastenhoito turhaan häiritsemään ”mielekkään vapaa-ajan viettoa”. ”Hyödyllisiä lastenhoitoneuvoja” satelee kyllä naispuolisilta olennoilta enemmän kuin tarpeeksi, mutta ketään ei kyllä näytä hirveästi kiinnostavan isän auttaminen lastenhoidossa. Ulkopuolisena on kiva neuvoskella ja osoittaa ”viisautta” kasvatusasioissa.
Tätä taustaa vasten lasten äidin puheet näyttäytyvät entistäkin hölmömmiltä.
Kysysinkin, että onko teille tapahtunut moista tai itse tunnustat tehneesi, höpötellyt ”aikuisten” asioita pienille lapsille? Tietysti, jos on ”heikoilla”, kuten exsäni, niin kaikki aseethan otetaan käyttöön, mutta mielestäni moiset höpöttelyt eivät ole hyväksi lasten mielenterveydelle. Ja sen pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää. Vai mitä mieltä olette?
Kommentit (10)
Tai edes jonkun muun kuin lapsen. Ei ole reilua eikä tervettä touhua tuommoinen. Omassa lapsuudessani/teini-iässä sain olla äitini "terapeutti" jolle vuodatettiin kaikki paska ja pahamieli saunanlauteilla. Tiesin kun oli saunapäivä, et tänään taas saa kuunnella. Oletko maininnut exällesi, kuinka kohtuutonta lapsen on kuunnella moista, että "ymmärrät" hänen pahan mielensä, mutta että se pitäisi kanavoida jollekin muulle.
Seuraan vierestä samantyyppistä taistelua lapsista. Pariskunta on eronnut jo useita vuosia sitten ja lapsen tapaamiset ovat sujuneet suhteellisen hienosti tähän kesään asti. Tämä jätetty mies muutti viime vuonna toiselle paikkakunnalle työn perässä ja löysi sieltä uuden rakkauden. Tänä kesänä oli häiden vuoro, jonka jälkeen mies ei juuri ole lastaan tavannut. Joulu on tulossa, ja joka toinen päivä luulemme, että saamme viettää joulua tämän lapsen kanssa. Joka toinen päivä sitten kuulemme, ettemme saakaan. Paperilla ei tapaamisista ole vielä mitään, koska ex-vaimo tekee kaikkensa jarrutellakseen sopimuksen syntyä. Hän myös harrastaa tuollaista pelottelua ja paskanpuhumista... Argh! Minua pelottaa mieheni suvun puolesta, koska kyseinen lapsi on 5-vuotias, ja mielestäni hän on vielä siinä iässä, että hänen äitinsä saa kyllä vakuutettua, etteivät mummit ja muut enää rakasta häntä, eivätkä halua tavata häntä.
Käsittämätöntä tuollainen mollaaminen. Minulle (ja toivoisin, että kaikille) on itsestään selvää, että mitä enemmän läheisiä aikuisia lapsella on, sitä parempi se lapsen kasvun kannalta olisi! Toivottavasti saat ex-vaimosi heräämään!
eikä hänellä ole ketään muuta kelle purkaa pahaa mieltään kuin lapset.
eikä hänellä ole ketään muuta kelle purkaa pahaa mieltään kuin lapset.
Eiköhän se uusi aviomies ole siihen oiva kohde.
...vaan luulen että ex on mustis isistä. Sille "toiselle naiselle". Joka tietysti on huora. Miten se isi osaakin tutustua vain "huoriin"?
Äiti ei ole oikeasti kiinnostnut lapsista, ts. vain sen verran, että saa perusteltua itselleen "olevansa normaali äiti" (kuva itsestä). Siihen taas ei tarvita kovin paljon, ei ainkaan lapsiin aikaa tai rahaa satsaamista.
Äidillä on mielenterveysonkelmia ja tämä johtaa itsekeskeisyyteen ja lapsekkaaseen käytökseen, ts. häntä on mahdoton saada tajuamaan yhtään mittään...
Isälläni oli alkoholiongelma ja muistan kuinka äitini vuodatti minulle murheitaan isän alkoholinkäytöstä, rahaongelmista, ym. kun olin noin 10-vuotias ja siitä eteenpäin. Minulle isän käytös ei ollut ongelma, enhän siitä mitään tajunnut, mutta äidin tuska tuntui hirveältä ja olin siitä todella ahdistunut. Minusta vanhempien ei pitäisi kaataa murheitaan lasten niskaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin.
Äitini piti minua lähinnä ilmaisena psykologina ja kippasi kaikki ongelmansa niskaani ilman mitään suodatusta. Ihan seksielämän ongelmista lähtien :(
Avioeroa ei kuitenkaan ottanut, vaikka sitä usein pyysin jatkuvien riitelyiden ja muiden ongelmien takia. Sanoi vaan aina, että "Lasten takia pysyn avioliitossa, mutta sitten kun lapset on isoja niin otan eron".
Minun on vieläkin vaikea ymmärtää miten joku voi sanoa omalle lapselleen tuolla tavoin. Aivan kuin olisi puhunut jollekin vieraalle aikuiselle elämästään.
Aikuisten huolet eivät kuulu lapsille.
ihan mieheni exältä, selittää alle kouluikäisille lapsilleen ties mitä, juuri noita "isi rakastaa vain sitä naista" -juttuja.
- sillä seurauksella, että 12-vuotiaana ei sitten enää jaksanut, vaan pakeni huumeiden pariin.. Nyt 22-vuotias, edelleen sekaisin..
vakuuttaa lapsillesi että isä ei ole jättänyt omia lapsia koskaan eikä ikinä jätä. Isä tulee aina olemaan turvallinen isä. Katso lapsiasi silmiin ja sano tämä rauhallisesti ja toista joskus. Tekee eetvarttia lapsien itsetunnolle ja turvallisuudelle.
Voisit kylläkin sanoa että äiti teki niin ja siksi puhuu pahoja asioita mutta lasten ei tartte uskoa niitä!
Isälläni oli alkoholiongelma ja muistan kuinka äitini vuodatti minulle murheitaan isän alkoholinkäytöstä, rahaongelmista, ym. kun olin noin 10-vuotias ja siitä eteenpäin. Minulle isän käytös ei ollut ongelma, enhän siitä mitään tajunnut, mutta äidin tuska tuntui hirveältä ja olin siitä todella ahdistunut. Minusta vanhempien ei pitäisi kaataa murheitaan lasten niskaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin.