Mitä mieltä: opiskeleva nuori maksattaa laskunsa vanhemmillaan, matkustelee omilla rahoillaan?

lapsiaan miten haluavat

sä olet omituinen

vanhemmat maksavat mitä haluavat ja ihmiset elävät sillä tavalla kuin haluavat ?



Nyppiikö sua tässä se, että itselläsi ei ole varaa vai mikä !

-

eivät varmaan maksaisi vaikka tyttö kuinka yrittäisi. Mikä tuossa siis närppii sinua?

Verottomasti tukevat lastaan, hyvin tehty.

Olen sitä mieltä, että itse en koskaan tekisi noin - kumpanakaan osapuolena. Mutta ei kyllä kuulu kellekään, jos niin haluavat tehdä ja etenkin vanhemmat ovat tyytyväisiä. Ei varmaan ole sinultakaan pois. Sitten jos vanhemmat ovat jotenkin hyväksikäytettyjä, seniilejä tai kiristettyjä, voit puuttua asiaan. Muuten lopeta juoruilu ja päivittely.

Naapurin Jessica tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Jos mulla ois varaa elättää aikuinen lapsi, tekisin sen.

Onhan ne vanhemmat maksanut koko lapsen aiemminkin. Jos varat antaa myöten niin miksei pidempään.

kunhan ei vaan mene överiksi. tärkeää kuitenkin on aina tukea lastaan, ja jos rahaa on niin mikä ettei. Itsekin tulen sitten kun lapseni iso auttamaan aina sen minkä voin.

turha sitä on täällä vatvoa. Itseä kummastutti aikoinaan, kun opiskelukaveri nosti täyden opintolainan, jotta sai ostaa kivoja vaatteita ja elää vähän paremmin kuin luokkakaverit, tytön äiti oli luvannut maksaa lainan sitten aikanaan takaisin. Se oli heidän valintansa ja ehkä juuri siitä syystä tämä tyttö pääsi hyviin töihin valmistuttuamme, kun pystyi esiintymään edukseen työhaastatteluissa laadukkaat vaatteet päällä ja kalliilla kampaajalla käyneenä. Toki varmaan päästäkin älliä löytyi :)

Jakainen perhe rakenta omat systeeminsä itse. Jos järjestelyistä ei aiheudu sen osapuolille taloudellista, fyysistä tai henkistä ahdinkoa, niin siihen ei muilla ole nokan koputtamista. Itse en toimisi omien lasteni kanssa noin mutta en mene arvostelemaan niitä, jotka tekevät.

Jos kovasti ottaa kuppia niin se on tietysti typerää (terveydellisesti, ja voi haitata opiskelua ja työssäkäyntiä), mutta matkustelusta en näe haittaa.

Toki on jokaisen ikioma asia, mitä rahoillaan tekee ja kuinka paljon omaa lastaan auttaa. Mietityttää silti minuakin, oppiiko tuollainen kultalusikka haaruksissaan tepasteleva kullanmuru koskaan ottamaan vastuuta aikuisten oikeista asioista? Vai onkohan vaarana, että kun on tottunut tiettyyn helppoon elintasoon, meneekin pasmat sekaisin kun vanhemmat ei välttämättä koko loppuelämää maksakaan Nico-Petterin kuluja? Ja sitten jo haetaankin työkyvyttömyyseläkettä alle 30-vuotiaana kun elämä tuntuu niin kovin raskaalta ja liian vastuulliselta...?

kyse kun ei ole ollut mistään Nico-Pettereistä.

Toki on jokaisen ikioma asia, mitä rahoillaan tekee ja kuinka paljon omaa lastaan auttaa. Mietityttää silti minuakin, oppiiko tuollainen kultalusikka haaruksissaan tepasteleva kullanmuru koskaan ottamaan vastuuta aikuisten oikeista asioista? Vai onkohan vaarana, että kun on tottunut tiettyyn helppoon elintasoon, meneekin pasmat sekaisin kun vanhemmat ei välttämättä koko loppuelämää maksakaan Nico-Petterin kuluja? Ja sitten jo haetaankin työkyvyttömyyseläkettä alle 30-vuotiaana kun elämä tuntuu niin kovin raskaalta ja liian vastuulliselta...?

Itse tahdon myös auttaa lastani mahdollisimman paljon tulevaisuudessa, jos ja kun siihen tarvetta on. Mielestäni se on myös jonkinlainen vanhemman moraalinen velvollisuus.

Omat kokemukseni ovat nimittäin täysin päinvastaiset. Toinen vanhemmistani (isäni) on kaikilla mittareilla mitattuna v*ttumainen yksilö ja päätti jo varhain, että hänen velvollisuutensa päättyvät sillä hetkellä kun täytän 18-v. Tämän hän oikein kävi selvittämässä lainoppineelta. Noita vanhemman velvollisuuksiaan hän ei ennen tuotakaan ikävuotta hoitanut.



Opiskeluaika oli tiukkaa, itse piti repiä jokainen penni jostakin. Apua ei saanut, eikä sitä olisi ollut soveliasta edes pyytää. Muutoinhan olisin ollut sekä röyhkeä että elämässä pärjäämätön. Ei minkäänlaista kannustusta, ei tukea. Ainoastaan jatkuvaa piruilua ja naljailua ("ei susta koskaan mitään tule", "tuo opiskeleminenkin on ihan turhaa").

Joskus harvoin kotona käydessä äitini pakkasi jääkaapista jonkinlaisen pienen ruokakassin mukaan ja silloinkin sain osakseni halveksuntaa ja valitusta siitä, että se ruoka on häneltä pois.



Mikä lopputulos tästä kaikesta? Isäsuhteeni on olematon, vihaan tuota sairasta, mustasydämistä p*skiaista lopunelämääni. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: elämässä olen silti aina pärjännyt suhteellisen hyvin ja olen omillani tullut toimeen.

turha sitä on täällä vatvoa. Itseä kummastutti aikoinaan, kun opiskelukaveri nosti täyden opintolainan, jotta sai ostaa kivoja vaatteita ja elää vähän paremmin kuin luokkakaverit, tytön äiti oli luvannut maksaa lainan sitten aikanaan takaisin. Se oli heidän valintansa ja ehkä juuri siitä syystä tämä tyttö pääsi hyviin töihin valmistuttuamme, kun pystyi esiintymään edukseen työhaastatteluissa laadukkaat vaatteet päällä ja kalliilla kampaajalla käyneenä. Toki varmaan päästäkin älliä löytyi :)

tässä on lähinnä outoa se, että miksi se äiti, jos kerran varaa oli, ei antanut tyttärelleen vastaavaa summa jo opintojen aikana? Nythän hän joutuu maksamaan opintolainan korot, mikä on ihan turhaa.

Mun mielestä on hyvä, että nuori oppii käyttämään rahaa vastuullisesti, säästämään kesätyörahansa ja jakamaan niiden käytön talvikuukausille yms. Ja jos joskus on käyttänyt liikaa rahaa vaikkapa juhlimiseen, joutuu sitten hyväksymään sen, että loppukuu on kituuttelua.



Mutta en halua, että lapseni joutuisi ylenmäärin stressaamaan rahojen riittävyydestä, joten aion auttaa kyllä, jos tulee esim. sairauskuluja tai kirjahankintoja. Ruokakassejakin voisin mieluusti viedä silloin tällöin ja maksaa matkat kotiin. En kuitenkaan halua olla mikään laskujenmaksuautomaatti.

Jos sopii kaikille järjestelyn osapuolille, ei ole minun asiani kauhistella tai kannustaa. Perheitä on erilaisia ja tavat osoittaa huolenpitoa tai vastaavasti kontrollia ovat erilaisia.

"maksattaa". Kukaan täysjärkinen ei anna kenenkään "maksattaa" itsellään mitään, vaan maksaa lapsensa (tai puolison, veljensä, äitinsä tai vaikka naapurin) laskuja jos ITSE syystä tai toisesta haluaa. Olisi mielenkiintoista tietää mikä on Ap:n suhde tuohon opiskelijaan, vaikuttaa siltä että Ap kokeen hänen saavan enemmän mitä itsensä =se mitä tuo opiskelija saa on "Ap:lta pois". Ja noinhan ei ole, jokaisella aikuisella on itsemääräämisoikeus rahoistaan, eli ne voi käyttää mihin itse haluaa.



On hyvä jos vanhemmat tukevat opiskelijaa, sillä opintotuki ei ole suuri. Ja on hyvä, että nuorena (opiskelijana) voi matkustaa maailmalla, sillä kun ikää tulee lisää se on vaikeampaa. Nuorena (sinkkuna) on helppo ottaa ja lähteä vaikka 6kk ulkomaille. Se on paljon vaikeampaa siinä vaiheessa jos puolison elämäntilanne ei salli matkoille lähtemistä, tai itse on vaativassa työssä mistä ei voi olla 6kk pois, tai jos on lapsia joiden kanssa ei mennä samanlailla mitä yksin/puolison kannsa. Eli on HYVÄ asia elää ja mennä nuorena, ja on HIENO asia jo vanhemmilla on mahdollisuus tukea, koska opintotuki+mahdolliset lisäansiot päälle ei riitä kun peruselämiseen.

Se on oikeesti tosi tärkeää nuoren mielenterveydelle, sosiaalisille suhteille ja parinmuodostukselle.



Sääliksi käy niitä, joilla ei siihen mahdollisuutta ole.