Aion hylätä toisen lapsen, kärsimme molemmat toisistamme.

ja näin olen ajatellut, vierotan isomman lapsen itsestäni.

maksimoida lastensa psyykkiset ongelmat. Todennäköisesti isäkin on yhtä onneton kun on kerran tuon kanssa aikanaan yhteen mennyt, joten mahtaako hänkään pystyä korjaamaan psykiksen lapsilleen aiheuttamia vaurioita.

huijattua. Sillä on jo yksi 20v täysi luuseripentu, jolla on diagnoosi ja toinen teini, joka ei sekään ole ihan normaali, muttei vielä oireile.

Lasten isä ei saa aikaan kuin häiriintyneitä ja mielisairaita kakaroita ja molemmat lastensa äidit on ihan sekopäitä.

Mutta se on elämää se.

Mutta se on elämää se.

Luontoa kiinnostaa vain saada maksimäärä pullia ulos uunista, viis siitä minkälaisille helvetillisille vanhemmille sikiöparat joutuu ja minkälaisia kärsimyksiä ne joutuu sekopäävanhempiensa hoteissa kokemaan.

työmatkoillaan ympäri maakuntaa, niin en ollenkaan epäile etteikö niitä viallisilla paskageeneillä varustettuja kakaroita voisi tällä superisukilla olla vielä jossain enemmänkin.

Mulla ei ole todistetusti kuin kaksi.

Mulla ei ole todistetusti kuin kaksi.

Siinäkin on kaksi liikaa. Miksi niitä lapsia ei suosiolla annettu adoptoitavaksi jollekin hyvälle sijaisperheelle?

Vaikka mulla toimii vielä värkit, tässähän ehtis vielä hyvin yhden pienen elämän pilata...

narsistinalun kanssa. 2,5-vuotiaan uhmiksen kanssa tulen toimeen eikä ole ollenkaan ärsyttävää, koska luonteemme sopivat toisiinsa.

Tuolle 5,5-vuotiaalle ei mikään riitä ja kärsimme toistemme seurassa, niin en enää pidä siihen yhteyttä.

Kun tarjontaa on vähän, mulle käy tyttö tai poika, vapaa tai varattu. En kauheesti kysele siviilisäätyjä enkä muitakaan yksityiskohtia.

Joo, en oo ihan normaali, minäkin kärsin tästä tilanteesta jopa enemmän mitä lapsi.

ja lasten isään. Tapaan vain pienempää lastani.

mt-ongelmaisen "ongelmanratkaisua". Ensin se pilaa lapsen psyyken sekopäisellä vanhemmuudellaan, ja sitten kun lapsi on sen takia vaikea, mikä on ratkaisu? Noh paeta tietty ja hylätä lapsi. Eli vielä lisää vahingoittaa sitä pientä ihmisparkaa joka ei mitään sille voi että syntyi tuon lapseksi. Se vaihtoehto on tietenkin poissuljettu, että yrittäisi jostain saada tukea vanhemmuuteensa ja asennoituisi asiaan niin, että siitä voisi jopa olla jotain hyötyä. Ehei. Mä niin toivon että sen isänkin pää hajoaisi ja nää lapsiparat laitettais sijaiskotiin ja myöhemmin adoptioon. Mutta turha toivo. Tässä sitä taas kasvatetaan lisää mielenterveysongelmaisia. On se niin JULMAA.

ihan sama miten sen kasvattaa ja kuka sitä kasvattaa. Se on syntyjään omituinen, ei kasvatuksella tai olosuhteilla enää mitään pelasta.

Ja vanhemmuuden tukeminen on sanahelinää, ei sellaista käytännössä saa.

Ja jos joku ihan välttämättä haluaa omituisen lapsen adoptoida, niin olkoon hyvä.

Katsotaan onnistuuko paremmin, epäilen, koska lapsi nyt vaan on niin vaikea ja omituinen.

just kirjoitit muutama päivä sitten, miten ne lapset sua jumaloi

mutta kommentoin silti. Itsellä kaksi lasta, pian 4v ja 2,5v. Vanhemman kanssa henkilökemiat ei ole koskaan pelanneet samalla tavalla kuin nuoremman kanssa. Tiedostan sen ja olen saannut keskusteluapua neuvolasta asian suhteen, päiväkoti tietää "vaikeasta" suhteestamme ja osaa suhtautua siihen ihanasti. Joskus ihmisten kanssa on vaikeaa, myös omien lasten oli ne pieniä tai isoja, mutta siihen on saatavilla apua. Keskusteluavun ja oman avoimuuteni takia, olen saannut uskomatonta tukea ja neuvoja, miten kehittää sitä suhdetta omaan lapseen.



Ei tulisi mieleenkään hylätä lasta. Omasta vanhemmasta lapsestamme on kasvamassa ihana keskustelukumppani, jolla on ihana huumorintaju. Työtähän se vaatii olla hyvä äiti hänellekin. Välillä on vaikea osoittaa lämpimiä tunteita samalla tavalla kuin pienemmälle, joka on aina ollut helpompi ymmärtää. Mutta yritystä ja asian ymmärtäviä aikuisia lähelle, niin sujuu. Ei ole lapselle oikein hylätä ja hyljeksiä, koska lapsella ei ole taitoa käsitellä tunteita (oppii korkeintaan mielistelemään), vaan aikuisen tehtävä on kehittää itseään ja etsiä apua ja vastauksia ollakseen lapsen ansaitsema hyvä vanhempi.

Mt-ongelmainen ihminen on jäänyt tavallaan itsekin lapsen tasolle ja lapsen ongelmanratkaisukeinoihin. Jos Mortti ei ole kunnolla, mä en enää leiki sen kanssa.

lapsi jumaloi minua ja on niin sairaan riippuvainen minusta että ahdistaa, varsinkin kun luonteemme eivät sovi ollenkaan yhteen.

Kärsin kun näen että lapsi kärsii, kun en riitä sille äitinä.

En tule toimeen härkä-ihmisten kanssa ja sille nyt ei mitään voi kun lapsi sattui etuajassa syntymään, olis ollut edes kaksonen horoskoopissa, niin menisi vähän paremmin.

Ja äitiyttähän multa ollaan koko ajan viemässä pois, niin helpotan kaikkien hommia ja luovun siitä itse, ei tarvitse mennä oikeuteen, en halua tapaamisoikeuksia vanhempaan lapseeni.

sua ahdistaa se, että sun lapsi rakastaa sua



et ole ansainnut niitä lapsia, sääli heitä, paras olisi varmaan kun muuttaisit kiinaan ja katkaisisit kaiken yhteydenpidon

Roikkuisivat edes isässään, se kun on mallivanhempi ja loistava kasvattaja. En halua elämääni ihmisiä, joille en tällaisena riitä.

Jos en kelpaa ja riitä tällaisena, voi mennä pois mun lähipiiristä, mitä tuota itteensä kiusaamaan.

Roikkuisivat edes isässään, se kun on mallivanhempi ja loistava kasvattaja. En halua elämääni ihmisiä, joille en tällaisena riitä.

Jos en kelpaa ja riitä tällaisena, voi mennä pois mun lähipiiristä, mitä tuota itteensä kiusaamaan.

Ihmiset edes vaivautuvat enää vastaamaan tälle hullulle? tai tämä voi myös olla provo..