Tunnetko ketään bipolaarihäiriötä sairastavaa?

Anopilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Maanisessa vaiheessa on ottamassa eroa miehestään, muuttamassa mökillä (on invalidi eikä pärjää yksin), tuhlaa rahaa (osti kerran mm. jääkaapin, mikron, kännykän, leivänpaahtimen, kasan vaatteita, vaikka kotoa löytyi täysin toimivat laitteet ja riittävästi vaatteita). Masennusvaiheessa toivoo kuolevansa. Lääkitys pitää kyllä ihan hyvin järjissään.

Pettää. Ollut monta kertaa avo-/aviosuhteessa. Lapsia useiden naisten kanssa. Ei koskaan rahaa, velkaantunut pahasti.

Puolisoita varmaan tusina jo ollut, samoin työpaikkoja eri aloilta..lääkitystä ei suostu käyttämään.

Jatkuvasti itsemurhan partaalla ja on välillä sairaalassakin itsemurhayritysten takia. Kotona kuulemma kovia tappeluita.

sai teininä kaksoset. Ne ovat isän ja hän etä-äitina

Tämän uuden miehen kanssa yksi lapsi

Nyt on eronnut ja elää uuden miehen kanssa

Mitään ammattia ei ole. Opiskellut jonkun kosmetologin kurssin

Saa 5 vuoden välin jonkinlaisen kohtauksen. Mies on katkera kun ei saanut huoltajuutta pienestä tyttärestään. On kovin huolissaan. Sanoo että todella halusi auttaa, mutta nyt odottaa että nainen saa toisen kohtauksen jotta voi saada huoltajuuden

Toinen ostelee autoja maniassaan ja katuu aina jälkikäteen kovasti.

Toinen taas vaihtaa puolisoa kuin paitaa - tai ainakin melkein. Mutta vika on kuulemma puolisoissa eikä hänessä itsessään.

Molemmilla on kuulemma lääkitys, mutta en tiedä, miksei se sitten auta enempää.

Yksi tuttu bipo on aina pahalla päällä.

Hänen kyydissään on pelottavaa koska ajaa

jotenkin aggressiivisesti ja nykivästi.

Mulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö neljä vuotta sitten, ja olen säännöllisellä lääkityksellä. Tunnistan itseni ja oireeni melkein kaikista yllä olevista viesteistä jollain tapaa. Saa esittää tarkentavia kysymyksiä :)

Maanisessa vaiheessa harrastaa kaikkea kuin hullu, aloittaa uusia harrastuksia "kokoajan", ostelee paljon, riitelee hurjasti miehensä kanssa ja vikittelee muita miehiä, unohtaa kokonaan "ystävänsä" (siis ne keitä vielä on) ja kiertelee baareja. On muuttamassa paikkakuntaa, saattaa siivota hulluna, alkaa vaihtamaan ihan hyviä tapetteja ja on kokoajan menossa johonkin, on iloinen, nauravainen, mutta myös suuttuu sekunneissa.



Depressio-vaiheessa koko maailma on hänelle paha, ois helpompaa kun häntä ei olisi, surkeutta kaikki mahdollinen ja varmaan hänellä on kaikki maailman sairaudetkin. Mikään ei ole hyvin, ketään ei jaksa nähdä, eikä mihinkään mennä. Harrastukset loppuu siihen ja töistäkin pitää olla pois, makaa vain peiton alla.



Lääkitys pitäisi kunnossa jos sitä söisi. Lääkityksen aikana on kuin eri ihminen, silloin on ns. normaali perheen äiti.

9: Kerro miten pitäisi suhtautua, kun bipomies on taas kerran ilmoittanut, että haluaa lopettaa seurustelun. Hän on tehnyt saman tempun useammankin kerran, mutta tullut sitten takaisin. Pelkään että hän käy tässä välillä tekemässä lapsen jonkun naisen kanssa.

Kannattas tollasenkin oireet googlata.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus



http://keskustelu.suomi24.fi/node/370230



"Rajatilainen ihminen pyrkii kaikin keinoin välttämään jätetyksi tulemisen. Hänellä on myrskyisiä läheisiä suhteita ja epästabiileja kokemuksia omasta minästään. Rajatilainen käyttäytyy impulsiivisesti. Hän saattaa käyttää seksiä, alkoholia tai huumausaineita täyttääkseen sitä suurta tyhjyyttä, minkä hän kokee itsessään. Hän tuhlaa rahaa holtittomasti tai ajaa autoa kovalla vauhdilla. Mielentilat muuttuvat. Tyhjyyden ja kyllästymisen tunteet saattavat kestää pitkään. Hyvin erilaiset psykosomaattiset oireet johtavat liian suureen itsetutkiskeluun."

Eli maniassa mennään ja tehdään vaikka mitä, mutta mihinkään ei saada otetta ja kaikki pirstaloituu. Aloitetaan vaikka mitä juttuja, mutta mitään ei viedä päätökseen. Ollaan voimakkaita, fiksuja ja parhaita kaikessa. Rahaa palaa ja kaikkia rakastetaan.



Masennuksessa maataan yöpaidassa päivätolkulla, ei tavata ketään eikä ainakaan mennä töihin tai avata laskuja. Muhitaan itsesäälissä ja likaisessa tukassa.



Mutta toisaalt, elämä bipon kanssa ei ole koskaan tylsää :D

9: Kerro miten pitäisi suhtautua, kun bipomies on taas kerran ilmoittanut, että haluaa lopettaa seurustelun. Hän on tehnyt saman tempun useammankin kerran, mutta tullut sitten takaisin. Pelkään että hän käy tässä välillä tekemässä lapsen jonkun naisen kanssa.

Itse olen aina ollut jättämässä ja pettämässä kumppaneitani jossain vaihetta suhdetta. Nyt olen seurustellut 3kk uuden miesystäväni kanssa ja hän tietää sairauteni, taustani ja tapani, enkä ole häntä saanut (vielä) poiskaan kävelemään, vaikka yhden kerran olen jo hänetkin ollut jättämässä. Hän on vain sanonut, että "kerrothan, jos tekee mieli pettää, ettei tarvitsisi kuulla sitä jälkeenpäin". Harvinaislaatuisen ymmärtäväinen kaveri.

Eli lähtökohtaisestihan kaksisuuntaisten kanssa ei kannata seurustella, jos haluaa helpolla päästä. Itse en todellakaan etsimällä etsi itselleni hankaluuksia, mutta jotenkin asiat vaan aina menevät solmuun. Varsinkin parisuhderintamalla.

Voi olla (ja on kai aika todennäköistäkin), että miehesi "reippauspuuskassaan" käy aidan toisella puolen ja haluaa sitten palata takaisin luoksesi.

MUTTA. Sinun ei missään olosuhteissa tarvitse hyväksyä pettämistä. Tasapainoiseen parisuhteeseen ei kuulu ainainen luottamuspula, eikä kaksisuuntainen mielialahäiriö yksinään riitä veruukkeeksi kumppanin loukkaamiselle. Joten ihannetilanne olisi, jos pystyisitte vielä puhumaan miehesi kanssa hänen erohalunsa syistä ym. ja ratkottua asiaa. Ei tässä miksikään ulkoavaruuden otuksiksi kuitenkaan muututa, vaikka vähän maniaa pukkaakin päälle :)

Onko hänellä lääkitystä?

-9-

Itse olen aina ollut jättämässä ja pettämässä kumppaneitani jossain vaihetta suhdetta. Nyt olen seurustellut 3kk uuden miesystäväni kanssa ja hän tietää sairauteni, taustani ja tapani, enkä ole häntä saanut (vielä) poiskaan kävelemään, vaikka yhden kerran olen jo hänetkin ollut jättämässä. Hän on vain sanonut, että "kerrothan, jos tekee mieli pettää, ettei tarvitsisi kuulla sitä jälkeenpäin". Harvinaislaatuisen ymmärtäväinen kaveri.

Eli lähtökohtaisestihan kaksisuuntaisten kanssa ei kannata seurustella, jos haluaa helpolla päästä. Itse en todellakaan etsimällä etsi itselleni hankaluuksia, mutta jotenkin asiat vaan aina menevät solmuun. Varsinkin parisuhderintamalla.

Voi olla (ja on kai aika todennäköistäkin), että miehesi "reippauspuuskassaan" käy aidan toisella puolen ja haluaa sitten palata takaisin luoksesi.

MUTTA. Sinun ei missään olosuhteissa tarvitse hyväksyä pettämistä. Tasapainoiseen parisuhteeseen ei kuulu ainainen luottamuspula, eikä kaksisuuntainen mielialahäiriö yksinään riitä veruukkeeksi kumppanin loukkaamiselle. Joten ihannetilanne olisi, jos pystyisitte vielä puhumaan miehesi kanssa hänen erohalunsa syistä ym. ja ratkottua asiaa. Ei tässä miksikään ulkoavaruuden otuksiksi kuitenkaan muututa, vaikka vähän maniaa pukkaakin päälle :)

Onko hänellä lääkitystä?

-9-

On ollut lääkitys noin vuoden ja mies on siihen itse tyytyväinen, mutta eroamisvimmassa ja paljon muutenkaan ei mikään ole muuttunut. Paitsi että hän on ehkä vähemmän masentunut kuin yleensä. On tosi loukkaavaa, kun hän aina erotessaan sanoo, ettei me sovita yhteen yms. Takaisin tullessaan hän ei pyydä anteeksi, mutta vakuuttaa, että olemme luodut toisillemme. En enää tiedä, uskoako yhtään mitään.

11

tauti todettiin. Sen jälkeen ei ole ollut manioita, mutta masennusta kylläkin.

Aika hyvät lääkkeet nykyään.

suvussa menee. tunnistan itseni noista yllä kerrotuista.



rajatilasta: eroaamielestäni biposta siinä, että rajatilaihminen on _aina_ tuollainen..tuuliviiri. bipo vain sairaassa vaiheessaan.



viime maniassa jätin mieheni ja löysin "elämäni rakkauden". hän on tuollainen rajatilatyppi, ja kahdessa päivässä tajusin, ettäherrajumalasähän olet paskemmassa hapessa kuin minä.



mulla on nyt lääkitys ja perhe sen miehen kanssa jonka jätin, se "elämäni mies" kieltäytyy kaikesta avusta, elää jossai itähelsinkiläisessä loukossa työyyömänä ja yksin, juo itsenäs varmaan jossain vaiheessa hengiltä...

pari itsariyritystä, alkoholiongelma, pahoja masennusvaiheita, väkivaltaa, katoamisia, kauheaa yritystä olla hyvä ja kauheita repsahduksia.



Lopulta ilmoitin sen siskolle, että tulen hulluksi jos yrittää soittaa vielä minulle, joten vaihdoin numeroni ja katosin. Soitti mulle töihin eron jälkeen, että on puukottanut itseään.

pari itsariyritystä, alkoholiongelma, pahoja masennusvaiheita, väkivaltaa, katoamisia, kauheaa yritystä olla hyvä ja kauheita repsahduksia.

Lopulta ilmoitin sen siskolle, että tulen hulluksi jos yrittää soittaa vielä minulle, joten vaihdoin numeroni ja katosin. Soitti mulle töihin eron jälkeen, että on puukottanut itseään.

kuulostaa rajatilalta...

Nyt just on ihan luuseriolo. Kaks vuotta meni ilman lääkkeitä, lopetin hallitusti ja valvotusti raskauden takia ja kaks vuotta pysyi oireet kurissa. Eilen illalla piti alottaa lääkitys uusiksi kun on koko syksy menny huonoilla unilla ja alkoi sairauden sekamuotoinen jakso puskemaan päälle sellaisen ahdistuksen kanssa ettei sen kanssa kyennyt enää olemaan.



Suhteita on tullut ja mennyt, lapsilleni olen lähivanhempi. Nykyinen suhde alkoi hiukan ennen dg:n varmistumista. Mun sairauden takia suhde ei ole koskaan ollut vaakalaudalla. Kaikki on ollut ihan ok kun malttaa pysyä päihteistä erossa. Dg:n sain 2000-luvun alussa, sitä ennen olin aika kammottava kaikille kumppaneille ja muille läheisille. Tunnistan itsessäni ketjun alkupään kuvaukset. Itselläni bipo on tyyppiä yksi sekamuotoisilla ja psykoottisilla manioilla.

Nyt just on ihan luuseriolo. Kaks vuotta meni ilman lääkkeitä, lopetin hallitusti ja valvotusti raskauden takia ja kaks vuotta pysyi oireet kurissa. Eilen illalla piti alottaa lääkitys uusiksi kun on koko syksy menny huonoilla unilla ja alkoi sairauden sekamuotoinen jakso puskemaan päälle sellaisen ahdistuksen kanssa ettei sen kanssa kyennyt enää olemaan.

Suhteita on tullut ja mennyt, lapsilleni olen lähivanhempi. Nykyinen suhde alkoi hiukan ennen dg:n varmistumista. Mun sairauden takia suhde ei ole koskaan ollut vaakalaudalla. Kaikki on ollut ihan ok kun malttaa pysyä päihteistä erossa. Dg:n sain 2000-luvun alussa, sitä ennen olin aika kammottava kaikille kumppaneille ja muille läheisille. Tunnistan itsessäni ketjun alkupään kuvaukset. Itselläni bipo on tyyppiä yksi sekamuotoisilla ja psykoottisilla manioilla.

Tämän hetkinen luuseriolo tulee siitä, että toivoin kovasti kykeneväni elämään ilman lääkkeitä ns. normaalina ihmisenä. Olen valtavan pettynyt itseeni kun ei se onnistunutkaan vaikka toisaalta ymmärrän etten voi asialle sinänsä itse mitään muuta kuin kuunnella itseäni ja ottaa ne lääkkeet kun alkaa siltä tuntumaan et muuten lähtee lapasesta ja ollaan osastolla lepäämässä. Rasittava sairaus.