Joukkuelajeja harrastavien lasten vanhemmat!

Rakkaus lajiin motivoi treeneihin osallistumiseen ja vapaa-ajallakin viihtyvät lajin parissa. Toki hyvä joukkuehenki ja sopivan haasteellinen valmennus ovat tärkeitä.

Kun lajia aloitettiin, hän ei edes tuntenut ketään siinä joukkueessa. Vuosien varrella on joukkuehenki kasvanut, mutta silti joukkueessa ei ole varsinaisia "bestiksiä".



Nimenomaan rakkaus lajiin oli ykkössijalla, kavereilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä. Kun on jo siinä iässä, että paikkakunnan vaihto opiskelun vuoksi tulee ajankohtaiseksi, on vaikea päättää, vaihtaako uuden paikkakunnan joukkueeseen vai pelaako vanhassa.

halunnut sekä lajin takia että kavereiden takia.

Ei lähde kovin mielellään harrastuksiin, jos alkavat hänen mielestään epäsopivaan aikaan, mutta aina siellä on sitten lopulta ollut tosi kivaa.

Kilpailut motivoivat eniten.

Lapsi on nopea ystävystymään. Lähtee mielellään harjoituksiin. Taitojen karttuminen motivoi.

poika harrastaa on vielä toisen kaupungin alueella, joten muut pojat ovat ihan eri kouluissakin. Into harrastaa saa lähtemään, ja hyvät valkut ja syntynyt hyvä joukkuehenki. Saattaa sanoa et äiti en jaksais tänään lähteä, mut satavarmasti viimeistään autossa jo sanoo et hyvä et lähdin, ja treeneissä on ihan intopiukkana, aina. Laji on futis ja poika on 8 vee.

alunperin lajin pariin, kun kaverin vanhemmat pyysivät, että hän lähtisi kaveriksi heidän lapselleen. Parin vuoden aikana laji on vienyt mennessään ja kaverin merkitys on vähäisempää. Poika lähtee todella innoissaan treeneihin. Uskon, että valmentajilla on oma merkityksensä lapsen innostukseen, he ovat motivoituneita ja taitavia toimimaan lasten kanssa.



Tyttö harrastaa toista lajia. Hänelle ei ole tullut peliporukasta kavereita ja tilanne on ikävä, kun laji sinällään kiinnostaisi häntä mutta tuntee olevansa joukkueporukan ulkopuolinen, eikä sen vuoksi ole kovin innostunut lähtemään treeneihin.

Koripalloa ja jalkapalloa harrastavat meidän pojat, ja innostus johtuu lajista ja kavereista. Haluavat olla hyväkuntoisia ja taitavia, haluavat lihaksia. :)

Harkatkin motivoi, ei halua olla niistä pois. Kilpailut on häestä jännittäviä.

Tosin näin meidän joukkuelajia harrastavan lapsen lisäksi toisella yksilölajia harrastavalla lapsella.



Eli meillä lapsilla harrastus on valikoitunut sen lajin, ei kavereiden mukaan. Lähtevät vaihdellen innoissaan harjoituksiin. Pienempänä innostus vaihteli enemmän, mutta kun lajia on harrastanut pidempään ja siinä on edistynyt ja oppinut tutustumaan joukkueeseen/ryhmään, niin lähtevät innoissaan treeneihin. Jos joskus ei innosta, niin kyllä siellä taustalla aina joku todellinen syy on.



Harrastuksissa lapsia motivoi se ryhmä ja kaverit siellä, sekä varmaan lajien haastavuus, mutta myös vauhti (jääkiekko ja telinevoimistelu).



Kuten huomasit vastasin myös meidän yksilölajin harrastajan osalta, sillä ihan samat vaikuttimet hänellä ovat. Sielläkin on oma porukkansa joka treenaa yhdessä ja ovat kuin "joukkue".

Kaveri samassa joukkueessa (kutsui mukaan).

3 harkkaa viikossa ja hyvin on jaksanut innostua. (sanottu, että pois ei saa olla kuin kipeenä)

Aika vähän on vielä ollut pelejä, syksyllä aloitti.