miten pieni unimäärä on ok vauvan äidille?

ja toki myös isän jaksamisesta, mutta mielestäni äidille ei saa liikaa takkaa antaa, vaan yhdessä heräillään ja annetaan toisen vuorollaan levätä kunnolla.

heräsi ensimmäiset 1,5v tunnin välein joka yö. Siis todellakin joka yö. Ja sisarukset, vuoden ja 2v vanhemmat heräsivät joka aamu ennen kuutta. Joten kyllä sitä ihmeen vähillä unilla ainakin tämä äitireppana on pärjännyt. Nyt kuopus on 1v9kk ja herää "vain" 4-5 kertaa yössä.



Mutta kyllä tiedän äitejä, jotka valittavat jo parista heräämisestä...

Meillä kuopus herää nykyisellään 4 krt/yössä ja pidän sitä erittäin hyvänä. Saan riittävästi unta. Jos heräilee useammin, se näkyy seuraavana päivänä tahmeana olona, mutta en menetä toimintakykyäni. Mies ei valvo vauvan kanssa vielä näin vähillä yöheräilyillä. Hoitaa kyllä vanhempien lasten heräilyt useimmiten.



Itse pidän tärkeämpänä kriteerinä jaksamiselle sitä miten pitkän pätkän yössä saa nukutta. Jos saa nukuttua edes yhden 2h putkeen, selviää elämästä. Jos saa taas nukkua 3h putkeen edes kerran, on ihan suhteellisen helppoa. Kai tämä on yksilöllistä, mutta mielestäni myös jonkin verran tottumiskysymys. Itse olen tällä ohjeistuksella mennyt viimeiset vajaa 3v välillä nukkuen erittäin hyvin, välillä unenpuutteesta sekaisin.



Mielestäni saat ihan hyvin unta vauvan äidiksi. Jos siis kuitenkin 2krt viikossa nukut noin hyvin.

ja jonkin verran myös siitä kuinka pitkäkestoista univaje on (siis viikko menee lyhyemmillä unilla kuin kuin 5 v).



Mitä tarkoittaa mainitsemasi "herätys". Kestääkö se muutaman minuutin vai useita tunteja? Kuinka paljon unta kaiken kaikkiaan äidille tulee per yö ja kuinka pitkissä pätkissä?



Itse tunsin olleeni kuopuksen vauva-aikana erittäin hyvin levännyt kun vauva heräsi vain 4-5 kertaa yössä ja nukahti yleensä nopeasti esim. saatuaan rinnan suuhunsa. Unta sain yössä lähemmäs 6 t. Iltaisin katselin telkkaa yms. koska en tuntenut tarvetta mennä aiemmin nukkumaan.



Esikoinen heräsi yössä vähän väliä ja saattoi valvoa tunteja ja nukkua 10 min välissä. Unta sain pahimmassa vaiheessa muutaman tunnin yössä enkä koskaan yli tuntia kerrallaan. Tuon ajanjakson jälkeen muistini pätki, oksentelin, paino tippui rajusti ja tunsin persoonallisuuteni muuttuvan (olin vihainen ja epäluuloinen). Se siis oli ainakin minulle aivan liian vähän parin kuukauden aikana.

mutta ainoastaan itse voit tietää, miten tuolla unimäärällä pärjäät. Ihmisten unentarve on erilainen. Jouduin ekan lapsen kanssa heräämään 45min välein yli 9kk ajan (yksi 2h unipätkä vauvalla ehkä joka toinen yö kyllä oli) ja en todellakaan pärjännyt hyvin. Nyt toinen lapsi herää 1-vuotiaana kolme kertaa yössä ja pidän häntä erittäin hyvänä nukkujana. Nukahtaa lisäksi nopeasti, tutti vain suuhun tai vähän silittelyä. Mies hoitaa tämän heräilyt ja jaksaa hyvin töissä. Minä hoidan 3v esikoisen heräilyt, 4-9 x /yö. Esikoinen saattaa valvoa tuntikausiakin yöllä, hänellä on yöllisiä kauhukohtauksia, unissapuhumista ja kaikkea. Olen aika lailla tottunut tähän ja pärjään nykyään hyvin, vaikka herätyksiä on noin paljon. Suuri merkitys on sillä, että saan lähestulkoon joka yö kuitenkin nukkua ainakin yhden 2-3 tunnin pätkän. Ekan lapsen vauva-aikana huomasin sen, että jos en yön aikana saanut yhtäkään yhtenäistä kahden tunnin unipätkää, seuraava päivä oli aivan hirveä.

jos en yön aikana saanut yhtäkään yhtenäistä kahden tunnin unipätkää, seuraava päivä oli aivan hirveä.

Ja päin vastoin. Jos huonounisen vauvan kanssa joskus sai 2 t unta putkeen, oli olo kuin uudestisyntyneellä. Se yksi 2 t yhtenäisen unen pätkä on todella olennaista jaksamiselle ainakin minulla.

t.5

Nukuttiin eri huoneissa ja lapsen kehdossa oli pyörät. Mä hoidin syötöt kahteen-kolmeen asti, jolloin nukutin vauvan viimeisimmältä syötöltä ja työnsin kehdon miehen huoneeseen. Mies meni kymmeneltä illalla nukkumaan, ja sai nukkua unen katkeamatta vähintään kuusi tuntia, mutta yleensä seitsemän, koska lapsi heräsi parin tunnin välein. Mies lähti yhdeksältä töihin, jolloin mä heräsin. Eli mäkin sain nukkua putkeen 6-7 tuntia.



Lapsen ollessa noin 4kk, syötöt vähenivät, joten lapsi jäi omaan huoneeseensa nukkumaan ja mä aloin nukkua miehen vieressä makkarissa. Yösyömiset vauva lopetti noin kuukauden sisällä, joten mä aloin hoitaa tutin putoamiset muutaman kerran yössä, koska heräsin herkemmin kuin mies. Mies herää viikonloppuisinkin aikaisemmin kuin lapsi, joten mä sain nukkua pidempään lähes kaikki la- ja su-aamut. Nyt lapsi on 1v4kk, eikä enää tarvitse huomiota läheskään joka yö, vaan löytää tuttinsa ihan itse.

ELi käsittääkseni unen tarve on yksilöllistä. Koska kysyt mielipiteitä täällä av:lla, niin koet itse varmaan saavasi liian vähän unta. Jos lapsen isä hoitaa yövalvomisia edes osittain, niin voisitte kokeilla tuota meidän tapaa. Eihän sen tarvitse olla pysyvää, mutta kokeilkaa ihmeessä. Mä en ole kokenut itseäni kovinkaan väsyneeksi kuin lapsen sairastaessa tai hampaita tehdessä, jolloin heräilyjä on ollut enemmän. Miehesi menee ehkä aikaisemmin töihin, mutta jakamalla yötä niin, että saisit edes neljän-viiden tunnin pätkän unta, tuntisit itsesi varmasti pirteämmäksi.



t.13

Jos saisin Ap:n tilanteen olisin huippuonnellinen. Olen valvonut tai siis heräillyt elämästäni aika ison osan, koska minulla on neljä lasta, joiden yöhoitoon isä on osallistunut vain aivan erikoistilanteissa, kuten lapsen sairastaessa vakavasti. Minä olen jaksanut, mutta itsekin sitä välillä ihmettelen. Nyt kun olen jo aika vanha äiti, myös osaan antaa itselleni vapauksia tuon yötyön takia. En siis vaadi itseltäni niin paljon päivällä kuin vaadin nuorempana. Mies tai muut tuskin koskaan ymmäsrtävät tekemäni yötyön merkitystä tai määrää.

heräsi ensimmäiset 1,5v tunnin välein joka yö. Siis todellakin joka yö. Ja sisarukset, vuoden ja 2v vanhemmat heräsivät joka aamu ennen kuutta. Joten kyllä sitä ihmeen vähillä unilla ainakin tämä äitireppana on pärjännyt. Nyt kuopus on 1v9kk ja herää "vain" 4-5 kertaa yössä. Mutta kyllä tiedän äitejä, jotka valittavat jo parista heräämisestä...

Minun puolisoni on sitä mieltä että vuoroöin nukutaan vauvan kanssa ja silloin toisella täysi vapaus.

Yhdessä se vauva on tehty ja yhdessä se hoidetaan.

En imetä öisin, joten eri tilanne tietysti on, mutta halusin mieheni periaatteen kertoa.

Minusta miehen ei pidä mennä märittelemään mikä uni on vaimolle riittävä, jollei ole itse valmis samaan.

tuollaisia miehiä löytää?