Jos olisit tässä tilanteessa raskaana, mitä tekisit?
On mahdollisuus, että olen raskaana. Mitä te muut tekisitte tilanteessani?
- Olen 21-vuotias
- avoliitossa
- miehellä on jo lapsi (asuu äitinsä luona), on mielestäni hyvä ja rakastava isä etävanhemmuudesta huolimatta
- lapsesta on puhuttu ja todettu, että sellainen jossain vaiheessa tehdään (miehellä ei niin väliä, vaikka ei tehtäisikään lasta, koska hänellä on jo 1 eikä koe samanlaista tarvetta kuin minä)
- yliopisto-opinnot kesken, luultavasti kuitenkin alanvaihto tulossa eli ns. oikeat opinnot eivät vielä edes alkaneet
- lähimmät sukulaiset ym. mahdollinen lastenhoitoapu asuu 200km päässä, täällä missä nyt asumme ei ole oikeastaan läheisiä ihmisiä
Mielipiteitä, kiitos.
Kommentit (29)
mikä noista asioista on niin kamalaa, että harkitset aborttia?
Raskaus tulee keskeyttää vain, jos et halua lasta etkä halua tai voi huolehtia hänen hyvinvoinnistaan.
ottamaan mahdollisen vahinkoraskaudenkin vastaan.
Kuvailemasi tilanne ei oikein anna syytä mihinkään muuhun kuin sen raskaustestin tekoon :) ja sen jälkeen joko vauvan odotteluun tai ei.
Itse en pystyisi tuon tyyppisessä tilanteessa (= puoliso on) tekemään aborttia. Sitä ilmeisesti mietit?
munkaan mielestä. Olet täysi-ikäinen ihminen ja parisuhteessa, joten mikäs siinä. Kyllä ne opiskelut hoituu ajallaan.
Näitä asioita ei voi aina suunnitella viimeisen päälle. Kun peruspuitteet ovat kunnossa (puoliso, eikä mitään erityisiä ongelmia kuten päihteitä tai vastaavaa) otatte lapsen vastaan lahjana.
Onnea odotukseen ja elämään lapsen kanssa, mikäli sellainen on oikeasti teille tulossa!
Sinulla ei ole yhtään todellista syytä olla pitämättä. Olen 21, minulla on avomieheni kanssa lapsi paikkakunnalla, josta en tunne ketään ja minulla on opiskelut kesken. Mies käy töissä. Ja meille on toinen rakkauspakkaus tulossa.
Eli älä höpötä
ainoa hankala on ehkä tuo opiskelu. Tosin monella opiskelijallakin on lapsia, ja tavallaan se on vain järjestely- ja motivaatiokysymys. Hoitoapukin olisi varmasti tarpeen, mutta ehkä myöhemmin voi tutustua muihin äiteihin ja luoda jonkinlaisen lastenhoitoringin, jotta jokainen saa vähän apua arjen pyörittämiseen.
Tärkein kysymys onkin, haluatko sinä lapsen? Haluatko äidiksi?
ja synnyttää lapsi.
Jos äitiys on vastenmielista, niin lapsen voi antaa adoptioon, mutta sinä taidat kuitenkin haluta äidiksi.
ainoa hankala on ehkä tuo opiskelu. Tosin monella opiskelijallakin on lapsia, ja tavallaan se on vain järjestely- ja motivaatiokysymys. Hoitoapukin olisi varmasti tarpeen, mutta ehkä myöhemmin voi tutustua muihin äiteihin ja luoda jonkinlaisen lastenhoitoringin, jotta jokainen saa vähän apua arjen pyörittämiseen.
Tärkein kysymys onkin, haluatko sinä lapsen? Haluatko äidiksi?
Tuohan se tärkein kysymys nimenomaan on. Oikeastaan toivon, etten ole raskaana, koska tiedän päätöksen olevan vaikea ja luultavasti tulisin kuitenkin pitämään lapsen. Haluan äidiksi, mutta haluanko ihan vielä - siitä en ole varma. Lapsesta on puhuttu paljon ja ehdin jo yhdessä vaiheessa innostua että nyt se on heti saatava, mutta onneksi odottelin hetken ja osasin ajatella asiaa järkevämmin. Päätin, että odotetaan ainakin ensi kesään lapsenteon kanssa, saadaan vielä hetki kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa jne. Mutta jos nyt olenkin jo nyt raskaana, onko liian aikaista? Toisaalta, onko mitään mieltä tehdä aborttia nyt, jos puolen vuoden - vuoden sisällä olisi kuitenkin valmis pitämään lapsen? Ääh..
Opiskeluja en koe sinänsä ongelmaksi, muutenkin on tuo oma ala vähän hakusessa niin luvallinen tauko voisi tehdä ihan hyvää joka tapauksessa.
Varsinkin yliopisto-opiskelu on yleensä joustavaa ja tentteihin luku sekä myöhemmin gradun tekokin onnistuu lapsenkin kanssa. Päiväkotipäivistä ei tule niin pitkiä kuin työssäkäyvien lapsilla jne.
En tarkoita, että heti lykkäisit lapsen päiväkotiin, mutta kyllähän yliopistossa vierähtää pian neljäkin vuotta..
Itselle on tässä vuosien varrella kantapään kautta valjennut että oikeasti olisi ollut järkevintä tehdä lapset opiskuaikana. Jos ne tekee heti valmistumisen jälkeen, on tosi vaikea hakea töitä kotivuosien jälkeen ja jos taas odotat kunnes olet valmistunut ja ollut töissä sen aikaa että pääsisit ansiosidonnaiselle äp-rahalle, niin silloin olet yleensä jo melko vanha.
Varsinkin yliopisto-opiskelu on yleensä joustavaa ja tentteihin luku sekä myöhemmin gradun tekokin onnistuu lapsenkin kanssa. Päiväkotipäivistä ei tule niin pitkiä kuin työssäkäyvien lapsilla jne.
En tarkoita, että heti lykkäisit lapsen päiväkotiin, mutta kyllähän yliopistossa vierähtää pian neljäkin vuotta..
Meillä siis myös mies on opiskelija, mikä sinänsä on hyvä asia, koska ei todellakaan olisi tarvetta laittaa lasta hoitoon alle 3-vuotiaana. Rahallisestihan tämä menisi niin, että sossun luukulle mentäisiin, mutta onko silläkään sitten niin väliä? Nykyisiin opintotukiin verrattuna eläisin suorastaan herroiksi kotihoidontuilla sun muilla. :D
En tiedä, ehkä tässä jännittää nimenomaan se, että alitajuisesti tiedän pitäväni lapsen jos olen raskaana. Nyt tässä sitten valmistellaan mieltä tulevaan muutokseen.. Tai jotain. Vähän mietityttää, onko meidän parisuhde kuitenkaan valmis lapseen, vaikka onhan tässä miehenkin lasta hoidettu ja hyvin on mennyt..
Itse tulin raskaaksi 16 kesäsenä,enkä hetkeäkään ajatellut aborttia vaikka elämäntilanne oli mikä oli..Ei siis huumeisiin tai alkoholiin yms liittyen. Toisen lapseni sain 18 vuotiaana.Avopuolisollani on kaksi lasta aikasemmasta suhteesta jotka ovat meillä usein ja hyvin meillä menee vaikka hoitoapua saa harvoin.Nyt olen 20v uusioperheen sirkusjohtaja:D Tosin koulut kyllä jäi kesken,mutta ne kerkee käydä myöhemminkin..
pidä vauvasi, miten muuten? ei näy olevan mitään syitä muuhun, hän on sinun omasi, näitä ei voi koskaan suunnitella ihan kuin haluaisi, vuoden tarkkuudella, ja toista samanlaista et saa. kuinka monet meistäkin syntyivät suunnittelemattomina, ihanaa jos uusi elämä osa sinua on saanut alkuunsa, onnea sinulle ja vauvallesi:-)
ketjuja täältä uusioperheistä ja äitipuolena olemisesta..
nyt varmuuden vuoksi että miten pärjäisit lapsen kanssa yksin JOS mies ottaakin hatkat. Ilman lastenhoitoapua, lapsen isää ja sen rahoja voi olla aika kusiset paikat.. Miehiin ei todellakaan voi sokeesti luottaa..
Synnytä lapsi, vaikka et sitä haluaisikaan pitää. On monia aviopareja, jotka eivät syystä tai toisesta saa omia lapsia. Se on kuin lottovoitto saada adoptoitua lapsi ja antaa rakkautta pienelle ihmiselle.
Tai jos epäilysi osoittuu epäilyksi, hankkisin toimivan ehkäisyn, niin ei tarvii moista murehtia uudelleen.
Sinuna minä pitäisin lapsen ja niin pidinkin.meillä oli miehen kanssa samanlainen tilanne 8v sitten sillä erotuksella että olin 20v.
opinnot oli tietenkin jonkin aikaa tauolla mutta hyvin ollaan selvitty.