Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on KOVAA TYÖTÄ! Esikoisen saatuani en sitä tiennyt...
14.12.2011 |
.. ehkä siinä uhmaiän myötä ja toisen lapsen synnyttyä se kirkastui, ja koko ajan kirkastunut enemmän.
Entäs muilla?
Joo, onhan se antoisaa, ihanaa, lapset on parasta jne.. mutta on se välillä uuvuttavaa ja kovaa työtä.
Ihmettelen sitäkin, että miksi mammat on toistensa kimpussa asiasta kuin asiasta, vaikka kaikilla loppujen lopuksi on se sama "työmaa". Eikö silloin pitäisi mieluummin sympata.
Kommentit (4)
kun tätä nuorimmaistani odotin, yksi kolmen lapsen kollega-äiti totesi, että töissä olisit päässyt helpommalla. Niinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokee jo vauva ajan raskaana niin miksi tehdä toista lasta. On ihan järkevää puntaroida omaa jaksamista ja sitä mitä pystyy lapselle antamaan. Tästäkin niin usein hyökätään yksilapsisten vanhempien kimppuun.
Niin siis minulla on helppo esikoinen, vauva-aika on olut unelmaa ja haaveilen kyllä jo toisesta lapsesta. Mutta ymmärrän silti niitä jotka haluavat vain yhden lapsen.
kaikki se rakkaus, läheisyys, ynnä muu kiva. Näin sitä itse aikuistutaan. Huumori on itseltä kadonnut, mutta sentään lapsilla on. Toisaalta kun lapset kasvaa, voi taas olla tosi helppoa ja pitää tehdä kolmas, kun on voimia taas uuteen, kun isommat on isompia eivätkä uuvuta niin. Ja neljäskin
mistä tässä äitihommassa on kyse. Minulla kolmevuotias ja konttaava vauva+koira. Siis päivät on sitä, että toi vauva jahtaa koiraa tai isomman leikkejä, isompi hermostuu kun ei saa leikkiä rauhassa ja sitten vauva hermostuu kun sille huudetaan jne. Aina välillä isompi ottaa kunnon kilarit jostain. Siinä välissä on aivan tajuttomasti siivoamista, koska koirasta lähtee niin paljon karvaa ja kuraa. Mä en istu koko päivänä yhtään sekuntia rauhassa.
Joskus (tai no, vielä vuosi sitten ;) kuvittelin haluavani enemmänkin lapsia. Juu ei, en halua. Jos nämä kaksi saan tästä kunnialla kasvatettua niin sekin on jo suoritus.