Kysymys kostoketjun raivottarille ja mulle eksille ja nyksille

Ihminen joka antaa vihalle ja katkeruudelle sellaisen vallan että alkaa toimia sen mukaan- ei ole ihan terve. kauheita tunteita voi tulla, mutta ne ovat vain tunteita ja tulevat ja menevät. Jos vihaan ja katkeruuteen jää kiinni tarvitsee terapiaa. Sillä pilaa paitsi oman elämänsä, myös lastensa elämän, koska kukaan vihassa elävä ei voi olla lapselleen hyvä vanhempi.Aikuisen kuuluu ottaa vastuu tunteistaan ja teoistaan. Jos on liian katkeraa käsitellä yksin, pitää hakea apua. Maailmanhistoria tuntee vihassa ja katkeruudessa eläneitä ja ne teoiksi muutaneita- yhden ihmisen el'ämän pilaaminen on aivan yhtä sairasta ja väärin.

Silti ajattelen ja toivon, että valtaosalla jätetyistä ja petetyistä nämä ajatukset ovat ajatuksen tasolla. Vihan tunne on ihan normaali, jos tulee jätetyksi ja petetyksi. Ja voi sitä tunnetta käsitellä miettimällä jonkun aikaa noita tapoja kostaa, mutta sitten kun tunteitaan saa käsiteltyä enemmän, kostoajatukset vähenevät ja loppuvat. Aika harva kai kuitenkaan oikeasti mitään tekee?

Tai en tiedä, ehkä monetkin kostavat lastensa kautta, esim. suhtautuvat negatiivisesti siihen exän nyxään, ja lapsille tulee vaikeita lojaliteettiongelmia, kun ei voi kertoa, että siellä on ihan kivaa ja se nyxäkin on ihan mukava.



Itsekin muuten joskus kuvittelin, kuinka kävisin puhkomassa sen uuden naikkosen autosta renkaat (ex petti mua sen kanssa), mutta aikani sitä mietin, ja sitten tunteet haalenivat.. Nykyään toivon ihan oikeasti, että ex löytäisi hyvän tasapainoisen ihmisen ja osaisi asettua elämässään aloilleen ja olla onnellinen. No, ehkä lähinnä lasten takia, että jaksaisi olla heille hyvä isä.

Miehen exä on niin katkeroitunut, ettei mitään rajaa. Minä olen se kodinrikkoja, huora, harppu (olen häntä nuorempi...?:D), vosu, horo, ämmä ja ties mikä. Mustamaalaa minua pienille lapsilleen, mikä mielestäni on vastuutonta, koska lapset kuitenkin käyvät meillä usein ja viihtyvätkin, ihan turhaa hämmennystä aiheuttaa kun omasta mielestä kai ihan kiva ihminen on äidin mielestä hirviö.



Totta on, että suhteemme alkoi kun he olivat vielä naimisissa. Totta on tosin myös se, että heidän suhteessaan kumpikin (siis myös vaimo) oli pettänyt useasti. Miehellä oli kuulemma tapana ainakin kerran kuussa lähteä menemään pariksi päiväksi, koska ei vain kestänyt olla kotona. Hän kuitenkin jäi suhteeseen nimenomaan lasten takia ja ei tainnut oikein paremmasta tietää.



Itselläni on sietämistä jo siinä, että tiedän ettei naisesta tulla pääsemään eroon moneen vuoteen nimenomaan lasten takia. Koetan kuitenkin olla ajattelematta asiaa liikaa, koska tilanne on mikä on ja tiesin mihin ryhdyn. Eksän katkeruus kuitenkin ärsyttää, hänellä on käsittääkseni jo uusi miesystäväkin, mutta silti pitää jaksaa naljailla ja ilkeillä. Minusta hän ei ole koskaan käyttänyt oikeaa nimeäni, vaan aina jotain "horo" tai muuta yhtä kypsää.



No, ehkä hän ajan myötä rauhoittuu kun sisäistää, että mies ei todellakaan ole palaamassa hänen luokseen. Vaikka me eroaisimme, hän ei sinne palaisi kuitenkaan.

itselläni on takana kaksi avoliittoa ja yksi pitkä seurustelusuhde, enkä edes tiedä, kenen kanssa ovat nykyisin, enkä ole kertaakaan tyypeille soittanut tai muutenkaan ottanut yhteyttä eron jälkeen. (Tai no, avokki kakkoselle joskus tiedotin yhteisen ystävän kuolemasta ja juttelin jotain kuulumisia...) Toivottavasti ovat onnellisia!



Nykyinen mieheni jätti exänsä minun vuokseni, eikä ole onneksi tämäkään perään hillunut. Sehän osoittaa, että hänellä on ollut hyvä naismaku ennen minuakin, ja varmasti tuokin nainen on ihan fiksu ihminen. Elämä vain kuljetti vähän toisin, kuin varmaan alun perin kukaan meistä oli suunnitellut.

että suurin osa ihmisistä on ihan fiksuja ja käsittelee tunteensa aikuismaisesti?



Täällä av:lla joskus maailmankuva hämärtyy, kun ei tiedä ovatko pimahtaneet viestit yhden tai parin ihmisen tuotoksia, vai onko taustalla oikein katkeroituneiden ja kostonhimoisten huorittelijoiden armeija. Tuo em. ketju on kyllä puistattava.



Minunkin lähipiirissäni ihmiset yleensä käyttäytyvät varsin rakentavasti, mutta ehkä otos on valikoitunut.

Minun eksäni aika ajoin syyttää minua siitä, että yritän tuhota hänen elämänsä tai vähintään pistää kapuloita rattaisiin.



En ymmärrä yhtään. Elän omaa elämääni. En puhu lapsille mitään negatiivista. En uhraa ajatuksi eksää kohtaan. Teen omat päätökseni ja elän omaa elämääni.



Kai tämä on jonkun mielestä toisen ihmisen elämän tuhoamista. Ei minulla ole muuta selitystä.

Mies petti minua ja lapsia kaksi vuotta toisella paikkakunnalla asuvan huoransa kanssa. Oli poiminut netistä. Ämmä oli jopa niin härski, että vaihtoi työpaikkaa ja muutti miehen vuoksi lähemmäs asuinpaikkakuntaamme!



No, jäivät sitten kiinni. Soitin tälle naiselle. Hän sanoi ensin luulleensa miehen olevan sinkku, mutta kun todellisuus oli paljastunut, niin ei sitten vaan ollut välittänyt. Kun mies oli luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin.



No, minä olin se joka lähdin. Mutta selvitin naisen työpaikan. Ei kannattaisi alkaa netistä äijiä pyytämään, jos oma kuva ja tiedot on sen firman nettisivuilla, jossa on töissä. Eikä antaa netissä julkaistavaan henkilöstölehteen kaikenmaailman haastatteluja itsestään.



Nainen oli koeajalla. Yksi tuttavani sattui olemaan samassa työpaikassa. Kerroin hänelle, mitä nainen tehnyt - eipä jatkunut koeaika pitkään sen jälkeen.



Kun törmäsin miehen pomoon kaupungilla, kerroin jutun myös hänelle. Mies sai lähteä heti seuraavaksi, kun henkilöstöä vähennettiin ja pienellä paikkakunnalla sana levinnyt, ei kukaan ota häntä enää oman alan töihin.



Lapsille en sentään ole näitä juttuja ruvennut kertomaan ja retostelemaan.



Koskaan ei saa itse aloittaa. Mutta jos toiset aloittaa, niin ne saa kyllä laittaa ruotuun.

Jos saisin kuulla, että mies on pettänyt minua jonkun toisen naisen kanssa ja kaikki kaatuisi kuin korttitalo, niin veikkaanpa että löytäisin itsestäni ihan uudenlaisia piirteitä. En missään nimessä haluaisi, että se nainen, joka tulee varattua viemään, näkisi ikinä lapsiani - tekisin tapaamiset mahdollisimman hankaliksi. Miestä en varmaan voisi estää näkemästä lapsia, mutta minimimäärä - niin makaa kuin petaa.

Jos saisin kuulla, että mies on pettänyt minua jonkun toisen naisen kanssa ja kaikki kaatuisi kuin korttitalo, niin veikkaanpa että löytäisin itsestäni ihan uudenlaisia piirteitä. En missään nimessä haluaisi, että se nainen, joka tulee varattua viemään, näkisi ikinä lapsiani - tekisin tapaamiset mahdollisimman hankaliksi. Miestä en varmaan voisi estää näkemästä lapsia, mutta minimimäärä - niin makaa kuin petaa.

elämäni ei loppuisi miehen pettämiseen ja avioeroon, enkä uhraisi montaa ajatusta moiselle kuvatukselle. tekisin kaikkeni, jotta lapsilla olisi mahdollisimman helppo olla tuollaisessa erotilanteessa ja en todellakaan alkaisi järjestämään mitään kohtauksia. Kaverilla on uusperhe, jossa miehen exä tekee kaikkensa, jotta miehellä on hankala olla, mm. pitää lapsia lukkojen takana, jotta vaihto sujuu minuutilleen tai ei avaa ovea ennen kuin on vaihto-aika minuutilleen, vaatii rahaa lisää kokoa ajan mitä uskomattomin keinoin jne. Minusta tuollainen käytös on jo sairautta.

Mies petti minua ja lapsia kaksi vuotta toisella paikkakunnalla asuvan huoransa kanssa. Oli poiminut netistä. Ämmä oli jopa niin härski, että vaihtoi työpaikkaa ja muutti miehen vuoksi lähemmäs asuinpaikkakuntaamme! No, jäivät sitten kiinni. Soitin tälle naiselle. Hän sanoi ensin luulleensa miehen olevan sinkku, mutta kun todellisuus oli paljastunut, niin ei sitten vaan ollut välittänyt. Kun mies oli luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin. No, minä olin se joka lähdin. Mutta selvitin naisen työpaikan. Ei kannattaisi alkaa netistä äijiä pyytämään, jos oma kuva ja tiedot on sen firman nettisivuilla, jossa on töissä. Eikä antaa netissä julkaistavaan henkilöstölehteen kaikenmaailman haastatteluja itsestään. Nainen oli koeajalla. Yksi tuttavani sattui olemaan samassa työpaikassa. Kerroin hänelle, mitä nainen tehnyt - eipä jatkunut koeaika pitkään sen jälkeen. Kun törmäsin miehen pomoon kaupungilla, kerroin jutun myös hänelle. Mies sai lähteä heti seuraavaksi, kun henkilöstöä vähennettiin ja pienellä paikkakunnalla sana levinnyt, ei kukaan ota häntä enää oman alan töihin. Lapsille en sentään ole näitä juttuja ruvennut kertomaan ja retostelemaan. Koskaan ei saa itse aloittaa. Mutta jos toiset aloittaa, niin ne saa kyllä laittaa ruotuun.

jos tää ei ollut mielikuvitusta, niin mites ansiosidonnaisella tai tippumalla peruspäivärahalle maksetaan sulle elareita? Ettei vaan kalahda omaan nilkkaan...

Olen ihminen, joka yleensä pyrkii harmoniaan, ymmärrykseen ja sopusointuun, välttää kostoa ja pahan hautomista. Siispä monet asiat ketjun ajatusmaailmassa ovat minulle ihan vieraita.

Tapahtuuko tällaista siis oikeasti? Yritättekö pilata eksänne uuden parisuhteen? Käytättekö valtaa suhteessa eksäänne ihan vain siksi että voitte? Haluatteko aiheuttaa pahaa? Osaatteko sanoa, mitä kaikkea teette ihan ilkeyttänne?

Minusta tuntuu että minun mieheni eksä tekee kaikkea tuota, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kärsin siitä jonkin verran, ja yhden minulle tärkeän asian hän onnistuikin pilaamaan, ja meillä kesti kauan korjata suhdetta. Tunnistan myös itsessäni ajoittain halun vaikuttaa eksääni, mutta yleensä kuoletan tunteen ennen kuin se siirtyy toiminnaksi. Nuorena olen kerran saanut yhden eksäni silloisen tyttöystävän tuntemaan olonsa tosi kurjaksi ihan tahallani, mitä häpeän yhä reilut 10 vuotta myöhemmin.

Ihan näin ohimennen ja tuota kostoketjua lukematta, tuli vain mieleen. Kun puhut harmoniasta, ymmärryksestä ja sopusoinnusta... Ne ei jotenkin pettäjään sovi. Pettäminenhän on salailua, valehtelua, tuhoavaa... kaikille. Vaikka olisi itse sinkku ja se toinen osapuoli olisi parisuhteessa, niin siltikin siinä salailussa ja valehtelussa on osallisena.

Vai onko se sun mielestäsi niin, että sulle itsellesi kaikki on sallittua ja muiden tekemänä asiat on pahoja?

mistä motiivi kumpuaa: minusta on eri asia haluta itselleen hyvää kuin toisille pahaa. Rakastuminen on voimakas tunne ja saa ihmisen sekaisin, vaatii kanttia olla suoraselkäinen ja rehellinen ristiriitaisessa tilanteessa. Vaikka ymmärränkin osaa pettäjien käytöksestä, en silti hyväksy valehtelua ja kaksinaamaisuutta.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa ihmisen pitäisi pyrkiä minimoimaan vahingot, etenkin lasten kannalta. En pidä kostoa aktiivisesti vaalivaa eksää sen parempana kuin valehtelevaa pettäjää, sillä molemmat rikkovat tätä sääntöä.

Ja en ole valehdellut puolisolleni tai pettänyt, vaikka suhteemme päättymisessä olikin mukana kolmas osapuoli.

Olen ihminen, joka yleensä pyrkii harmoniaan, ymmärrykseen ja sopusointuun, välttää kostoa ja pahan hautomista. Siispä monet asiat ketjun ajatusmaailmassa ovat minulle ihan vieraita.

Tapahtuuko tällaista siis oikeasti? Yritättekö pilata eksänne uuden parisuhteen? Käytättekö valtaa suhteessa eksäänne ihan vain siksi että voitte? Haluatteko aiheuttaa pahaa? Osaatteko sanoa, mitä kaikkea teette ihan ilkeyttänne?

Minusta tuntuu että minun mieheni eksä tekee kaikkea tuota, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kärsin siitä jonkin verran, ja yhden minulle tärkeän asian hän onnistuikin pilaamaan, ja meillä kesti kauan korjata suhdetta. Tunnistan myös itsessäni ajoittain halun vaikuttaa eksääni, mutta yleensä kuoletan tunteen ennen kuin se siirtyy toiminnaksi. Nuorena olen kerran saanut yhden eksäni silloisen tyttöystävän tuntemaan olonsa tosi kurjaksi ihan tahallani, mitä häpeän yhä reilut 10 vuotta myöhemmin.

Ihan näin ohimennen ja tuota kostoketjua lukematta, tuli vain mieleen. Kun puhut harmoniasta, ymmärryksestä ja sopusoinnusta... Ne ei jotenkin pettäjään sovi. Pettäminenhän on salailua, valehtelua, tuhoavaa... kaikille. Vaikka olisi itse sinkku ja se toinen osapuoli olisi parisuhteessa, niin siltikin siinä salailussa ja valehtelussa on osallisena.

Vai onko se sun mielestäsi niin, että sulle itsellesi kaikki on sallittua ja muiden tekemänä asiat on pahoja?