Olen selvinnyt koulukiusaamisesta, miten voisin auttaa muita?
Mulla olis jonkunlainen tarve auttaa. Olen ihan tavallinen toimistotyöläinen, äiti ja vaimo. Mua kiusattiin 9 vuotta koulussa ja menin siitä aikoinani rikki. Toipumiseen meni parikymmentä vuotta. Nyt olen vahva ja jaloillani ja realisti. Millä tavalla voisi järkevästi jotenkin auttaa jotakuta?
Kommentit (15)
hän vielä yrittää sinuun vaikuttaa? Minkä ikäinen olet?
ap
onneksi ei sentään yöllä, siitä tekisinkinsitten jo rikosilmoituksen.
Tekisin melkein jo tuostakin rikosilmoituksen.
ap
tämä jo helpottaa mieltä, mutta olen myöskin niin vahva, että kiusaaja on kusessa jos aiheuttaa minulle tuntuvaa kärsimystä, tänä päivänä hän ei todellakaan tiedä kenen kanssa on tekemisissä jos tilanne paisuu, "sitä tulee saamaan mitä tilaa"
on jo sietämätöntä, kun joku kuvittelee pystyvänsä edelleen vuosien jälkeen vaikuttamaan elämääsi. Loukkaavaa.
Jotenkin ajattelisin, että itsellesi kunnioittavinta olisi siirtää asia jonkun toisen tahon käsiteltäväksi. Ei sinun tarvitse enää ottaa vastaan mitään sellaiselta ihmiseltä. Me koulukiusatut olemme helposti jonkunlaisia "viemäreitä" lopun ikäämme. Kerran kun on sen vastaanottavan roolin joutunut omaksumaan, se tahtoo pitää otteessaan.
ap
alkaen, eikä hänellä ole muita kohteita mitä kiusata, yrittää haalia itselleen valtavasti ystäviä ympärilleen, että on hyvät tukiverkostot.
Jotain hänen elämässään kuitenkin on pielessä, kun piru häntä kiertää ja usuttaa kiusaamaan, olen monta kertaa miettinyt ihan sitä, että epäilen hänessä narsistinkin ominaisuutta, sellaista valtaa hän yritää kaikkeen ja kävelee yli.
on jotain pielessä kun aikuinen ihminen jatkaa teiniangstitouhua. Joudutko olemaan jollain tavalla hänen kanssaan tekemisissä? Työn, asuinpaikan tms. kautta?
ap
olisiko mahdollista ruveta tukihenkilöksi, ja mitä kautta, ja odotettaisiinko minulta jotenkin että osaisin ratkaista ongelmat.
En osannut itsekään aikoinani ratkaista, enkä osaa sanoa millä tavalla kiusaaminen voitaisiin lopettaa. Mutta voisin kuunnella.
ap
osata ratkoa, ainakaan aina, jotain tukea, ymmärrystä ja omaa kokemusta...?
löytyisi, toki on aina varmasti kovin omakohtaista miten nämä asiat on nähnyt ja kokenut lapsena ja nuorena.
Rupesin tutkimaan tukihenkilötoimintaa. En tiedä, mihin voin sitoutua. En halua haukata liian isoa palaa, ettei sitten se toinen osapuoli joudu pettymään.
Minkä ikäinen sinun lapsesi on?
ap
henkinen paine vie kaikki voimat.
Minä aikuisena pärjään, asun kiusaajan kanssa yhä samalla paikkakunnalla, mutta jossain hänet silloin tällöin näen, kierrän kaukaa, inho on erittäin suuri!
on sellaiset kokemukset kiusaajista, että menevät hämilleen jos tapaavat. Eivät osaa suhtautua. Yrittävät puhella kuten nyt puhellaan vanhalle luokkakaverille, mutta menee hermoiluksi ja tyhjän nauramiseksi. :) Ymmärrän heitä aikuisen näkökulmasta ja tunnen hienoista ylemmyyttä, myönnettäköön se.
ap
lähti sähköpostia Mannerheimin lastensuojeluliitolle, tiedustelin mitä eri tapoja olisi toimia tukihenkilönä.
Kiitos ideasta!
ap :)
kiusaaja yrittää vielä aikuisenakin hyppiä silmille, mutta olen ajatellut niin, että kiusaaja on mieleltään hyvin sairas, oma elämä ei ole kunnossa, ajattelee että olen sama pehmolelu kiusattavaksi vielä aikuisenakin mutta erehtyy, jos tulee jossain vastaan kehoitan menemään hoitoon! Harmittaa tuollainen niin että voisin vaikka käydä käsiksi tarpeen vaatiessa.