Suhde ilman seksiä?

Olisiko ok jos kumppani sanoisi että ei tee mieli useammin kuin kerran kuussa?

Vai kokisitko sen loukkaavana?

ois ok. En tiedä kokisinko loukkavana mut en mä usko et pidemmän päälle olisin valmis niin (itselleni) suurta ja henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää asiaa rajottamaan tossa määrin. Jos se olis väliaikasta (masennus tms.) niin sitte tietysti, väliaikasesti voisin luopua seksistä suht helpostikkin jos se olis kumppanille tärkeätä. Toinen syy minkä kanssa voisin elää olis jos mies ei syystä tai toisesta kykenisi.

Edellisessä liitossa seksi sujui, enkä olisi voinut kuvitella, että vähemmälläkin pärjää. Nyt olen ollut 7 v suhteessa, jossa kaikki on täydellistä, mutta seksiä todella vähän, niin huomaan, ettei asia haittaa.

no kuitenkin silloin tällöin, ehkä just kerran parissa kuukaudessa. en kaipaa enempää, koska tulen aina niin kipeäksi siitä. jos pystyisin nauttimaan seksistä, niin sit olis eri asia. miehestä en tiedä, kauanko tällaista jaksaa.

Et usko, miten ihanaa lukea, että muillakin on saman kaltainen tilanne! Meillä on ihan samaa - ei seksiä, pelkkä kumppanuus. Ei riidellä eikä kummallakaan ole "vieraita". Kaipaan jo kovasti oikeaa parisuhdetta, mutta tästä umpikujasta ei tunnu pääsevän pois. Kun on pitkä tauko seksissä, niin sen aloittaminen on päivä päivältä vaikeampaa.

miehen ystävä tuli meille kylään, istui kahville ja haukkui minut ihmisenä ja etenkin äitinä.

Siis eihän tuommoiseen tilanteeseen joudu kuin promille miehistä. Vikaa tietysti miehessäkin, tod.näk. on jotenkin riippuvainen sekä äidistään että ko. ystävästä.

No, sitten nämä miehet ovat siinä promillessa.

Meillä oli tilanne, jonka miehen ystävä kuuli ja sai tietoon vahingossa, kun soitin asiasta miehelle. Kaveri istui autossa vieressä. Tilanne liittyi minun äitiyteeni.

Miehen kaveri tuli sitten ihan asioikseen kylään, ja vei suoraan keskustelun tähän asiaan, ja alkoi kritisoida ja mitätöitä ja arvostella minun vanhemmuuttani. Lapset olivat tuolloin 1 v ja 5 v. Olin hoitovapaalla, ja vastuullani oli paljon, koska mies oli aina töissä yhdessä tämän kaverinsa kanssa, jolla itselläänkin on tahollaan lapsi pitkä rivi. Koulutukseltaan kaveri on sosiaalialan ihmisiä, on hyvin taitava sanoissaan. Ei siis mitään vittusaatana-linjaa, vaan erittäin taitavin sanakääntein muotoiltua mollaamista.

Ja mies istui ja oli hiljaa.

Sanoin sitten miehen kaverille, että "tiedätkö mitä. tuossa on ovi. " Kaveri loukkaantui. Sanoin, että voit lähteä, tuo loukkaa minua aivan tavattomasti.

Hän joi kahvinsa loppuun ja lähti vihaisena, sanoi että häntäkin loukkaa (kun nakkaan hänet ulos) hän oli mielestään tullut jakamaan neuvoja ja elämänohjeita !!??!!

Mies on jataknut kaveruutta tämän kanssa. Tuosta on nyt kulunut 3 vuotta. Hän haukkui minut tilanteessa, jolloin olin aika heikoilla, aivan kuten anoppikin, just kun olin saamassa jaksamistani ja itseäni jaloilleen, hän tuli iski nivusiin.

Olen sanonut miehelle: en kiellä sinua olemasta tekemisissä äitisi ja sukusi kanssa, mutta tuohon kaveriin laitat välit poikki. Ei ystävät toimi noin.

Muutenkin, tämä ystävä on ollut outo aina. Kun meillä oli kriisiä ollut pidemmän aikaa, tämä ystävä sanoi, että jos minun mies menee parisuhdeterapiaan tai terapiaan, voi olla hän muuttuu eikä sen jälkeen enää "tarvitse" minua, eli olenko valmis siihen, että terapian jälkeen mieheni haluaa erota minusta !!?? Ei ystävät toimi noin! Hän on ottanut ammattiroolinsa mukaan koko ajan tässä ystävyyssuhteessa.

No, mies ei ole mennyt mihinkään terapioihin.

Mies on varmaan jollakin tavalla riippuvainen mistä lie, koskapa minunkin kanssa tyytyy olemaan.

Olisi ihan toivottavaa, jollei olisi koskaan. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Mun halut on täysin kadonneet, en saa orgasmiakaan edes itsekseni enää.

ja välillä myös mykkäkoulua. Miehelleni riittäisi tuo 2-7 krt / kk. Minulle ihan ei. Kun rakkaus loppuu, petän varmasti. Haluan suhteen, jossa on seksiä. Ja loppuuhan se, jos ei ole rakkauden tekoja.

Jaa että teillä EI ole seksiä? Jos otetaan paras tilanne, niin teillä seksi 7 krt/kk. Jos se ei riitä niin parempi tosiaan jättää se mies rauhaan ja hankkia suhde seksihullun kanssa jos tuosta määrästä eroa harkitset ;)

Ja itsellä on seksiä vaihtelevasti 5-30 krt/kk jos kysyt siitä.

Et usko, miten ihanaa lukea, että muillakin on saman kaltainen tilanne! Meillä on ihan samaa - ei seksiä, pelkkä kumppanuus. Ei riidellä eikä kummallakaan ole "vieraita". Kaipaan jo kovasti oikeaa parisuhdetta, mutta tästä umpikujasta ei tunnu pääsevän pois. Kun on pitkä tauko seksissä, niin sen aloittaminen on päivä päivältä vaikeampaa.

Tuo on totta, ja se on taatusti totta miehenkin kannalta. Kun edellisestä kerrasta on tosiaan useampi VUOSI, on todella vaikea lähestyä toista ihmistä seksuaalisena olentona. JOS jotain joskus on, se on kyllä mukavan tuntoista, ne pienet halauksen tapaiset.. eli hänen kosketus ei ole vastenmielistä tai velvollisuus.

Mikä tai mitkä teillä on johtaneet tähän tilanteeseen? Minkä ikäisiä lapset on?

Kiva, etten ole maailman ainoa. Meitä on kaksi :)

seksihalujen väheneminen omalla kohdalla surettaa siinä mielessä, että hänen halut ovat kuulemma aina olleet voimakkaampina suhteiden alussa, kun kaikki on uutta ja jännää. Itseä taas jopa ällöttää ajatus kun toisilleen tuntemattomat ihmiset nussivat. Sitten kun syvä rakkaus ja luottamus syntyy niin mulla seksinautinto ja -halu lisääntyy, pystyy kunnolla nauttimaan rakkaasta jonka kanssa rentoutua. Ei kumppanini petä eikä halua ketään muuta, mutta kuulemma se himon kipinä vain vähenee. Itse olen aika-ajoin hieman surullinen tästä, vaikkakin rakkautta on tullut lisää niin en tykkää kun se "korvaa" seksiä. Olen surullinen siitä, että seksihimo joillakin herää kun ilmassa on uutuuden jännitys.

Vuodet on mennyt niin nopeasti lasten kanssa, että vasta viime aikoina ollaan herätty tähän seksittömyyteen. Ei olla sitä oikein edes huomattu aiemmin.

Miehen sairastaessa ja ollessa rankalla lääkityksellä oli puolen vuoden tauko seksissä.

Nyt pieninkin on kohta 4, arki ei enää niin helvatun hektistä, joten ehkä se seksikin pitäisi elvyttää. Ikävä kyllä meillä ei vaan alun kanimaisen panemisen jälkeen ole ollut kovin kummoista kipinää seksissä, ehkä emme sovi niin hyvin yhteen? molemmat haluaisivat varmaan enemmän, mutta ehkä ei keskenään. Tai minä en ainakaan.

Mikä tai mitkä teillä on johtaneet tähän tilanteeseen?

Ei ole haluja. Homma vain ajautuu erilleen, koska nainenkaan ei jaksa olla painostamassa. En usko, että pystyisin halujeni puolesta sukupuolisuhteeseen koskaan saman naisen kanssa yli kahta vuotta. Näen asian kumminkin niin, että vikaa on vain itsessäni. Jos lasteni äiti lähtee, niin sitten lähtee, en häntä siitä syytä.

Jaa. En muista milloin viimeksi meillä oli seksiä. Ehkä 2 vuotta sitten. Nuorimman lapsen syntymän jälkeen ollaan eletty kriisistä toiseen. Eroa ajattelin vakavasti mutta mies oli toista mieltä. Meillä lähti jo menemään hyvin, mies teki kovasti töitä suhteemme eteen, oli sitä seksiäkin, mutta sitten kehään astui anoppi ja lyttäsi minut täysin aiheetta. MIes ilmoitti, ettei puutu akkojen välisiin riitoihin ja noin 4 kk me riideltiin tästä aiheesta. Sanoin, että laita ero vireille. Ei laittanut. Pitkän vääntämisen jälkeen tajusi ja keskusteli asiasta äitinsä kanssa. Anoppi kuulemma ymmärsi sen asian mistä haukkui minut ym. ja asia on selvä. Anteeksipyyntöä anopilta ei ole kuulunut. On sellainen oman arvonsa vahvasti tunteva grand old lady, ns. parempiosainen korkeasti kouluttautunut yli 70 v nainen, näitä stokkan vanhoja rouva kampauksineen ja hajuvesineen.. vaarillakin lähes puku päällä, tätä linjaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut mitätöidään ja mies vain on hiljaa; aikaisemmin miehen ystävä tuli meille kylään, istui kahville ja haukkui minut ihmisenä ja etenkin äitinä. Muotoili sanottavansa erittäin hyvin, sosiaalialan ihminen. Mies istui kahvipöydässä ja oli hiljaa. Tuo anoppiasia oli kuitenkin viimeinen niitti. Olemme yhdessä, mutta meilllä ei ole parisuhdetta, vain kumppanuus. Mies on pari kertaa halannut minua mutta seksuaalisuus ja seksi meidän suhteesta puuttuu kokonaan. Se loppui tuohon anopin vierailuun. Jos minä en ole yhtään mitään - jos minä olen vapaata riistaa haukuttavaksi, mitätöitäväksi hänen ystävilleen ja äidilleen ja hän vain seisoo vieressä ja sujuvasti kuuntelee - en minä tällaisen ihmisen kanssa seksisuhteessa ole. Olemme nyt lasten takia yhdessä, ja voitte sen ihan vapaasti tuomita. Riitoja meillä ei ole. Mies tekee hankalaa vuorotyötä eikä säännölliset tapaamiset sujuisi. Lapset on pieniä ja minä tarvitsen myös arjen apua. Näin isä on pienten lasten arjessa mukana.. Olen sanonut miehelle: jonakin päivänä haluan oiekan parisuhteen, ja jos se ei onnistu sinun kanssasi, se on jonkun toisen kanssa. Juuri nyt elämäntilanne on sellainen, ettei parisuhde kiinnosta, seksi ei kiinnosta, ei kenenkään kanssa. Miehellä ei ole toista. Ei käy ns. vieraissa. Hän uskoo, että tästä tulee vielä parisuhde, mutta juuri nyt hän itse ei tee sen eteen yhtään mitään. Ellei sellaiseksi lueta sitä, että ostaa mulla joulu- ja synttärilahjat ja katsoo lapset.

Meilläkin seksi loppui siihen kun anoppi haukkui minut ja mies vaan seisoi vieressä ja kuunteli.

Meilläkin mies uskoo että tästä vielä parisuhde tulee ja lasten takia tässä sitten vielä ollaan, mutta enpä tiedä.

Jaa. En muista milloin viimeksi meillä oli seksiä. Ehkä 2 vuotta sitten.

Nuorimman lapsen syntymän jälkeen ollaan eletty kriisistä toiseen. Eroa ajattelin vakavasti mutta mies oli toista mieltä. Meillä lähti jo menemään hyvin, mies teki kovasti töitä suhteemme eteen, oli sitä seksiäkin, mutta sitten kehään astui anoppi ja lyttäsi minut täysin aiheetta.

MIes ilmoitti, ettei puutu akkojen välisiin riitoihin ja noin 4 kk me riideltiin tästä aiheesta. Sanoin, että laita ero vireille. Ei laittanut. Pitkän vääntämisen jälkeen tajusi ja keskusteli asiasta äitinsä kanssa. Anoppi kuulemma ymmärsi sen asian mistä haukkui minut ym. ja asia on selvä. Anteeksipyyntöä anopilta ei ole kuulunut. On sellainen oman arvonsa vahvasti tunteva grand old lady, ns. parempiosainen korkeasti kouluttautunut yli 70 v nainen, näitä stokkan vanhoja rouva kampauksineen ja hajuvesineen.. vaarillakin lähes puku päällä, tätä linjaa.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut mitätöidään ja mies vain on hiljaa; aikaisemmin miehen ystävä tuli meille kylään, istui kahville ja haukkui minut ihmisenä ja etenkin äitinä. Muotoili sanottavansa erittäin hyvin, sosiaalialan ihminen.

Mies istui kahvipöydässä ja oli hiljaa.

Tuo anoppiasia oli kuitenkin viimeinen niitti. Olemme yhdessä, mutta meilllä ei ole parisuhdetta, vain kumppanuus. Mies on pari kertaa halannut minua mutta seksuaalisuus ja seksi meidän suhteesta puuttuu kokonaan. Se loppui tuohon anopin vierailuun.

Jos minä en ole yhtään mitään - jos minä olen vapaata riistaa haukuttavaksi, mitätöitäväksi hänen ystävilleen ja äidilleen ja hän vain seisoo vieressä ja sujuvasti kuuntelee - en minä tällaisen ihmisen kanssa seksisuhteessa ole.

Olemme nyt lasten takia yhdessä, ja voitte sen ihan vapaasti tuomita. Riitoja meillä ei ole. Mies tekee hankalaa vuorotyötä eikä säännölliset tapaamiset sujuisi. Lapset on pieniä ja minä tarvitsen myös arjen apua.

Näin isä on pienten lasten arjessa mukana..

Olen sanonut miehelle: jonakin päivänä haluan oiekan parisuhteen, ja jos se ei onnistu sinun kanssasi, se on jonkun toisen kanssa.

Juuri nyt elämäntilanne on sellainen, ettei parisuhde kiinnosta, seksi ei kiinnosta, ei kenenkään kanssa.

Miehellä ei ole toista. Ei käy ns. vieraissa. Hän uskoo, että tästä tulee vielä parisuhde, mutta juuri nyt hän itse ei tee sen eteen yhtään mitään. Ellei sellaiseksi lueta sitä, että ostaa mulla joulu- ja synttärilahjat ja katsoo lapset.

Ei siinä, tyhmästihän miehesi teki, mutta niin teet sinäkin, jos et edes yritä korjata tilannetta. Silloin ero on vähintään yhtä lailla sinun syytäsi kuin miehesi.

Vaikutat muuten varsin samanlaiselta tyypiltä kuin anoppisi: omanarvontuntoinen ja anteeksiantamaton. Sääli miestäsi. Ja ennen kaikkea lapsia, joiden vanhemmat viitsii jatkaa tuollaista pelleilyä.

Kiitos paljon kommentistasi.

Mies on siis valinnut äitinsä kaltaisen vaimon.

Anoppi on ihmetellyt ja huokaillut erään sukulaisen kuullen, että kun se xx valitsee aina tommosia kummallisia naisia (viittasi siihen että miehen exäkin oli kummallinen, kuten minäkin olen, anopilla ja exä-miniällä oli erittäin huonot välit jo alusta alkaen, minulla ja anopilla oli alkuun ihan ok hyvät välit ja ne meni poikki vasta tuon haukkumisen jälkeen, tai siis hieman ennen sitä, anopin taholta, ei minun .... )

no niin, sanoin tuolle sukulaisen tapaiselle, että voisi anoppi katsoa peiliin (että miksi poikaparka valitsee niin kummallisia kumppaneita).

Miten minun olisi pitänyt pitää puoleni? Haukkua anoppi? Joka yllättäen tuli käväsemään ja siinä ovenpielessä pyörähtäessään sähähti mulla pari valittua sanaa? Soitin jälkeen päin ja yritin selittää tilannetta. Mutta minusta se olisi miehen tehtävä, anopit ei tule parisuhteen keskiöön arvostelemaan parisuhteen sisäistä tilaa kun eivät todellisuudessa tiedä asioista mitään.

Miehen ystävän lennätin ulos kodistani ja miehelle olen sanonut,e ttä valitse.

Mitä muuta voin tehdä, jotta voisin pitää puoleni?

Jos me eroamme, ei se ole niin, että se ero on sinun tai minun syy.

Eroon johtaneet asiat ovat asioita, jotka on hoidettu tai ei.

Ero on päätös. se on jomman kumman päätös.

Minä en sääli miestäni. Hän on ihan itse minut valinnut. Hänellä on kaikki mahdollisuudet lähteä ja etisä lämmin ja empaattinen nainen hoivaamaan häntä.

Ja mistä sinä meidän arjen näet, millaista pelleilyä se arki on?!

Lapsethan eivät tästä pellehommasta edes mitään tiedä.

Mikä pellehomma on seiinä, että lapsilla on vanhemmat?

Sinä maalaat nyt jotain kummallista kuvaa eteesi, mikä varmaan johtuu joko siitä että oma elämäsi on pelkkää ongelmakenttää tai sitten elät jossain kuvitteellisessa onnen umpiossa, köyhää, kapeaa elämää, etkä tajua mistään mitään, ja takana on sinun oma ongelmallinen lapsuutesi.

mene hoitoon.

Jaa. En muista milloin viimeksi meillä oli seksiä. Ehkä 2 vuotta sitten. Nuorimman lapsen syntymän jälkeen ollaan eletty kriisistä toiseen. Eroa ajattelin vakavasti mutta mies oli toista mieltä. Meillä lähti jo menemään hyvin, mies teki kovasti töitä suhteemme eteen, oli sitä seksiäkin, mutta sitten kehään astui anoppi ja lyttäsi minut täysin aiheetta. MIes ilmoitti, ettei puutu akkojen välisiin riitoihin ja noin 4 kk me riideltiin tästä aiheesta. Sanoin, että laita ero vireille. Ei laittanut. Pitkän vääntämisen jälkeen tajusi ja keskusteli asiasta äitinsä kanssa. Anoppi kuulemma ymmärsi sen asian mistä haukkui minut ym. ja asia on selvä. Anteeksipyyntöä anopilta ei ole kuulunut. On sellainen oman arvonsa vahvasti tunteva grand old lady, ns. parempiosainen korkeasti kouluttautunut yli 70 v nainen, näitä stokkan vanhoja rouva kampauksineen ja hajuvesineen.. vaarillakin lähes puku päällä, tätä linjaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut mitätöidään ja mies vain on hiljaa; aikaisemmin miehen ystävä tuli meille kylään, istui kahville ja haukkui minut ihmisenä ja etenkin äitinä. Muotoili sanottavansa erittäin hyvin, sosiaalialan ihminen. Mies istui kahvipöydässä ja oli hiljaa. Tuo anoppiasia oli kuitenkin viimeinen niitti. Olemme yhdessä, mutta meilllä ei ole parisuhdetta, vain kumppanuus. Mies on pari kertaa halannut minua mutta seksuaalisuus ja seksi meidän suhteesta puuttuu kokonaan. Se loppui tuohon anopin vierailuun. Jos minä en ole yhtään mitään - jos minä olen vapaata riistaa haukuttavaksi, mitätöitäväksi hänen ystävilleen ja äidilleen ja hän vain seisoo vieressä ja sujuvasti kuuntelee - en minä tällaisen ihmisen kanssa seksisuhteessa ole. Olemme nyt lasten takia yhdessä, ja voitte sen ihan vapaasti tuomita. Riitoja meillä ei ole. Mies tekee hankalaa vuorotyötä eikä säännölliset tapaamiset sujuisi. Lapset on pieniä ja minä tarvitsen myös arjen apua. Näin isä on pienten lasten arjessa mukana.. Olen sanonut miehelle: jonakin päivänä haluan oiekan parisuhteen, ja jos se ei onnistu sinun kanssasi, se on jonkun toisen kanssa. Juuri nyt elämäntilanne on sellainen, ettei parisuhde kiinnosta, seksi ei kiinnosta, ei kenenkään kanssa. Miehellä ei ole toista. Ei käy ns. vieraissa. Hän uskoo, että tästä tulee vielä parisuhde, mutta juuri nyt hän itse ei tee sen eteen yhtään mitään. Ellei sellaiseksi lueta sitä, että ostaa mulla joulu- ja synttärilahjat ja katsoo lapset.

Ei siinä, tyhmästihän miehesi teki, mutta niin teet sinäkin, jos et edes yritä korjata tilannetta. Silloin ero on vähintään yhtä lailla sinun syytäsi kuin miehesi. Vaikutat muuten varsin samanlaiselta tyypiltä kuin anoppisi: omanarvontuntoinen ja anteeksiantamaton. Sääli miestäsi. Ja ennen kaikkea lapsia, joiden vanhemmat viitsii jatkaa tuollaista pelleilyä.

Todella surullista siinä mielessä, että kakarat ja teinit harrastaa seksiä (kuten tekin jos viimekerrasta on vuosia). Sitten lopetetaan, aivan kuin siitä hyvästä seksistä jotain tietäisi täysikäisyyden kynnyksellä. :/

Miten jonkun muun seksittömyys saa sinut surulliseksi?

nostaa itsensä seksitietäjäksi ja väittää, että joku muu ei voisi tietää hyvästä seksistä nuorena.