Lue keskustelun säännöt.
Olen laiska ja mukavuudenhaluinen sinkku
11.12.2011 |
Luen vauva.fi-palstaa, koska se pistää omat pienet ahdistukseni järkeviin mittasuhteisiin.
Aina, kun koen olevani väsynyt tai "stressaantunut", etsin täältä monilapsisen perheen työssäkäyvän äidin aloituksen. Heti helpottaa.
Kerronpa omasta arjestani.
Olen töissä mainostoimistossa. Olen akateemisesti koulutettu. Olen 40-vuotias. Työni on ihan OK, ei mitään ydinfysiikkaa, mutta luo hyvät taloudelliset puitteet.
Normipäiväni keskellä viikkoa on seuraavanlainen.
- herään kun herään, yleensä viimeistään 8.00 mennessä. Keitän kahvit, juon sitä pitkään ja hartaasti, kuuntelen radiota, herättelen itseäni.
- aamupuuhiin menee noin tunti.
- työpaikka on kadun toisella puolella. Työmatka on siis 30 sekuntia.
- töissä avaan sähköpostit, lueskelen netissä, soitan työpuheluita, teen omaan tahtiini käännöksiä, artikkeleita, editointeja...
- lounaan käyn syömässä kotonani sitten kun tulee nälkä. Joskus, jos olen väsynyt, otan päiväunet. Jos on asioita kaupungilla, hoidan nekin ruokatunnin aikana. Joskus ruokatuntini on 20 minuuttia, joskus 2 tuntia. Ja ei, ketään ei kiinnosta missä menen.
- takaisin konttorilla viimeistään 13.30. Jatkan töitä, välillä juon kahvia ja selailen nettiä.
- lähden kotiin viimeistään 15.30.
- juon mahdollisesti vielä kahvit tai syön pienen välipalan
- kuntoilen noin tunnin (yritän saada 4-6 liikuntatuntia viikolle), käyn suihkussa, laitan naamarasvat ja vartalovoiteet, rasvaan jalat
- syön mitä tekee mieli, usein kanaa, salaattia, hedelmiä...
- loppuillan lojun, luen kirjoja, katselen elokuvia. En yleensä viitsi lähteä minnekään, koska viihdyn kotona niin hyvin. Joskus otan torkut.
- jos siltä tuntuu, tiskaan tai järjestelen jotakin. Yleensä ei siltä tunnu. Teen erittäin vähän kotitöitä.
- olen kai tärähtänyt, mutta nautin hiljaisesta elämästäni. Hiljaisuutta, rauhaa, musiikkia, hyvää ruokaa, liikuntaa, lukemista, muuta en oikeastaan kaipaa.
Tällä hetkellä en seurustele, tosin jotain pientä vipinää on muodostumassa.
Nuorempana pelkäsin hysteerisesti ei-toivottua raskautta, mutta onneksi ei ole koskaan tullut kohdalle.
En ymmärrä, miten te äidit jaksatte.
-
Kommentit (22)
Mahtavaa, että elät itsellesi sopivaa täyttä elämää ja teet niistä asioista joista nautit. AP:n viesti osoittaa, että elämää voi elää monella tapaa ja pääasiassa, että tekee siitä itsensä näköisen. Toiveet voivat myös ajanmittaa muuttua ja erio vaiheissa olla erilaisia tarpeita. Ei ole mikään itseisarvo, että kaikkien tulee perustaa perhe. Kyllä se on niin sitovaa ja minulle kyllä myös rakkaudentäyttämää ja antoisaa, että sen täytyy olla ihan vapaaehtoista.
Ei perheen perustaminen mikään itseisarvo olekaan. Kun itse olin itsekkäässä sinkku/parisuhdeiässä, niin en minä kyllä TÄLLÄ palstalla surffaillut ihmettelemässä muiden perhe-elämää. Oli ihan muut asiat mielessä kuin perhe. Nyt perheellisenä surffailen perheisiin ja lapsiin liitännäisillä sivuilla. En vain tajua, miksi AP on täällä, jos on kerta niin tyytyväinen ja onnellinen elämäänäsä ilman perhettä ja lapsia.
Voisin kai väittää olevani yksinkertainen, mutta kun tiedän, ettei se ole totta, niin ihmetyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä todellakaan ollut mikään vitsi, että voin tehdä kaikkea tuota. Kuten sanoin, lapset ja vanhemmat ovat hyvin erilaisia. Minä olen äitinä laiska ja mukavuudenhaluinen ja olen sattunut saamaan itselleni hyvin sopivan lapsen :-). Kukin tavallaan, minäkin olin pitkään varma siitä, etten koskaan tee lapsia, mutta sitten hippusen ennen 40 ikävuotta mieli muuttui ja kuten kirjoitin, lapsea en ole kokenut rajoitteena, mutta työn olen.