Useamman lapsen äidit, onko viimeisen lapsen kummit "jämätyyppejä"?

Eihän kaikki hyvät ehdokkaat ole välttämättä olleet käyneet rippikouluakaan kun ekaa lasta ollaan kastettu...

Todellakaan ole. No meillä ei ole kuin kaksi lasta, mutta toiselle löytyi ihan yhtä tärkeät kummit, ehkei jopa läheisemmät ihmiset kuin esikolle. Esikoiselle valitsimme ne, jotka jotenkin "piti" valita, kuopukselle ne jotka halusimme.

Ainakin ajatuksella, että ekaan lapseen ei "tuhlata" kaikkia mahdollisia kummiehdokkaita, vaan jätetään vähän seuraavillekin.



Meillä riittää kummeja kahteen lapseen. Jos kolmas jostain syystä tulisi, niin olisi tosi vaikea miettiä, kenet pyydettäisiin, kun sisarukset ja läheiset ystävät on käytetty. PItäisi siirtyä serkkuihin, jotka eivät meillä niin läheisiä ole eikä kukaan ole kypsynyt ripari-ikäänkään.

Mä olen tällä hetkellä kolmen lapsen "jämäkummi" ja kolmen lapsen "haluttu" kummi. Yhtä hyvä kummi olen kaikille, mutta onhan se selvää, että kun ihmiset eroaa kirkosta tätä vauhtia mitä eroavat, ei kummiehdokkaita riitä loputtomasti. En mä nyt tiedä, mikä tässä olisi niin kamalaa, ettei tosiasioita voi tunnustaa.

Ei selapsikaan ole mikään jämätyyppi, miksi hänelle siis haluaisi jämäkummit.



Meillä on paljon tärkeitä ihmisiä ja kolmannenkin kummeja valittaessa, joudutaan osa hyvistä kummiehdokkaista karsimaan pois.

Olen perheen neljännen lapsen viides kummi... Olin ensin ihan otettu kun mut pyydettiin kummiksi, mutta sitten oma äitini möläytti mulle että niiltä sitten tais loppua kummiehdokkaat kun suakin pyydettiin... Nyt toi kummittelee mun mielessä aina. Ja kait se sitten tottakin on.

Olen perheen neljännen lapsen viides kummi... Olin ensin ihan otettu kun mut pyydettiin kummiksi, mutta sitten oma äitini möläytti mulle että niiltä sitten tais loppua kummiehdokkaat kun suakin pyydettiin... Nyt toi kummittelee mun mielessä aina. Ja kait se sitten tottakin on.

Meillä ei todellakaan mene niin, meillä jokaisella lapsella on 5 kummia (lapsia siis 3) ja siltikin jokainen kummi on tarkasti harkittu ja mietitty, ja vielä jäi tärkeitä ihmisiä pois kummeista. t.6

Meillä jokaiselle viidelle löytyi ihan kunnon kummit. Ollaan kumpikin isoista suvuista ja vielä useammallekin lapselle olisi löytynyt kummeja ihan lähisuvustakin. Lisäksi kavereita on paljon, nyt kummeiksi pyydettiin vain pitkäaikaisimpia tai läheisimpiä kavereita. Meillä tosin on vain kirkkoon kuuluvia sukulaisia ja ystäviä. Kaikilla lapsilla on neljä kummia.



Hassu ajatus ap.

Kahdelle ensimmäiselle on jo varattu vanhempien sisarukset ja läheisimmät ystävät, jotka kuuluvat kirkkoon. Seuraavalle lapselle kummeina olisivat sellaiset henkilöt, jotka ovat meidän kanssa paljon vähemmän tekemisissä kuin monet kirkosta eronneet.

Olen perheen neljännen lapsen viides kummi... Olin ensin ihan otettu kun mut pyydettiin kummiksi, mutta sitten oma äitini möläytti mulle että niiltä sitten tais loppua kummiehdokkaat kun suakin pyydettiin... Nyt toi kummittelee mun mielessä aina. Ja kait se sitten tottakin on.

Se neljäkin kummia olisi varmaan riittänyt, ainakin mä olen aina olettanut, että jos lapselle on pyydetty monta kummia, heidät kaikki on haluttu, ei ole osattu päättää ketä EI pyydettäisi, jos ymmärrät mitä ajan takaa?:)

t. viiden lapsen äiti

Minulle eräs äiti paljasti, että ei ollut keksinyt pyytää viidennen lapsensa kummiksi ketään muuta kuin minua. Oli kuulemma miettinyt päänsä puhki. Jollain verukkeella kieltäydyin tehtävästä, koska oli niin tökerö pyyntö.

Meillä on kaikille kolmelle lapselle samat kaksi kummia, enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt valita jokaiselle eri ihmiset

kolmannella lapsella. Suvussa ja ystäväpiirissä oli tasan kaksi ihmistä, jotka kuuluivat kirkkoon. Kolmas kummi tuli kaupanpäällisenä toisen kummin puolisosta.



Neljännelle lapselle joudumme ehkä kierrättämään lapsiemme kummeja, että saamme kasteen toteutettua. Tuttavapiirissä on pari kirkkoon kuuluvaa vielä, jotka eivät ole lapsiemme kummeja, mutta heillä on molemmilla jo yli viisi kummilasta. He ovat ilmoittaneet jo edellisten kohdalla haluttomuutensa kummiuteen. Ymmärrän sen. Itsellänikin on viisi kummilasta ja kahdesta viimeisestä pyynnöstä olen kieltäytynyt.



Koska lähipiirissämme on niin vähän muita kirkkoon kuuluvia, kriteerit kummiudelle on ollut kirkkoon kuuluminen. Mitään emme kummeilta odota ja useammalta lapsemme eivät mitään saa. Enkä tarkoita muistamisia.



Kymmenenvuotias esikoisemme on viimeksi nähnyt yhtä kummeistaan seitsemän vuotta sitten. Ekaluokkalaisemme on nähnyt toista kummeistaan kastetilaisuudessaan, ei koskaan muulloin. Me vanhemmat olemme kyllä yhteydessä ja tapaamme mahdollisuuksien mukaan ks. kummeja, mutta he asuvat eri paikkakunnilla pitkien matkojen päässä, joten mekin näemme heitä työ- tai ohikulkumatkoilla. Muu yhteydenpito on sähköistä.

Meillä kolme lasta ja kaikilla on kummeina meille tärkeitä ihmisiä, ystäviä ja minun ja miehen sisaruksia. Nämä meille läheisiä ihmisiä joiden kanssa olemme olleet aktiivisesti yhteydessä jo vuosia ja tulemme olemaan jatkossakin. Jos tulisi neljäs niin en tiedä ketä pyytäisi kummeiksi!?

sillä minulla ja miehellä ei ystäviä/kavereita ja meidän kummankin sisarukset (jotka olisi voinut pyytää) eivät kuulu kirkkoon.

Erosimme myöhemmin itsekin kirkosta.

että lähimmän noin 50 ihmisen joukosta vain yksitoista on kuulunut kirkkoon näiden vuosien aikana. Näistä on yhdeksän lastemme kummeina, kaksi ovat kieltäytyneet. Ensimmäisen lapsen kohdalla pröystäilimme ja pyysimme hänelle neljää kummia. Toisen lapsen kohdalla tajusimme, että kummit loppuvat kesken, jos pyydämme hänellekin neljä kummia. Tässä vaiheessa tiesimme jo, että lapsilukumme ei tule jäämään kahteen, kuten ensimmäisen lapsen aikoihin kuvittelimme.



On totta, että ystäväpiiri muuttuu vuosien varrella, mutta yhtään uutta evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa uutta ystävää emme ole saaneet. Sen sijaan lastemme nykyisistä kummeista neljä on jo eronnut kirkosta.

mä olen ennemminkin miettinyt, että jos joskus kuitenkin teen lapsia, yhden tai MAX kaksi, niin tulee olemaan todella vaikeaa päättää ne kummit. On niin paljon mahdollisia ihmisiä. Itse tietty haluis valita ne ystävät, mutta sitten sisarukset loukkaantuis. Ja epäreilua on kun miehellä on liuta sisaruksia, mulla vain yksi, niin joudunko sitten tyytymään siihen, että lasteni kummit on miehelle tärkeitä ihmisiä, ja mun tärkeät ihmiset, ystävät, pitää "hylätä". Enkä haluais mahdollisille lapsilleni kuin sen kaksi kummia, se tuntuu mulel vieraalta, että olis joku viis kummia.

Noo, tästä selvitään joko alkuperäissuunnitelmalla eli ei lapsia. Ja jos mieli muuttuu, niin tuskin me kuitenkaan kirkon jäseneksi sitä kastetaan. Ei kai siinä tapauksessa tarvii olla kummeja lainkaan? correct me if i'm wrong.

Uskaltaako joku tunnustaa, että kummeiksi on otettu joku "eisenniinväliä" kun ei oo parempiakaan enää tarjolla?

Meillä on iso ikäero viimeisimpien välillä, 10 vuotta. Siinä ajassa kerkeää jos saada uusiakin hyviä ystäviä tai syventää suhteita niiden vanhojen kavereiden kanssa.

Meidän kuopuksen kummit on mun ihana työkaveri miehensä kanssa. Mä en edes tuntenut niitä silloin kun sain vanhemmat lapset. Sitten mun veljentyttö, tyttö jonka kummi mä olen itse on mun kuopuksen kummi, ikää sillä on 17 vuotta. Ei todellakaan mitään jämäkummeja!

meillä jäi vielä ystäväpiiristä monta ihanaa kummiehdokasta käyttämättä, mutta lapsia meille nyt ei enää ole tulossa enempää.