Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajilla on niin helppoa kun saa 2 viikonloppua
09.12.2011 |
vapaata kuussa. Itselläni on matkatöissä oleva mies ja en saa vapaata ikinä.
Tietysti joku kehoittaa ryhtymään yksinhuoltajaksi jotta inäkin saisin vapaata jos sitä niin paljon kaipaan mutta kun se mies on edelleen siellä matkatöissä niin en sitä vapaata silloinkaan saisi.
Sanotaan että pariskunnat tekee yhdessä lapsesta päätöksiä ja että on joku kenen kanssa keskustella asioista mutta mä keskustelen kaikista noista ystävieni kanssa, en miehen.
Joten nauttikaa siitä että teillä on joskus aikaa itsellenne vaikka se arki voi olla rankaakkin. Rankkaa se on täälläkin.
Kommentit (63)
Ja kyllä mä koen eläväni aika lähellä yksinhuoltajan arkea, en tiedä mitä muuta mun pitäisi vielä kokeilla niinkuin joku ehdotti?
et ole edes lähellä. Asia, jota ihmiset eivät useinkaan yksinhuoltajuudessa tajua on se, että raskasta siinä ei suinkaan ole arjen pyörittäminen yksin tai vapaa-ajan puute. Raskasta on se, että olet yksin vastuussa kaikesta. Jos jotain yllättävää tapahtuu, esim. lapsi sairastuu tai itse sairastut, olet yksin. Ja yksin joudut kokemaan pelon, hädän, huolen ja surun. Toinen vanhempi ei ole kanssasi sitä jakamassa, edes matkan päässä. Se on pahinta. Kaikki muu menee siinä missä mikä tahansa elämässä.
terv. totaaliyh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä voit jakaa murheesi miehesi kanssa. Sulla on joku kenen kanssa jutella kasvatusasioista ja ongelmista, vaikka sitten puhelimessa. Elät kuitenkin yhteistä elämää miehesi, lastesi isän kanssa. Miehesi ollessa kotona, saatte olla yhdessä PERHEENÄ, saat käpertyä miehen kainaloon ja nukkua vieressä.
Yksinhuoltajilla ei ole sitä mahdollisuutta. Kun olin yh niin olisin antanut, vaikka kuun taivaalta, jos olisin voinut jakaa vastuun jonkun kanssa tai saanut joltain läheisyyttä, olisi se auttanut jaksamaan taas seuraavan viikon. Yksinhuoltajana en voinut soittaa lasten isälle, jos arjessa tuli ongelmia.
Kun olin perheellinen, ydinperhe oli pystyssä niin ei minulla silloinkaan ollut vapaita viikonloppuja!
Jos joku sairastuu, niin tukeeko? Enkä puhu perusflunssasta. Entä jos on kouluvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, uhmaikä, murrosikä, itsellä töissä vaikeata, oma äiti sairastuu jne jne. Tukeeko puolisosi sinua ja tuetko sinä häntä vaikeuksissa?
Jos haluat vapaan viikonlopun, niin laita lapset mummolaan tai palkkaa hoitaja.
tässä arjessa tai muissa arjen vaikeuksissa lainkaan. Enkä sano että olen kateellinen yksinhuoltajille vaan heidän vapaille viikonlopuilleen joilla niitä on.
Ehkä yksinhuoltajatkin jota saavat näitä vapaita voisi olla iloisia niistä?
ap
Olen yh eikä mulla ole koskaan vapaata. Ei ole isovanhempia jotka auttavat eikä sitä miestä.
Tää on niin sairas aloitus etten voi sanoin kuvata.
Toiset ei ensinnäkään halua "vapaata" lapsistaan. Ja toisekseen, mikä estää viemästä lapsia joskus hoitoon jos on niin hiton rankkaa ilman sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä arjessa tai muissa arjen vaikeuksissa lainkaan. Enkä sano että olen kateellinen yksinhuoltajille vaan heidän vapaille viikonlopuilleen joilla niitä on.
Ehkä yksinhuoltajatkin jota saavat näitä vapaita voisi olla iloisia niistä?
ap
on sulla toinen tukemassa! varmaan rahallisesti tukee perheenne elämää aika suuresti? ja on rakas ihminen kelle purkaa puhelimessa murheita vaikka toinen ei paikalle pääsisikään?
Ja kyllä mä koen eläväni aika lähellä yksinhuoltajan arkea, en tiedä mitä muuta mun pitäisi vielä kokeilla niinkuin joku ehdotti?
et ole edes lähellä. Asia, jota ihmiset eivät useinkaan yksinhuoltajuudessa tajua on se, että raskasta siinä ei suinkaan ole arjen pyörittäminen yksin tai vapaa-ajan puute. Raskasta on se, että olet yksin vastuussa kaikesta. Jos jotain yllättävää tapahtuu, esim. lapsi sairastuu tai itse sairastut, olet yksin. Ja yksin joudut kokemaan pelon, hädän, huolen ja surun. Toinen vanhempi ei ole kanssasi sitä jakamassa, edes matkan päässä. Se on pahinta. Kaikki muu menee siinä missä mikä tahansa elämässä.
terv. totaaliyh
Vapaa-aika on toki ylellisyys, mutta todella tärkeää olisi jakaa arkea.
Kun lapsi oppii uimaan, lukemaan, kirjoittamaan ym. Tätä ei voi jakaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltajat ovat niitä jotka saavat vapaata. Yksinhuoltajat kuten allekirjoittanut eivät saa yhtään minkäänlaista vapaata elleivät itse maksa hoitajaa, hoitovastuu on kyllä 24/7 täällä päässä. Mukavaa tietysti jos sinun käy kateeksi.
Ai niin, hanki vähän parempi mies.
Sinulla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseesi kuin useammalla yh-äidillä. Voitte hommata lastenhoitajan. Tai vielä parempi vaihtoehto, miehesi vaihtaa työpaikkaa tai työnkuvaa. Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on yhteinen perhe, mutta mies on jatkuvasti vain töissä. Ja koska ap pitää itseään yksinhuoltajana niin mieshän ei sitten myöskään tue ap:ta tai lapsiaan rahallisesti. Eli ap hoitaa maksaa kaiken asumisen, liikenteen, vakuutukset, ravinnon, terveysmenot, hygienian lasten harrastukset ym ihan yksin. Mies sitten saa välillä tulla reissutöistään nauttimaan "perhe-elämää" ap:n maksamaan ja hoitamaan kotiin.
Mies ei sitten myöskään ota lapsia syliin yms, sillä aikaa kun ap käy suihkussa. Näinhän yh:tkin joutuvat tekemään.
Miehelle ei voi soittaa tai kysyä hänen mielipidettään. ei voi kertoa päivän iloisia uutisia esim lasten kehityksestä, ap:han on yksinhuoltaja.
Suosittelen ap:lle todellakin, että jättää tuollaisen kusipäämiehen. Ja sinun itsesi kannattaa mennä töihin, kun kerran olet siitäkin ajasta jollekulle kateellinen.
Olen kirjaimellisesti kahden lapsen yksinhuoltaja. Vapaata ei ole koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jakamassa päätöksiä, keskustelemassa kasvatuksesta.
Ei ole ketään kotona vahtimassa lapsia, kun haluaisi piipahtaa jossain tai viedä rauhassa yhden lapsen harrastukseen.
On aina otettava koko kööri mukaan.
Olen ollut aviossa 17v. ja en vaihtaisi elämääni yh-äidin elämään.
Koen yh-äidin elämän raskaaksi ja yksinäiseksi.
Tiedän silti yh-äitejä joilla paljon vapaata lapsistaan.
Isä aktiivisesti lapsien kanssa ja mummot hoitavat paljon lapsia.
Silti en vaihtaisi osaa heidän kanssaan, kun mieheni tulee kotiin 17.00 ja saan jakaa päivän kuulumiset hänen kanssaan ja valittaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olette valinnut yksinäisyyden. MUHAHAHAHAAA!!! JOO kohta kaikki ruikuttaa varmaan että mies on kuollut ja miten se on valinnaista??
ap kutsuu itseään yh:ksi ja kuitenkin elää parisuhteessa. Miksi vaivautua parisuhteeseen, kun mies ei edes tuo tuloja talouteen?
itse olette valinnut yksinäisyyden. MUHAHAHAHAAA!!! JOO kohta kaikki ruikuttaa varmaan että mies on kuollut ja miten se on valinnaista??
Henkinen yksinäisyys on se raskain osuus yksinhuoltajuudessa. Siksi tuollaiset reissumiesten vaimot ei ymmärrä millaista yksinhuoltajuus ihan oikeasti on.
Vapaa-aikakaan ei ole yksinhuoltajille itsestäänselvyys, minä laskin tänään että lapsi on viimeksi ollut yhden yön hoidossa 6kk sitten. Eikä meillä käy toista vanhempaa kotona jakamassa vastuuta edes silloin tällöin, niin kuin ap:lla.
T: toinen totaaliyh
vapaata kuussa. Itselläni on matkatöissä oleva mies ja en saa vapaata ikinä.
Tietysti joku kehoittaa ryhtymään yksinhuoltajaksi jotta inäkin saisin vapaata jos sitä niin paljon kaipaan mutta kun se mies on edelleen siellä matkatöissä niin en sitä vapaata silloinkaan saisi.
Jolloin päästäänkin siihen tosiasiaan, että niiden viikonloppuvapaiden taustalla en ole yksinhuoltajuus vaan molempien vanhempien tahto raivata tilaa lapselleen. Jos tietty tilaa ei raivata ja lapset ei kiinnosta, kotona on ehkä tukala olla, on helpompaa olla jatkuvasti reissussa.
Monta kertaa kuussa säädetään viitsiikö isä ottaa lapsiaan vai ei. Kiristää sillä, että hänellä on tapaamisoikeus 2 viikonloppua kuussa, mutta ei tapaamisVELVOLLISUUTTA. Saattaa perjantaina soittaa, että ei haekaan lapsia. Tai saattaa torstaina soittaa, ettei halua lapsia luokseen, mutta perjantai-iltana soittaa, että haluaakin...
Kun asiasta valittaa, menee heti lapsenvalvojalle itkemään miten minä en anna hänen nähdä lapsiaan. Varsinkin aiemmin teki tätä paljon, jos esim. tiesi, että minulla on vkl:na jotkut kutsut johon pitäisi mennä ilman lapsia. Ja sitten sitä paskaa ja haukkumista sataa niskaan....
Kyllä pääsenkin helpolla!
kun sain tietää olevani raskaana, mies ilmoitti, ettei halua lasta. Se on paras päätös, minkä olen ikinä tehnyt, että pidän lapsen. Pillerit pettivät.
Tiesin jo alusta alkaen, että tästä tulee raskasta, mutta onneksi tapasin useita samassa tilanteessa olevia naisia, joten meillä on hyvä hoitorinki ja seuraa aina toisistamme.
Olen aina ollut näin itsenäinen ja olin siinä vaiheessa jo 32, joten ei ongelmaa. Raskasta, köyhää, väsyttävää ja kamalaa on ollut monta kertaa, mutta kaikesta on selvitty.
sukulainen tai mll:n kautta.